Nyt palauduttuamme reissusta on ollut oikein kunnolla aikaa vielä muistella mukavaa matkaa, ja miettiä lasten kanssa reissaamista. Kirjoitin viimeksi EF:n haastamana Epun kahdesta vieraasta kielestä (postaus täällä) ja nyt ajattelin taas palata vähän tuohon aiheeseen.
Olemme koittaneet tukea Epun englannin kielen kehitystä ja nyt kesän aikana kirjoitus ja lukeminen on alkanut sujua kuin itsestään englanniksi. Suomen kielen kirjoituskin onnistuu, mutta välillä esimerkiksi kovat p:t ja pehmeät b:t menevät sekaisin ja muutenkin sanoihin saattaa eksyä vähän englantimaisia ilmaisuja. Tärkeintä on kuitenkin nyt se, että englanti sujuu, kun koulussa kaikki opetus on englanniksi. Poika myös seuraa englanninkielisiä Youtube -videoita (lapsille sopivia) hyvin mielellään, ja olemme antaneet pojan niitä katsoa, koska sieltä se kuullun ymmärtäminen ja uudet sanat tuntuvat tarttuvan matkaan kuin itsestään. Tuo englannin osaaminen antaa myös paljon enemmän vaihtoehtoja, mitä kaikkea voi seurata ja lukea & kirjoittaa itse. Jotenkin tuntuu, että kielitaitoisella lapsella on maailma vaihtoehtoja täynnä.
Matkalla oli hauska huomata lasten kasvanut kiinnostus muihin kieliin. Isla on kesän aikana alkanut toistella englanninkielisiä sanoja ja lauseita veljensä perässä tai joitain lastenohjelmia toistellen, ilman että olisimme opettaneet hänelle sanaakaan englantia. Välillä vähän hämmästyttää, että mistä tuo kieli on 3-vuotiaalle tarttunut. Hauskinta kuitenkin on, että englantia nyt loistavasti puhuva ja ymmärtävä Eppu on koko ajan kartalla, jos äidin ja isän tarvitsee joissain tilanteissa puhua englantia. Matkustus on oikeasti aika mukavaa, kun lapsikin ymmärtää, mistä milloinkin puhutaan.
Erityisesti Epun kiinnostus muita kieliä kohtaan on ilahduttanut meitä vanhempia. Lapset leikkivät reissussa meidän hollantilaisen ystäväperheen lasten kanssa, ja yhtäkkiä huomasimme pojat kuiskuttelemassa toisilleen, vaikka heillähän ei ole yhteistä kieltä. Ilmeisesti näissä kielissä (englanti-tanska-hollanti) on kuitenkin jotain samoja sanoja tai ilmaisuja, koska lapset tuntuivat ymmärtävän toisiaan ihan mukavasti. Myöhemmin Eppu onnistui luettelemaan sanoja, jotka oppi hollannista ja jotka jäivät mieleen.
Epun kansainvälinen koulu on ollut ihan loistava valinta, koska siellä lapsi on oppinut vähän joitain sanoja ja sanontoja monista muistakin kielistä. Oppilaathan tulevat ympäri maailmaa tuohon kansainväliseen kouluun, joten siellä käydään paljon läpi myös eri kulttuureja ja esimerkiksi niihin liittyviä tapoja, juhlia ja muita perinteitä. Joskus tuntuu, että poika tietää eri kulttuureista paljon enemmän kuin me vanhemmat. Seuraavaksi pitäisi varmaan päättää, milloin Isla siirtyy tuonne kansainväliseen kouluun. Ensi vuoden Isla kuitenkin jatkaa vielä tanskalaisessa päiväkodissa, jotta tanskan kieli tarttuisi oikein kunnolla matkaan. Tanskaa kun ei opeteta tuossa koulussa kuin vasta kouluiässä ja englannin Isla varmasti oppii kuitenkin. Siksi Islalta “jäisi väliin” monta vuotta tanskan kieltä, jos hän siirtyisi kansainväliseen jo nyt. Englannin tyttö nimittäin oppi ihan varmasti jossain vaiheessa kuitenkin.
Postauksen kuvat on muuten otettu Utrechtista, jossa kävimme tapaamassa ystäviämme ja pääsimme samalla veneretkelle kauniisiin kanaaleihin. Näimme paljon myös näitä ihania “laivataloja”, jollaisessa ystäväperhekin asui. Kerron tuosta meidän reissusta vielä lisää tulevissa postauksissa. Se on kuitenkin mainittava, että kesäinen Hollanti oli todella kaunis ja ihana kohde lasten kanssa reissatessa. Hyviä artikkeleita lasten monikielisyyteen liittyen löytyy täältä.
Juu kyllä se monikielisyys on rikkaus! Ihanaa olla täällä Suomessa ja hauska huomata, että omilla tulee nyt tosi vahvasti puhe Suomeksi ja pojat osaavat lukea molemmilla kielillä sujuvasti ja ovat kovasti kiinnostuneita muista kielistä. Fionnilla jäi Tukhomman-risteilyn jälkeen ruotsin sanat kovasti mieleen ja haluaa laulaa Peppi Pitkätossu-laulua ruotsiksi; “här kommer faktiskt jag” :)) Irlannissahan kouluissa opetetaan vielä iiriä, mikä on mulle ihan mysteeri ja välillä pojat hoilottavat jotain mun korvaan siansaksalta kuulostavia värssyjä, kunnes tajuan, että iiriksihän he hoilottavat 😀
Ihania kuvia ja Hollanti on myös meidän listalla perhematkailua ajatellen!
Oi, ihana kun teillä on myös tuo iiri. Ollispa hauska joskus kuulla, miltä se kuulostaa. 🙂
Voiskohan se olla, että se aikainen kieltenopiskelu innostaa itsessään lapsia kuuntelemaan vielä lisää uusia kieliä(?) 🙂
Tutun näköiset maisemat 🙂 Kiva, kun kirjoitit meidän ihanasta kotikaupungista.
Mä vähän ajattelin, että tekisin vielä ihan oikean oman postauksen Utrechtista tai meidän päivästä siellä, koska mä melkeinpä tykkäsin siitä enemmän kuin Amsterdamista. 🙂 Ihana kotikaupunki teillä!!!!