muistoja

Suuri Suomi 100 ulkosuomalaisuusvisa

December 3, 2017 / CATEGORIES - Denmark, Expat kokemuksia, koti Tanskassa, muistoja, oma elämä, Tanska, työskentely ulkomailla, ulkomailla asuminen

Suomi täyttää ensi viikolla 100 vuotta ja sain toiselta ulkosuomalaiselta blogikaveriltani Housefive blogin Saralta hauskan haasteen siihen liittyen. Kiitos Sara hyvästä haasteesta. Mehän siis Saran kanssa tunsimme toisemme jo ennen kuin meistä tuli ulkosuomalaisia. Itse haastan mukaan Astan Kotona Köpiksessä blogista sekä kaikki muut täällä blogissani vierailevat ulkosuomalaiset bloggarit. Napatkaahan tästä haaste matkaan!

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asun Etelä-Tanskassa, Vejlessa, ja täällä olen nyt asustanut pian jo kaksi vuotta. Opiskeluaikana kävin myös pienen kiepauksen Englannissa, jonne ajattelin joskus vielä palaavani. Sepä nähdään sitten. Voi olla, että sinne suuntaan ei mennä enää muuta kuin lomille.

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Varmaan liian harvoin. Olen käynyt nyt kaksi kertaa Suomessa tämän vuoden aikana. Päätin, että ainakin yritän käydä useammin ensi vuoden aikana. Seuraava kertaa ei ole vielä suunniteltu, koska olin juuri viime viikonloppuna Suomessa, mutta keväinen Suomi olisi kyllä ihana nähdä.

Mitä kaipaat Suomesta?

Suomen kieltä ja kavereita. Joitain ruokia on myös ikävä, mutta niitä ilman kyllä pärjää. Ikävöin kaikkein eniten sitä ajanviettoa ja höpöttelyä kavereiden kanssa, jolloin voin ilmaista itseäni parhaiten. Tuntuu, että parhaatkin vitsit ja jutut jäävät vähän heppoisiksi, kun käytössä ei ole se oma äidinkieli.

Lempi-maisemasi Suomessa?

Helsinki. Olen kaupunki-ihminen ja rakastan Helsinkiä.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

Luvassa olisi pientä “suomalaisjuhlintaa”, mikä on aina hauskaa! Tosin täällähän ei nyt ole vapaapäivää Suomen kunniaksi (hehe), joten meillä on muuten ihan tavalliset arkipäivät keskiviikkona töineen ja muine menoineen.

Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jokin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Meiltä löytyy suomalainen sohva, suomalainen ruokailuryhmä, suomalaisia valaisimia ja paljon suomalaisia astioita. Muuta ei tarvita, näillä pärjätään. Mummon vanha nojatuoli olisi kiva joskus saada tänne. Se on niin iso, että emme ottaneet sitä mukaan ja tällä hetkellä se on sukulaisen varastossa Suomessa.

Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

En kiinny tavaroihin niin paljon. Pärjäisin varmaan ihan hyvin ilman vanhoja Suomen tavaroitammekin. Mutta sanotaan nyt vaikka tuo Artekin ruokailuryhmä. Siitä tykkään aina vaan, se kestää aikaa, ja se sopii minusta hyvin myös tänne Tanskan kotiimme.

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Mummojen tekemää perunamuussia, lihapullia ja sienisalaattia. Ylipäätään suomalainen kotiruoka on ihan parasta. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan niin hyvää.

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Ei nyt tule mieleen mitään.

Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Varmaan hyvin samanlaista kuin nytkin, eli kiireistä perhearkea. Ehkä se arki olisi vielä aavistuksen verran kiireisempää, koska kotimaassa tosiaan oli vielä enemmän kaikkea touhua ystävien kanssa. Täällä Tanskassa ehkä viihdytään aavistuksen enemmän kotona hyggeilemässä.

Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tulijaisiksi Suomesta?

Olen pyytänyt mm. suklaata, salaatinkastiketta, leipää, sipulikeittopusseja ja jouluruokia. Tällä hetkellä olisin aika iloinen vihreistä kuulista ja Pätkis-suklaalevystä, jota kaikki hehkuttavat Instassa. Olen myös onnistunut koukuttamaan tanskalaiset työkaverini Fazerin Geisha -konvehteihin, joten niitä pitää hankkia pian jostain lisää.

Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Suomen kieltä. Suomen kieli on ihana kieli ja puhun, luen ja kuuntelen sitä tosi mielelläni. Tykkään myös kovasti suomalaisten suoruudesta ja rehellisyydestä sekä ehkä vähän kuivasta ja mustastakin huumorintajusta. Arvostan myös sitä, että Suomessa lapset kasvatetaan jo pieninä ihanan reippaiksi ja omatoimisiksi, mutta kuitenkin samaan aikaan lempeästi ja rakkaudella.

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Säännöt. Missään maailmassa ei varmaan ole toista paikkaa, jossa rakastettaisiin kaikenlaisia sääntöjä kuten Suomessa. Ja sitten Suomessa on vielä näitä sääntöpoliiseja, jotka vahtivat, että kaikki muutkin varmasti noudattavat sääntöjä, olivat ne sitten järkeviä tai eivät. Ihan jo lukemalla erilaisia suomalaisia Facebook-ryhmiä saa joka kerta hyvän muistutuksen tästä sääntö-Suomesta, jota ei ole aina niin kova ikävä.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

No ne suomalaiset ihmiset, vaikka ne ovatkin välillä niin ärsyttäviä kaikkien sääntöjensä kanssa. 😉 Myös asioiden sujuvuus ihan kaikessa on varmasti parasta Suomessa.

Suomalaisinta minussa on…

Varmaan sellainen rehellisyys, että sanon sitä mitä oikeasti tarkoitan ja puhun aika suoraan. Voi olla, että siinä on välillä tanskalaisilla työkavereilla hieman nieleskelemistä. 😉 Olen myös huomannut itsessäni vähän sellaista jäykkyyttä verrattuna näihin iloisiin ja letkeisiin tanskalaisiin. Olen myös aika ujo vieraiden ihmisten seurassa..

Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on…

Puoliso ei osannut vastata tähän mitään. Hän on myös suomalainen, joten varmaan ulkomaalainen puoliso huomaisi paremmin.

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia…

Olen hävennyt joskus suomalaisia ördäämässä kännissä lentokoneessa. Se ei ole kokemus, jolloin voisi olla ylpeä maanmiehistään.

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Tanskalaiset tuntuvat tietävän Suomesta kummallisen vähän. Aika usein kysytään saunasta ja nakuilusta. Minulta on myös kysytty mm. puhutaanko Suomessakin tanskaa ja juodaanko täällä poron kusta lääkkeenä. Näin niinkuin parhaimpina esimerkkeinä. Yleensä tanskalaiset eivät tunnu tietävän Suomesta yhtään mitään, ja aika usein minulta kysytäänkin ensin, olenko Islannista. 😀

Kerron aina Suomesta…

Kerron aina Suomesta niitä parhaita asioita. Kerron sydämellisistä ihmisistä, kauniista ja puhtaasta luonnosta ja maisemista, ihanasta pääkaupungistamme, hyvästä ruoasta, loistavasta koulusysteemistä ja oikeastaan kaikista asioista, jotka ovat hyvin Suomessa (niitä on muuten paljon!). Ehkä ne omat puheenaiheet kumpuavat vähän myös sieltä omasta ikävästä. Haluan kuitenkin kertoa kaikille kiinnostuneille, kuinka hieno kotimaa minulla on.

Kuinka usein puhut Suomea?

Kotona perheen kanssa päivisin, ja kavereidenkin kanssa puhelimessa viikottain.

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Äiti.

Entä rumin?

Ei kai sellaista olekaan.

Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

En ole koskaan ennen ollut Paula Vesalan fani, mutta yhtäkkiä täällä aloinkin löytää Vesalan sanoituksista tosi hyviä juttuja. Lempilaulu on tällä hetkellä varmaan “Tytöt ei soita kitaraa”, jota me Islan kanssa usein hoilataan yhdessä autossa, kun ajetaan töistä ja päiväkodista kotiin.

Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?
Yritämme tehdä ihan tavallisia suomalaisia kotiruokia parhaamme mukaan. Ihan aina ei kaikkia raaka-aineita ole saatavilla, mutta sitten sovelletaan. Luemme myös joka ilta lapsille sadun suomeksi, ihan jo sen takia, että myös suomen kieli pysyisi lapsilla.

Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Kiitos Suomi, että olen saanut kasvaa ja opiskella niin upeassa maassa. Kiitos myös, että lapseni ovat saaneet syntyä Suomessa. Uskon, ja toivon, että hekin tulevat vaalimaan suomalaisia juuriaan ja levittämään hienoa suomalaista perintöä omalla tavallaan, missä päin maailmaa ikinä asummekin.

Parasta Tanskassa on positiivisuus

June 27, 2017 / CATEGORIES - äidin omat, Denmark, Expat kokemuksia, haaste, koti Tanskassa, muistoja, oma elämä, Tanska, ulkomailla asuminen

Sain Kotona Köpiksessä blogin Astalta hauskan haasteen, johon päätin tarttua heti. En ole pitkiin aikoihin (varmaan vuosiin) vastaillut haasteisiin, joten nyt on kyllä jo aika. (Suosittelen muuten ko. blogia lämpimästi kaikille, sieltä löytyy ihania kuvia ja hyviä juttuja Tanskasta.) Mutta sitten haasteeseen:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Samoin kuin Asta, tykkään eniten tästä tanskalaisten positiivisesta ja rennosta elämänasenteesta. Sääntöjen noudattaminen ei ole niin pilkuntarkkaa hommaa ja ihan kaikesta ei tarvitse kiristellä hampaita. Joskus se on jopa niin rentoa, että tällainen sääntöjä rakastava suomalainen saa vähän pyöritellä silmiään, mutta kyllä tässä on itsekin oppinut vähän löysäämään sitä pipoa. Lisäksi tykkään tanskalaisten positiivisesta suhtautumisesta elämään. Lapsiin suhtaudutaan aika erilailla kuin Suomessa ja ylipäätään kaikkia asioita lähestytään sellaisen positiivisen ja myönteisen asenteen kautta. Tämän takia ainakin itselläni on jotenkin helpompi hengittää. En osaa tätä tunnetta paremmin nyt kuvata.
Toinen paras mainitsemisen arvoinen juttu on tämä meidän kotikaupunki. Rakastan tätä pientä ja idyllistä Vejlea, sen vanhoja taloja ja katuja, satamaa, merta ja luontoa. Kaikkialla on niin kaunista! Erityisesti rakastan tätä kaupunkia nyt kesällä, kun kadut ja terassit täyttyvät ihmisistä, erilaisia tapahtumia järjestetään siellä sun täällä ja tekemistä on paljon koko perheelle. Parasta on myös tuo kaupungin näkymä, joka näen meidän kattoterassilta iltaisin, kun aurinko laskee ja aamuisin ensimmäisenä auringon noustessa.

2. Entä ikävintä?

Varmaan kieli tai lähinnä oma osaamattomuuteni vielä tällä hetkellä. Olisi niin ihana, kun voisi ilmaista itseään sillä omalla tunnekielellä. Niin paljon jää sanomatta ja huomaamatta kielimuurin takia. Koko elämä olisi niin paljon helpompaa kun se tanska sujuisi jo sulavasti. Todella toivon, että tästä vielä päästään joskus.

Toinen juttu, mikä vähän häiritsee on joidenkin ihmisten tietynlainen sisääpäinkääntyneisyys. Tämä ei tosiaankaan koske kaikkia tanskalaisia (eikä varsinkaan omia ystäviäni täällä), mutta olen tavannut jonkin verran ihmisiä, jotka selvästi jaottelevat ihmisiä sen mukaan mitä ja ketä he ovat, ja päättävät sen perusteella, kenelle puhuvat ja kenen kanssa kaveeravat. Tällaisen sivusta seuraaminen on jotenkin hämmentävää. Toki tällaisia ihmisiä on varmasti Suomessakin, mutta minusta jotenkin tuntuu, että suomalaiset ovat jollain lailla kuitenkin hyväksyvämpiä erilaisia ihmisiä kohtaan taustasta, ammatista ja varallisuudesta huolimatta.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Tähän pitäisi varmaan vastata joku eksoottinen kaukokohde, mutta olen niin tylsä, että lähtisin varmaan jenkkeihin. Taas. Sydän läpättää New Yorkin suuntaan niin palavasti, että menisin sinne aina vaan uudelleen ja uudelleen. Rakastan tuota suurkaupunkia, joka ei nuku koskaan.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

