Joku tarkkasilmäinen saattoi bongata minut Iltalehdestä aiemmin tällä viikolla erään hygge -jutun yhteydessä. Tähän haastatteluun liittyen satuin sitten googlettamaan tuon hygge-sanan ja huomasin, että aihetta on käsitelty viime viikkoina suomalaisissa lehdissä hyvinkin runsaasti. Olin aika hämmästynyt, mistä kumpuaa tämä yhtäkkinen kiinnostus tanskalaisia ja hyggeä kohtaan. Minusta suomalaiset ja tanskalaiset eivät ole koskaan olleet mitenkään erityisen läheisiä, niin kuin vaikka suomalaiset ja ruotsalaiset (ainakin puheissa).
Muutenkin täällä Jyllannissa suomalaiset tuntuvat olevan aika harvassa. Melkein aina, kun lähden vaikka ostoksille, syömään tai muuten vaan kiertelemään vaikka kaverin kanssa Århusin tai ihan vaikka tänne meidän kotikulmille, saan jatkuvasti kyselyitä kansalaisuudestani. Usein kommentoidaan, että “näytän ihan samalta kuin muutkin” (ilmeisesti tanskalaiset?), mutta kieli onkin sitten ihan jotain muuta. Ja usein joudun vielä hoitamaan asioita englanniksi. “Aah Suomesta!” Sanotaan usein. Ja sitten heti perään kysytään, mitä teen täällä, mitä mieheni tekee, missä olen töissä, mitä itse teen, mitä tykkään mistäkin jne. Kiinnostus on jotenkin veikeää, ja samalla kuitenkin tosi positiivista, ei mitään ilkeää utelua. Usein siis saan ostosten lomassa selvittää kaikki muutkin asiani. Ja usein myös tullaan siihen lopputulemaan, että eipä täällä hirveästi suomalaisia näy. Viimeksi Koldinghus linnassa käydessämme meiltä tultiin kahvilassa kysymään, mitä kieltä oikein puhumme. Tanskalaiset eivät edes tunnu tietävän kauheasti Suomesta tai suomalaisista. Uskoisin silti, että Kööpenhaminassa suomalaisia (ja muita pohjoismaalaisia) on huomattavasti enemmän kuin täällä Jyllannissa.
x
Mutta palatakseni vielä siihen hyggeen. Yksi asia, mikä minulla pisti noissa kaikissa lehtiartikkelissa silmään oli se, että melkein kaikissa puhuttiin hygge-trendistä. Siis mitä? Kuten tuossa haastattelussakin sanoin, haluan korostaa, että täällä Tanskassa ainakaan tuo hygge ei todellakaan ole mikään trendi-ilmiö, vaan se on ihan osa tanskalaisten elämää. Ja vaikka se ei näkyisi edes joka päivä jokaisen arjessa, saattaa tanskalainen työviikon päätteeksi lähteä “viettämään hyggeä” viikonloppuna. Hygge on ihan totisinta totta niin kuin Suomessa talvi yllättää autoilijat joka vuosi. Se on jotain, mikä on ja pysyy.
Koko sanaa on tosi vaikea edes suomentaa tai koittaa kääntää, mutta ehkä tuo englannin cozy ja cozyness tai suomen kotoisa kuvaa sanaa kaikkein parhaiten. Mutta mistään trendistä ei ainakaan täällä ole kyse. Ehei! Oikeastaan toivon, että Suomessakaan hygge ei jäisi vaan joksikin ohimeneväksi trendiksi. Mikä muuten sopisikaan paremmin pimeisiin talvi-iltoihin Suomessa kuin mukava olo ja kaunis kynttilänvalo vaikka kotoisassa keittiössä lumen tupruttaessa ulkona ja pakkasen maalatessa jäisiä kuvioita ikkunoihin. Se voisi olla ihan suomalaisten oma hygge.
