Iloista uutta vuotta täältä Tanskasta! Meidän uusi vuosi sujahti lasten juhlien merkeissä, kun järkkäsimme Epulle, Islalla ja parille heidän kaverilleen pienet uuden vuoden kestit. Lupasin aiemmin kertoa vielä vähän lisää meidän Nykin matkasta, ja mitä siellä teimme lasten kanssa.
Hotellin varasimme ihan lasten kanssa kävelyä ajatellen ja päädyimme hotelliin ihan keskellä Manhattania, josta olisi hyvät kulkuyhteydet sekä “ylä – ja alapäähän” Manhattania. Toki ajattelimme käyttää myös metroa kulkemiseen, mutta lomalla ollessa on kiva liikkua myös ihan kävellen, koska silloin näkee parhaiten myös kaupunkia. Päädyimme hotelliin myös sen takia, että sen katolla sijaitsi iso uima-allas, mutta emme sitten käyneetkään siellä kertaakaan loman aikana (plus että siellä olisi voinut olla jo vähän liian viileäkin). Hotelli oli nimeltään The Watson ja se sijaitsi melkein Central Parkin kulmassa. Hotelli oli ihan ok, huoneet tilavat ja siistit. Olen ollut työn puolesta joskus vähän ehkä modernimmissa hotelleissa Nykissä, mutta monissa näissä Butik Hotel tyyppisissä majoituksissa on sitten taas ollut hyvin pienet huoneet. Vaikka tarkoitus ei ollutkaan viettää aikaa itse hotellissa, ei lasten kanssa myöskään huvita majailla missään “komerossa”, kun molemmat muksut ovat aika liikkuvaista sorttia.
Söimme joinain aamuina aamiaista joissain läheisissä dinereissa, mutta usein neljän hengen aamupallle tuli aika lailla hintaa, joten toisina aamuina haimme vain läheisestä supermarketista aamupalaa ja söimme huoneessa ihan tavallisen aamupalan. Päivisin söimmekin sitten ulkona, mutta iltapalaa haimme sitten usein juuri supermarketista tai sitten jostain lähistön pizzeriasta tai vastaavasta “pikaruokapaikasta”. Olimme kuitenkin reissussa sen verran pitkään, että toisina iltoina oli myös ihan mukava ravintolan sijasta vaan loikoilla omalla sängyllä ja napostella jotain iltapalaa.
Olen monesti kuullut ja lukenut, kuinka hedelmät, vihannekset ja terveellinen ruoka on Usa:ssa todella kallista verrattuna ns. pikaruokaan. Ennen työmatkoilla en ole siihen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun lapsille varta vasten tuli etsittyä terveellistä naposteltavaa ja hedelmiä, tuo hintaero todella iski silmille. Samalla rahalla, jonka sai uppoamaan pieneen rasiaan marjoja tai hedelmiä saattoi saada jostain kulmapizzeriasta kokonaisen ison pizzan. Eipä siis ihme, että usein voi lukea tai kuulla, kuinka Usa:ssa kaikilla ei vain ole varaa terveelliseen ruokaan. Jos rahat ovat vähissä, valitsisi varmasti kuka tahansa paljon halpaa pikaruokaa kuin hyvin pienen määrän jotain terveellistä.
Olimme liikkeellä todellakin ihan lasten ehdoilla. Molemmilla lapsilla oli yksi oma paikka, jossa he halusivat käydä. Lisäksi olimme ajatelleet, että American Museum of Natural History olisi paikka, jossa varmasti koko perhe viihtyisi. Olen siellä kerran käynyt itse ja kokemus oli vaikuttava. Suostuttelimme Epun vielä katsomaan lentokoneessa elokuvan “Night at the Museum”, josta hän kovasti sitten tykkäsikin. Sitten olikin kiva vierailla museossa itse, kun oli jo vähän saanut esimakua, mitä siellä voisi olla. Jos olet reissaamassa Nykiin joko lasten kanssa tai sitten ihan aikuisporukalla suosittelen tuota museota ns. “must go” kohteena. Museon eri näyttelyt ovat aivan mahtavasti rakennettuja ja tyydyttävät varmasti jokaista vähääkään kansojen historiasta kiinnostunutta.
