Kertoilin joskus täällä blogissa tuosta kielikoulusta, jossa aloitin omat tanskanopinnot alkukesästä. Heinäkuussa kielikoulukin jäi kesälomalle ja töiden alettua siirryin lauantaikurssille, joka on tarkoitettu pääasiassa työssäkäyville kielenopiskelijoille. Samoilla tunneilla siis käy paljon ihmisiä eri tasoilla ja porukkaa tulee ja menee. Opettajiakin löytyy kaksi, mutta mitään perinteistä ohjattua opiskelua tuolla ei ole, vaan kaikki etenevät itsenäisesti oman tasonsa mukaisesti.

Olen nyt ollut 2,5 kuukautta tanskalaisten kanssa samassa toimistossa, jossa pääasiassa puhutaan tanskaa. Olen vähitellen oppinut ymmärtämään kieltä ja keskusteluja. Siihen toki vaikuttaa myös se, kuka puhuu ja mistä aiheesta. On jännä huomata, kuinka erilailla ihmiset puhuvat ja kuinka paljon helpompi toisia on ymmärtää kuin toisia. Myös aiheet vaikuttavat kovasti siihen, miten hyvin olen keskusteluissa kärryillä Työhön liittyviä keskusteluja on helpompi ymmärtää kuin vapaa-aikaan liittyviä kuulumisia ja muita juttuja, mutta aika usein olen kyllä ihan mukana mistä aiheesta puhutaan. Vähän väsyneenä tai huomion herpaannuttua en taas välttämättä ymmärrä yhtään mitään. Kauppa- ja postiasiat sekä yksinkertaisen ravintolatilauksen saan tarvittaessa hoidettua tanskaksi, mutta muuten puhuminen ja ääntäminen tuntuu olevan se vaikein pala. Lukeminen sujuu taas kaikkein parhaiten, ihan jo kouluruotsi pohjalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen kielen opiskelussa vähän jumissa, kun varsinaista ohjausta tai opintosuunnitelmaa ei ole. Minusta on tosi vaikea määritellä, millä tasolla minun tulisi kieltä opiskella, kun kielioppi ja lukeminen vaikuttaa helpolta, mutta puhuminen ja välillä myös sanojen oikeinkirjoitus taas tuottavat päänvaivaa. Joskus tuntuu, että ruotsi ja tanska menevät ihan sekaisin päässäni. Tuntuu, etten sovi oikein millekään tasolle, kun ero lukemisen ja puhumisen välillä on niin iso.

Päätin nyt kuitenkin viime kerralla opettajan kanssa, että keskityn epäsäännöllisten verbien ja adjektiivien opetteluun. Ehkäpä sillä tavoin saisin kartutettua sanavarastoa myös puheeseen. Halu ja motivaatio oppia on kyllä kova, koska sanottavaa olisi paljonkin. Olisi niin ihana ottaa osaa työkavereiden keskusteluihin heidän omalla kielellään. Kaikki kyllä puhuvat tosi hyvin englantia, mutta ei se silti ole ihan sama asia. Tällä hetkellä on menossa siis pieni turhautuminen tähän omaan osaamattomuuteen. Mutta kaipa se sieltä vähitellen tulee. Toivottavasti. Olisipa itsekin niin kuin lapset, joille kielet tuntuvat tarttuvan niin helposti ja nopeasti. Eppu erityisesti on oppinut muutamassa kuukaudessa englantia ihan mielettömän hienosti. Islakin osaa jo vähän tanskaa.

Olisi myös kiva kuulla, jos siellä nyt sattuu olemaan ruudun takana joku, joka on ollut joskus vastaavassa tilanteessa. Miten olette oppineet ja oletteko päässeet lopulta jyvälle vieraasta kielestä, jota ette ole ennen opiskelleet. Myös kaikki vinkit olisivat nyt tosi piristäviä.