expat kokemuksia

Koulushoppailua?

March 30, 2018 / CATEGORIES - Arkea, Denmark, Expat kokemuksia, koti Tanskassa, lastenhuone, oma elämä, Tanska, työskentely ulkomailla, ulkomailla asuminen

“Mihin kouluun olette ajatelleet Islan laittaa?” kysyi päiväkotikaverin isä eräänä aamuna. “Kouluun?” Isla on nyt 4-vuotias. “Eikös koulu ala vasta 6-vuotiaana?” ihmettelin. “Me olemme laittaneet tytön jo XXX koulun jonoon varmaan kolme vuotta sitten!” nauraa hörötti kaverin isä minulle. “Se on tosi suosittu ja hyvä yksityiskoulu!”. “Jaa, en ole vielä ajatellut asiaa”, tunnustin. “Ehkä laitamme Islan samaan kouluun kuin Eppu tai sitten johonkin toiseen kouluun”.
Apua paniikki!!! Kiirehdin autoon ja soitin työmatkalla miehelle: “Mihin kouluun Isla on menossa?” Mies ei ollut ihan heti kärryillä. “Islan kaverit ovat jo koulujonossa” selostin hätääntyneenä.
Meillähän on tässä oikeastaan isompi dilemma ratkottavana Islan koulun suhteen, koska Isla puhuu sujuvaa tanskaa, mutta koulu johon haluaisimme hänet ensisijaisesti laittaa on englanninkielinen. Lähinnä jännittää se, että tyttö unohtaa siellä tanskan kielen hetkessä, ja onhan hänellä jo paljon kavereita päiväkodissa, joiden kanssa harrastetaan ja leikitään yhdessä. Tosin, enpä nyt tiedä minne heistä kukakin on menossa kouluun. Ja mitä jos valitsemme tanskalaisen koulun täältä Vejlesta, mistä ihmeestä voimme tietää, mikä on hyvä koulu ja millaiset jonot mihinkin on.
Kysyin neuvoa työkaverilta, joka kertoi, että jos lasta ei laiteta yksityiskouluun, kuuluu hän automaattisesti oman asuinalueensa lähikouluun. Jonottamalla voi sitten koittaa hakea johonkin toiseen, kuin siihen omaan lähikouluun. Täällä Tanskassa yksityiskouluja on vaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja niitä tunnutaan arvostavan paljon enemmän kuin tavallisia kouluja. Miten ihmeessä osaamme valita oikean koulun, tästä kouluviidakosta, johon me suomalaiset emme ole tottuneet. Voisipa vaan luottaa siihen, että jokaisesta koulusta saa suurinpiirtein yhtä hyvää opetusta. Jos täällä vaan hiukkasenkin raottaa tuon pelottavan koulumaailman ovea, tajuaa hyvin pian, miksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan niin paljon maailmalla. Sitä ei ehkä tajuakaan, kuinka hyvin kouluasiat ovat Suomessa.

Epun kouluun olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Se on kansainvälinen yksityinen koulu, jossa opetuksen laatu ja tilat ovat aivan mahtavat. Minulla tosin meni aika pitkään tajuta, että koulu on yksityinen. Luulin, että kuukausimaksut kuuluvat täällä jokaiseen kouluun. Tosin jotkut miehen tanskalaisista työkavereista kertoivat, että julkisten koulujen iltapäiväkerhot saattavat silti olla niin kalliita, että oikeastaan tuo meidän yksityinen koulu ei olekaan niin hintava, sillä siihen hintaan sisältyy se “after school club”. Lisäksi Epun koulussa tarjotaan hyvät lounaat sekä useampi terveellinen snacks välipala päivän aikana, joten eväitä ei tarvitse rahdata mukana. Tässä välissä on varmaan hyvä mainita ilmainen kouluruokailu Suomessa, ihan vaan, että emme unohtaisi, kuinka mahtava juttu sekin on.

Koulu aloitetaan täällä Tanskassa sinä vuonna, kun täytetään 6-vuotta. Eskari kestää yleensä huhtikuusta heinäkuulle, ja sitten alkaakin ekaluokka. Ensimmäinen luokka on ns. harjoitusluokka, joka ei kuulemani mukaan ole kovin vaativa. Kansainvälisessä koulussa lapsilla on välillä ns. spelling testejä, mutta muuten Epulla ei ole kokeita ollut. Tanskalaisessa koulussa ekat kokeet tulevat vasta 8-luokalla. Tätä olen joidenkin opettajien kuullut kritisoivan, mutta jotenkin minusta tämä sopii hyvin tanskalaiseen rentoon meininkiin. Lapset saavat olla lapsia mahdollisimman pitkään.

