Viime viikot ovat olleet haipakkaa sekä kotona että töissä. Myimme kotimme Suomessa ja näin ollen tyhjennettäväksi jäi vielä varastollinen tavaraa, jotka olimme jättäneet Suomeen. Eräs kaveri lupasi ajaa kuorman tänne Tanskaan. Koitin pyydellä yhtä parasta kaveriani mukaan kyytiin, mutta työkiireiden takia hän ilmoitti, ettei se onnistuisi. Harmitti vähän, mutta minkäs työjutuille mahtaa.
Olin kieltämättä koko viime viikon aika stressaantunut, koska en muistanut yhtään, mitä tavaraa sieltä tarkalleen ottaen oli edes tulossa ja kuinka paljon. Täällä meidän Tanskan kodissa nämä säilytystilat ovat tosi alkeelliset verrattuna siihen, mitä meillä oli Suomessa. Huono yhdistelmä on paljon varastotavaraa ja vähän säilytystiloja. Meillä oli siellä kuitenkin sellaista kamaa, jota ei voi heittää pois, mutta jota ei kuitenkaan tarvitse päivittäin, kuten valokuvia, hääpukuni, joitain säästettyjä vauvanvaatteita ja muuta tärkeää. Eniten odotin kuitenkin Brion rattaita, joita olin vähän kaivannut. Olin monta kertaa valitellut miehelle, että harmi kun jätimme ne Suomeen. Nyt ne olisivat juuri hyvät Islalle.
Kaverin piti olla täällä vasta iltamyöhään, mutta yllätykseksi saimmekin viestin jo kuuden aikaan, että kaveri pakettiautoineen olisi pian meillä. Siinä tuli sitten aikamoinen kiire, kun piti tehdä nopeasti tilaa häkkivarastoon, laittaa vierashuone valmiiksi ja tehdä pikasiivous. Huidoin siinä hikisenä Dysonin varressa, kun kuulin oven käyvän, ja sieltä tulikin tuon kuskin lisäksi paras kaverini! Uskomatonta! Mikä ihana yllätys! Olin niin hämmästynyt, että en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Viikonlopun suunnitelmat menivätkin sitten iloisesti ihan uusiksi, mutta mukavalla tavalla. Mikä ihana viikonloppuylläri! Rankan viikon jälkeen oli mahtavaa, kun sai viettää vähän aikaa Suomi-seurassa ja samalla kertoa kuulumisia ihan “livenä”. Mutta on se kyllä joka kerta myös tosi haikeaa, kun ne ystävät lähtevät kotiin. Kun ei sitten taas tiedä, milloin seuraavaksi nähdään taas. Ikävä on kun on aina kova.
Ainiin, ja arvatkaas, mistä ne Brion rattaat löytyivät? Kysyin mieheltä, että tulivatko ne nyt, ja mihin laitoit ne rattaat, joita olen ikävöinyt. Mies vastasi: “Siellähän ne olleet koko ajan meidän häkkikomerossa, tuolla pihan perällä!”
Ehdimme sitten sunnuntaina vielä lasten kanssa Legolandiin, jonka avautumista Eppu on odottanut kuin kuuta nousevaa. Meidän instaseuraajat saatoivatkin nähdä instan my storiesista muutaman pätkän ekasta viikonlopusta Legolandista. Ihmisiä oli tosi paljon! Lupaan postailla uusia Legolandin vinkkejä piakkoin, kun niitä aina kysellään. 🙂
Lopuksi vielä vinkki lastenvaatteista; Pikkuotuksessa on Season sale ja alessa kaikkea ihanaa! Tilasin Epulle mm. TÄMÄN hupparin. Se tulee todennäköisesti olemaan meillä koko vuoden käytetyin vaate.
* Epun ihana sammakkopaita ja Islan kukkapaita & hame Pikkuotus /Mini Rodini saatu blogin kautta. Vinkkinä; sammakkopaita on mukana alessa, ja niitä oli ainakin äsken vielä muutamia kokoja jäljellä. 🙂
Tuollaiset yllärit on kyllä aivan mahtavia♥
Niin on, mä rakastan tällasia yllätyksiä. <3 Suomen kavereita näkee kuitenkin sen verran harvoin, että aivan mahtava saada heitä yllärinä tänne.
Ihan mahtava ylläri!
Oli kyllä, meinas itku tulla, kun tajusin! <3
?
Ei saa nauraa, tämä on vakava asia! 😀
Mä kerran lensin Suomeen sellai, että kerroin vain mun siskolle ja yllätin äidin ja isän. Voi niitä naapoja! Äidin piti vielä moneen kertaan tulla kokeilemaan minua käsivarresta, että olenko ihan oikeasti siinä :))
Ihana yllätys! Voin uskoa, että äidin ja isän naamat varmaan venähti! 😀