No sehän tuossa jo tulikin. Toinen kohde olisi sitten varmaan Portugal, jonne haluaisin myös palavasti matkustaa tapaamaan tätiäni ja hänen miestään. Olimme Portugalissa häämatkalla ja haluaisin vielä viedä lapsetkin sinne jonnekin rantalomalle. Olen myös joskus työmatkoilla päässyt tutustumaan Portoon, ja sinne haluaisin mennä myös uudestaan, ihan vaan lomalaisena.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Fazerin suklaata! Onko se edes ruoka? Marabou ei maistu eikä kaupoista saa mitään yhtä hyvää, kuin Fazerin pähkinäsuklaa. Aika ajoin kerjään kavereita lähettämään minulle herkkuja, mutta varastot ammottavat taas tyhjyyttään, että varmaan pakko taas kohta kysellä varovasti, josko joku voisi muistaa minua pienellä suklaalähetyksellä.

6.Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Vaikea sanoa. Tätä meiltä kysytään aika usein, tai oikeastaan niin, että koska aiotte palata. Olen täällä blogissakin joskus maininnut, että meillä ei ole tästä oikeastaan mitään suurempaa suunnitelmaa. Nyt on hyvä näin ja asiaa katsotaan sitten ehkä joskus uudestaan.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Haluaisin sanoa, joulu, koska täällä joulua laitetaan niin kauniisti. Se ei ole kuitenkaan kovin mielenkiintoista tai erityisen hauskaa, joten vastaan lakkiaisviikonloppu, vaikka se ei varsinaisesti mikään juhlapyhä olekaan. Juhla kuitenkin. Nyt kun nuo ylioppilaat ajelevat tuolla rekoillaan jo kolmatta päivää musiikkia huudattaen ja penkkarimeiningillä, mieleen herää kyllä kysymys, koskahan nuo juhlat mahtavat loppua. (?)

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Epävarmuus kaikesta. Siis aivan kaikesta koko ajan. Miten lapset sopeutuvat, miten itse sopeudun? Entä ystävät kotimaassa, vieläkö he muistavat minut? Pystynkö luomaan uusia ystävyyssuhteita, jotka olisivat yhtä hyviä, kuin ne Suomessa edelleen olevat. Työn saanti ja sen jatkuminen ja sitten taas uuden työn etsiminen. Kieli, ja epävarmuus sen oppimisesta. Tulevaisuus, joka on vielä aivan auki. Kaikki tuo luo epävarmuutta, jonka kanssa pitää vaan oppia elämään. En tiedä, olenko ihan vielä oppinut. Vähän kerrallaan mennään.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Pystyisin, helposti. Nyt kynnys lähteä on entistä matalampi. Ehkä valitsisin jonkun vielä vähän lämpimämmän paikan, jossa ilmasto olisi vielä mukavampi. (?)

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Varmaan muutto tänne, ja kaiken uuden alusta aloittaminen ja uuden arjen ja rutiinien luominen uudessa maassa.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Saksaan mennään aivan varmasti vielä monta kertaa vuoden aikana. Toivon pääseväni myös pienimuotoiselle shoppailureissulle Hampuriin, heti kun saan houkuteltua miehen ajamaan sinne. Lisäksi olemme suunnitelleet jotain pientä kesälomareissua, mutta koska emme ole kovin hyviä tässä ajoissa suunnittelussa, on se tosiaan edelleen suunnitteluasteella.

Haastan itse mukaan kaikki Norjassa ja Tanskassa asuvat bloggaajat. En nyt luettele ketään erikseen, mutta toivon, että tarttuisitte haasteeseen. 🙂

PS. Kiitos Melli Ecodesign, joka lähetti minulle ihanan suomalaisen hupparin.

Voiko äiti oppia ikinä puhumaan tanskaa?