Toinen kohde, jonne teimme retken ihan lapsia ajatellen oli Empire State Building. Olen siellä käynyt kerran vuonna 2003 luokkakavereiden kanssa, ja muistelin, että näkymät yli kaupungin voisivat olla vaikuttavat lapsistakin. Vaikka pääsymaksu tuonne kuuluisaan torniin on neljän hengen porukalta aika suolainen, oli se silti meistä kyllä ihan sen rahan arvoinen kokemus. Toinen vaihtoehto näköalalle on sitten Rockefeller Centerin rooftop. Siellä on joskus tullut käytyä pimeällä, ja kaupunki on kyllä upea yläilmoista.
Aika moni kaverimme vinkkasi, että kävelyretkellä kannattaisi käydä katsomassa The High Line. Kyseessä on siis vanha rautatie, joka on muutettu pitkäksi puistokaduksi. High Linen varrelle on rakennettu myös uusia upeita moderneja asuintaloja, ja pimeän aikaan kävellessä, asuntoja pystyy vähän näkemään sisältäkin. Me kuitenkin menimme tuonne aamupäivällä, joka taisi olla virhe. Koko High Line oli aivan täynnä turisteja ja tungos oli pahempi kuin Brooklyn Bridgella. Kaikki penkit olivat varattuja eväitä syövistä ihmisistä ja muita turisteja todellakin sai väistellä. Kävelimme reitin sinnikkäästi melkein loppuun asti, mutta sitten riitti, ja lähdimme pois. Eppu ei muutenkaan ollut vaikuttunut kävelyreitin upeudesta ja totesi närkästyneesti, että “High Line oli kyllä high lame!” Ehkä tämä on sitten enemmänkin aikuisten kode. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja kävelimme Chelsean läpi, jossa on todella kauniita vanhempia kaupunkitaloja. Alue on hyvin trendikäs ja siellä sijaitsee yli 200 taidegalleriaa. Lasten mielestä Chelsea oli paljon mielenkiintoisempi pienine taloineen, pihoineen ja portaikkoineen.
Eppu oli jostain Youtube-videosta jo ennen matkaa bongannut eri paikkoja New Yorkissa, ja alkoi jo vähän ennen matkaa inttää, että haluaisi käydä Chucky Cheese ravintolassa. Minulle ei ihan heti auennut, millaisesta ravintolasta oli kyse, mutta ilmeisesti Eppu oli kuullut siitä myös joiltain amerikkalaisilta koulukavereiltaan. Googletimme ravintolaa ja totesimme, että ainoa Chuck E. Cheese’s ravintola sijaitsi Harlemissa. Minua ei yhtään huvittanut lähteä harhailemaan johonkin Harlemiin yhden lasten pizzaravintolan perässä, ja meinasimme jo perua lupauksemme. Epun epätoivo ja pettymys sai meidän vanhemmat kuitenkin vielä googlettamaan vaihtoehtoja ja sitten bongasimmekin Brooklynista yhden Chuck E. Cheesen. Olimme joka tapauksessa päättäneet käydä Brooklynissa, joten ajattelimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Chuch E. Cheese’s olikin vähän erilainen pizzaravintola kuin olin kuvitellut. Kyse oli enemmänkin lasten leikkipaikasta, jossa sai myös ruokaa. Koko Paikka oli täynnä erilaisia pelejä lapsille. Peleihin sai ostaa kortilla peliaikaa ja pelejä. Ja kun peli loppui, tuloksen mukaan koneet syöttivät palkkioksi pieniä lippuja. Liput sai sitten käynnin päätteeksi laskea yhteen ja vaihtaa johonkin pieneen palkintoon, joka riippui lippujen määrästä. Lisäksi ravintolassa vieraili vielä itse Chuck E. Cheese hiiri laulattamassa lapsia ja heittämässä heille lisää noita “voittolippuja”.
Ruoka ei tuolla Chucky Cheesessa ollut kovin kummoista, ihan syötävää pizzaa sekä salaattipöytä. Tärkeämpää oli lasten ilo, kun he pääsivät pelaamaan ja leikkimään. Islakin tykkäsi paikasta tosi paljon ja reissun päätteeksi meillä oli mukana kaksi hyvin iloista ja tyytyväistä lasta. Ja todellakin, Epulle tuolla Chuck E. Cheesessa vierailu oli ihan unelman täyttymys.