Tanskassa oppivelvollisuus päättyy 16-vuotiaana. Monet käyvät vielä vapaaehtoisen kymppiluokan. Kuulin myös, että erinäiset sisäoppilaitokset ovat nyt muotia yläasteen jälkeen ja muutamankin työkaverini teini-ikäiset lapset olivat näissä “sisäoppilaitoksissa”. Ilmeeni oli varmaan aika kysyvä, kun kuulin tästä ekan kerran, kun asiaa alettiin minulle samantien tarkentaa. Kyseessä ei siis ole mikään vanhanaikainen sisäoppilaitos, vaan koulu, jonne monet nuoret mielellään haluavat.
Toisen asteen tutkintoja on neljä erilaista, jotka kaikki antavat kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Jatko-opintoihin tanskalaisilla nuorilla ei ole kiire, vaan on ihan normaalia hengailla kotona pari vuotta siinä välissä. Olen myös kuullut joidenkin vanhempien sanovan, että he haluavat lastensa matkustelevan ennen jatko-opintoihin kiirehtimistä. Aika erilainen tämä koulusysteemi täällä siis on.

PS. Lopuksi blogivinkki, Kotona Köpiksessa blogissa on paljon hyvää luettavaa elämästä Tanskassa kera kauniiden kuvien. 🙂

Tänäkin vuonna lumi yllätti tanskalaiset

March 14, 2018 / CATEGORIES - Arkea, Denmark, Expat kokemuksia, koti Tanskassa, oma elämä, Tanska, työskentely ulkomailla, ulkoilu, ulkomailla asuminen

Tervehdys täältä talvisesta Tanskasta! Viimeisen parin kolmen viikon ajan me olemme päässeet nauttimaan kunnon talvesta täällä Jyllannissakin. Ensimmäiset lumipäivät vaan eivät olleet ihan helppoja varsinkaan autoilijoille, koska talvirenkaiden käyttö ei ole täällä mitenkään pakollista. Ja jos ne talvirenkaat löytyvät alta, ne eivät ole sellaiset suomalaisille tutut nastarenkaat.
Ekana kunnon lumipäivänä ajoin 25 minuutin työmatkaa kotiin 1,5 tuntia. Tästä ajasta vietin motarilla puolisen tuntia, ja lopun ajan käytin 2km matkaan kaupungissa. Kyllä suoraan sanoen ketutti. Mies teki samanlaista ajomatkaa toisesta suunnasta, ja sama homma. Koko kaupunki oli aivan jumissa ja kesärenkailla ajavat tanskalaiset sutivat liikenteen ihan jumiin. Osalla toki on ne talvirenkaat alla, mutta liikenteen sekoittamiseen riittää ihan jo se, että kaikilla niitä ei ole. Tässä meidän kulmilla on myös ihan tavallista, että rekat jäävät sutimaan tuohon läheiseen ylämäkeen. Siinä sitten menee koko risteys jumiin hetkeksi.

Ja tulihan sitä lunta sitten, lopuksi varmaan ainakin 10 senttiä. Tai no ainakin pari senttiä. Ja oli niin kylmä että! Tanskalaisia palelsi tämä neljän asteen paukkuva pakkanen. Työpaikallakin siitä riitti puhetta. Meitä suomalaisia vähän nauratti. Tulisi jo kevät, ei tätä kestä!
Oikeastaan tunsin oloni kotoisaksi. Me lähdimme koko perhe lasten kanssa luistelemaan. Sekään ei ole täällä ihan itsestäänselvyys, että luistelemaan pääsee, sillä talvella on ollut niin lämmin, että luistelukentän jää on aivan sula. Innostuimme niin, että tilasimme netistä miehen kanssa itsellemmekin omat luistimet monen monen vuoden jälkeen.
Ja nyt kun ne luistimet sitten kolahtivat tuonne postiin, tulikin lupaus, että pian on jo +8 astetta lämmintä. Työkaverit kuittailivat, että ehkä ne luistimet voi vaihtaa bikineihin, sillä eikös tuo ole jo kesäsää Suomessa. 😉

Kaksi vuotta ulkosuomalaisena Tanskassa – kaduttaako?

January 24, 2018 / CATEGORIES - äidin omat, Arkea, Denmark, Expat kokemuksia, koti Tanskassa, oma elämä, Tanska, työskentely ulkomailla, ulkomailla asuminen