May 23, 2017 / CATEGORIES - äidin omat, Arkea, Denmark, Expat kokemuksia, hygge, koti Tanskassa, matkailu, matkailu lasten kanssa, matkustus, menovinkit, muistoja, oma elämä, Tanska, ulkomailla asuminen

Tervehdys täältä kesäisestä Tanskasta! Täällä on vietetty oikein kunnon kesäisiä viikkoja, kun mittari on naputellut joka päivä lähemmäs 25 astetta. Olen saanut nyt myös vähän “lomailla”. En siis töistä, mutta lapset lensivät miehen kanssa lomalle mummolaan ja viikko on kieltämättä ollut ihanan rauhallinen. Olen siis päässyt nauttimaan auringosta ja omasta rauhasta istuen terassilla joka päivä töiden jälkeen. Olen lukenut niitä kirjoja ja lehtiä, joihin en ole ehtinyt koskea viikkokausiin, tuijottanut Areenasta Au paireja Kanadassa, jutellut kavereiden kanssa puhelimessa, tehnyt koirien kanssa pitkiä ja rauhallisia lenkkejä ja vaan ollut. Perhettä on toki ikävä, mutta kyllä tällainen breikki tekee hyvää aika tiukan kevään jälkeen.

Pääsin myös viime viikolla tekemään vähän tulevaisuuden opintosuunnitelmaa kieliopiskelujen suhteen. Olen nyt siinä vaiheessa opintoja, että minun pitää tehdä päätös, aionko jatkaa kieliopintoja, ja jos niin mitä polkua. Toiveena olisi, että voisin jatkaa opintoja ihan päiväkoulussa, jolloin tunteja olisi kolme kertaa viikossa. Tällöin kielitaidossa pitäisi alkaa tapahtua edistystä hyvinkin nopeasti. Faktahan on se, että kaikissa niissä mielenkiintoisimmissa työpaikkailmoituksissa lukee “Du er flydende på dansk i skrift og tal”. Tätäkin tärkeämpi minulle itselleni olisi se, että pääsisin ihan täysillä mukaan tanskalaisten juttuihin. Päädyin sitten valitsemaan sen pisimmän ja työläimmän polun, jonka jälkeen tulee lopputentti. Jos sen läpäisee, voi vaikka mennä opiskelemaan tanskalaiseen yliopistoon.
Tällä hetkellä ymmärrän tanskaa jo kohtalaisen hyvin, mutta se puhuminen tuottaa edelleen vaikeuksia. Tai oikeastaan se, että löytyisi tarpeeksi rohkeutta. Nykyään saan hoidettua monet asiat ihan hyvin tanskaksi, mutta esimerkiksi töissä tulee silti puhuttua pääasiassa englantia. Jotenkin sitä on nyt edes vaikea aloittaa, kun on menty niin pitkään pelkällä englannilla. Viikonloppuna olin ystäväni kanssa ulkoiluttamassa koiria läheisellä rannalla ja vastaan tuli vanhempi pariskunta. He pysähtyivät kohdallamme ja rouva alkoi vuolaasti kehua koiria, ja kysyi niiden rotua. Jotenkin kummasti vaan ymmärsin kaiken, ja sain jopa kiitettyä kehuista ja vastattua kysymykseen tanskaksi. Tämä oli ihan pieni juttu, mutta minulle se oli sillä hetkellä maailman suurin. Olin niin iloinen, että sain varmasti vuoden edestä lisää motivaatiota opiskeluun. Se on varmaan se onnistumisen tunne, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi ihan tällaisessa arkisessa kohtaamisessa.

Tosin onpa näitä hassujakin tilanteita sattunut. Viimeksi eilen noutaessani pakettia lähikioskilta kioskin intialainen omistaja piti kovin huvittana sitä, että en ole tanskalainen vaan Suomesta. Ja sen taisi kuulla aika helposti puheesta, vaikka ei tainnut hänkään ihan tanskalaista alkuperää olla. Onneksi kaikkien tanskalaisten kavereiden asenne on ollut koko ajan ihanan kannustava. Sovimme myös yhden kaverin kanssa, että emme enää lähetä viestejä toisillemme kuin tanskaksi, ihan vaan että oppisin. Ja se on kuulkaa auttanut hurjasti! Välillä pitää tarkistella asioita kääntäjästä, mutta samalla juttuja jää myös päähän ja arkinen sanavarasto karttuu. Kaipa tämä taas tästä. Syksyn tulevia opintoja siis innolla odottaen.

PS. Kuvat on otettu ihanasta Juelsmindesta, jossa olimme koko perhe viettämässä äitienpäivää. Postaus tästä paikasta löytyy täältä.

Lasten kengät Viking Footwear (saatu), Islan mekko Mini Rodini / Pikkuotus (saatu), Islan neule Pomp de Lux, Epun housut Adidas Originals & Mini Rodini, Epun takki Molo kids