Myöhemmin matkakuvia Facebookissa jakaessani eräs todella hyvä amerikkalainen ystäväni kommentoi jotakuinkin näin: “Oi kuinka ihana, että kävitte myös Chucky Cheesessa. Se on tosi tyypillinen amerikkalainen lasten paikka, jossa “kaikki” lapset käyvät, ja jonne myös oma isäni minua aina lapsena vei.” Joten taisimme siis Epun ansiosta osua johonkin hyvin periamerikkalaiseen juttuun. Hauskaa!
Isla vietti reissun aikana 5-vuotis synttäreitään, ja hän oli hyvin huolissaan, eikö hän saisi juhlia eikä lahjoja nyt lainkaan. Juhlat lupasimme pitää myöhemmin kotona Tanskassa, mutta sanoin, että lahjan hän saisi valita reissusta. Tämän samaisen paikallisen ystäväni vinkistä olin jo ennen reissua näyttänyt Islalle muutamia kuvia American Girl nukkekaupasta, koska ajattelin että siitä Isla voisi tykätä. American Girl kuvia nähtyään isla ei oikein muusta puhunut, ja lupasimme viedä hänet American Girlille ihan loman viimeisenä päivänä. Sovimme, että jos me tuollaisen kalliin nuken ostamme, mitään muita synttärilahjoja ei sitten tipu, ja Isla oli siihen aivan tyytyväinen. Yritin monesti viikon aikana vielä kysellä (useissa lelukaupoissa kun vierailimme), että haluaisiko tyttö kuitenkin jotain muuta, mutta ajatus omasta American Girl nukesta vaan pysyi.
Niinpä sitten viimeisenä päivänä suuntasimme American Girlille valitsemaan Islalle nukkea. Tuossa nukkekaupassa vietimmekin sitten pitkälle toista tuntia, koska ihasteltavaa ja katseltavaa siellä oli niin paljon. Koko konsepti on todella upeasti rakennettu ja se on hyvin suosittu amerikkalaisten lasten keskuudessa. Nukkevaihtoehtoja on kymmeniä erilaisia, ja niiden joukosta voi valita juuri itseä muistuttavan nuken. Vaihtoehtoina on myös erikoisnukkeja ja lisäksi tuunauksen voi viedä ihan äärimmilleen, jolloin kaiken voi valita silmien ja suun muodosta lähtien. Tämä “supertuunaus” olisi pitänyt tehdä 3 viikkoa etukäteen, joten meille vaihtoehdoiksi jäi ottaa joko erikoisnukke tai sitten joku valmiista vaihtoehdoista. Lisäksi kaupassa sijaitsee nukkesairaala ja nukkeparturi, jonne omat nukkensa voi tuoda esimerkiksi kampaajakäynnille. Nuken korvat voi myös rei’ittää, ja ostaa sille omia korvakoruja.
Isla ihastui erikoisnukkeen nimeltä Mary-Ellen, ja se kyllä vähän muistuttikin Islaa. Lisäksi ostimme nukelle samanlaisen tanssipuvun kuin Islalla on, sekä jotain muuta ylimääräistä tilpehööriä. Toki nuo kaikki lisäosat maksavat, mutta tavallaan ostan mielummin lapsille jotain vähitellen “kerättävää sarjaa” kuin ison kasan vähemmän merkityksellisiä leluja. Ja voi kuinka iloissaan Isla oli uudesta ystävästään. Seuraavana päivänä meidän piti jättää matkatavarat cloack roomiin päiväksi säilöön (lentomme lähti vasta illalla), Isla-paran koko päivä meni melkein pilalle. Hän kun murehti koko ajan, että mitä jos meidän matkatavarat häviävät säilöstä, ja hänen rakas uusi nukkensa katoaa. Pieni ressu!
Koko perheen toive oli myös koluta kirjakauppoja, joita New Yorkista löytyy useita isoja ja hienoja. Löysimme mm. Epun rakastamaa Dog man kirjasarjaa, jota ostimmekin pojalle useamman kirjan. Itse löysin ammattikirjallisuutta ja ostinkin itselleni aika paljon luettavaa. Omat suosikkini ovat Sohossa sijaitseva Strand Book store, Barnes & Noble ja Amazonin kirjakaupat. Lapsetkin viihtyivät kirjakaupoissa aika hyvin, ja onhan tarjonta nyt ihan erilaista noissa valtavissa kirjakaupoissa kuin täällä kotona.