Meidän perheellä tulee pian täyteen kaksi vuotta elämää ulkosuomalaisena. Asia muistui taas mieleen, kun kävimme ennakkoäänestämässä Herningissä. On kyllä mukava, että me ulkosuomalaisetkin saamme mahdollisuuden äänestää. Täällä Tanskassa ennakkoäänestyspaikkoja oli kaksi, toinen Kööpenhaminassa ja toinen täällä Jyllannissa Herningissä. Kun saavuimme äänestyspaikalle, pääsimme jonottamaan heti suomalaismummon taakse, joka sätti konsulaatin työntekijöitä pitkään ja hartaasti. Kyllä siitä tuli oikeastaan aika kotoinen olo, suomalaiset mummot ovat suomalaisia mummoja myös Tanskassa.
Viime vuonna kävimme juhlistamassa vuosipäivää ravintolassa perheen kesken ja ehkä teemme saman parin viikon kuluttua. Ensi lauantaina meidät on kutsuttu brunssille toisten ulkosuomalaisten kanssa (jippii!) ja mikä olisikaan parempi tapa “juhlistaa” tätä kaksivuotista reissua täällä. Eteen on tullut paljon ylä- ja alamäkiä ja koko kaksivuotinen on mennyt ohi kuin hujauksessa. Itsestäni tuntuu, että vastahan me äsken tänne muutimme. Tietynlainen juurettomuus liittyy vielä tähän ulkomailla asumiseen varmaankin siksi, että takana ei ole kuin vasta se kaksi vuotta. Ehkäpä tilanne on aivan toinen niillä, joilla on uudessa kotimaassa vaikka puolison kautta tullutta perhettä tai jo vakiintunut ystäväpiiri, työyhteisö ja harrastukset. Uuden elämän rakentaminen vaatii aikaa.

Ulkomaille muuttoa suunnitteleville tai sitä harkitseville suosittelisin itse ainakin jonkinlaista kielen opiskelua viimeistään kohdemaassa. Vaikka olen itse paininut tanskan kielen puhumisen kanssa, saan kuitenkin jo hoidettua esimerkiksi kauppa-asiat yms tanskaksi ja ymmärrän jos joku kysyy jotain. Kunnolla sitten “sisälle” pääseminen vaatii ainakin minusta jo aika hyviä puhetaitoja, joita itse vielä harjoittelen, hyvin hitaasti. Silti ainakin itse tunnen elämäni vähän helpommaksi kun ymmärrän jonkin verran kieltä ja ainakin pärjään. Vaikka Tanskassa kyllä pystyy elämään ihan pelkällä englannin kielen taidollakin. Sen verran hyvin kaikki tanskalaiset puhuvat englantia.
Toinen itseäni helpottanut juttu on ollut harrastusten löytäminen. Kielikoulua en nyt oikein osaa harrastuksena pitää, mutta aloitin kesällä joogan, jonka kautta olen vähän saanut lisättyä itselleni sellaista kotiutumisen tunnetta. Että minullakin on täällä jotain omia menoja ja tuttuja paikkoja sekä ihmisiä. Molemmat lapsetkin ovat nyt löytäneet harrastuksen, jossa käyvät kerran viikossa mielellään.

Uudet mahdollisuudet esimerkiksi työelämässä ovat ainakin yksi hyvistä puolista täällä ulkomailla asuessa. Olen kyllä myös kuullut täysin päinvastaisiakin tarinoita, että ulkomaille seuraavalla puolisolla on vaikeuksia löytää töitä, mutta itselläni tilanne on ollut onnekas. Täällä Tanskassa on huomattavasti enemmän oman alani työpaikkoja tarjolla ja niitä on avoinna koko ajan. Toki koulutus ja aiempi kokemus vaikuttavat myös työnhaussa, mutta kotimaassa en ole koskaan nähnyt näin paljon aukiolevia oman alani työpaikkoja. Tähän vaikuttavat varmaan myös Tanskan dynaamiset työmarkkinat. Ihmiset liikkuvat työpaikasta toiseen aika vapaasti ja aktiivisesti, mutta toisaalta työntekijän oikeudet ovat huomattavasti huonommat kuin Suomessa. Potkujen saaminen ei siis ole mikään ihmeellinen juttu, ja olen niitä nähnyt täällä todella monia, eri syistä ja eri paikoissa tapahtuvia. Tällöin kyllä myös työnantajat palkkaavat helpommin ihmisiä. Välillä meno tuntuu aika karulta, mutta toisaalta taas Tanskan työttömyysluvut eivät käsittääkseni ole valtaisat. Voisin tästä työelämästä tanskassa kirjoitella joskus vielä tarkemmin jos aihe kiinnostaa.
Huonoista puolista ulkomailla ja Tanskassa asumisessa olen kirjoittanut mm. täällä ja täällä. En nyt lähde siis noita aiheita enää uudelleen tässä käsittelemään. Kuitenkin jos katson taaksepäin, tuntuu, että olen edelleen kahden vuoden jälkeen plussan puolella. Kokemuksena en tätä aikaa vaihtaisi pois. Tulevaisuudesta emme vielä tiedä muuta, kuin että aiomme nyt ainakin toistaiseksi pysyä täällä Tanskassa. Toisaalta taas joskus väläyttelemme miehen kanssa mahdollsuudesta lähteä vielä jonnekin muualle. Kun kerran lähtee, kynnys lähteä uudelleen näemmä vaan madaltuu. Muutto ulkomaille ja hyppy tuntemattomaan ei siis missään nimessä kaduta. En vaihtaisi saamiani kokemuksia pois mistään hinnasta.