Sain Kotona Köpiksessä blogin Astalta hauskan haasteen, johon päätin tarttua heti. En ole pitkiin aikoihin (varmaan vuosiin) vastaillut haasteisiin, joten nyt on kyllä jo aika. (Suosittelen muuten ko. blogia lämpimästi kaikille, sieltä löytyy ihania kuvia ja hyviä juttuja Tanskasta.) Mutta sitten haasteeseen:
1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Samoin kuin Asta, tykkään eniten tästä tanskalaisten positiivisesta ja rennosta elämänasenteesta. Sääntöjen noudattaminen ei ole niin pilkuntarkkaa hommaa ja ihan kaikesta ei tarvitse kiristellä hampaita. Joskus se on jopa niin rentoa, että tällainen sääntöjä rakastava suomalainen saa vähän pyöritellä silmiään, mutta kyllä tässä on itsekin oppinut vähän löysäämään sitä pipoa. Lisäksi tykkään tanskalaisten positiivisesta suhtautumisesta elämään. Lapsiin suhtaudutaan aika erilailla kuin Suomessa ja ylipäätään kaikkia asioita lähestytään sellaisen positiivisen ja myönteisen asenteen kautta. Tämän takia ainakin itselläni on jotenkin helpompi hengittää. En osaa tätä tunnetta paremmin nyt kuvata.
Toinen paras mainitsemisen arvoinen juttu on tämä meidän kotikaupunki. Rakastan tätä pientä ja idyllistä Vejlea, sen vanhoja taloja ja katuja, satamaa, merta ja luontoa. Kaikkialla on niin kaunista! Erityisesti rakastan tätä kaupunkia nyt kesällä, kun kadut ja terassit täyttyvät ihmisistä, erilaisia tapahtumia järjestetään siellä sun täällä ja tekemistä on paljon koko perheelle. Parasta on myös tuo kaupungin näkymä, joka näen meidän kattoterassilta iltaisin, kun aurinko laskee ja aamuisin ensimmäisenä auringon noustessa.
2. Entä ikävintä?
Varmaan kieli tai lähinnä oma osaamattomuuteni vielä tällä hetkellä. Olisi niin ihana, kun voisi ilmaista itseään sillä omalla tunnekielellä. Niin paljon jää sanomatta ja huomaamatta kielimuurin takia. Koko elämä olisi niin paljon helpompaa kun se tanska sujuisi jo sulavasti. Todella toivon, että tästä vielä päästään joskus.
Toinen juttu, mikä vähän häiritsee on joidenkin ihmisten tietynlainen sisääpäinkääntyneisyys. Tämä ei tosiaankaan koske kaikkia tanskalaisia (eikä varsinkaan omia ystäviäni täällä), mutta olen tavannut jonkin verran ihmisiä, jotka selvästi jaottelevat ihmisiä sen mukaan mitä ja ketä he ovat, ja päättävät sen perusteella, kenelle puhuvat ja kenen kanssa kaveeravat. Tällaisen sivusta seuraaminen on jotenkin hämmentävää. Toki tällaisia ihmisiä on varmasti Suomessakin, mutta minusta jotenkin tuntuu, että suomalaiset ovat jollain lailla kuitenkin hyväksyvämpiä erilaisia ihmisiä kohtaan taustasta, ammatista ja varallisuudesta huolimatta.
3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Tähän pitäisi varmaan vastata joku eksoottinen kaukokohde, mutta olen niin tylsä, että lähtisin varmaan jenkkeihin. Taas. Sydän läpättää New Yorkin suuntaan niin palavasti, että menisin sinne aina vaan uudelleen ja uudelleen. Rakastan tuota suurkaupunkia, joka ei nuku koskaan.
4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
No sehän tuossa jo tulikin. Toinen kohde olisi sitten varmaan Portugal, jonne haluaisin myös palavasti matkustaa tapaamaan tätiäni ja hänen miestään. Olimme Portugalissa häämatkalla ja haluaisin vielä viedä lapsetkin sinne jonnekin rantalomalle. Olen myös joskus työmatkoilla päässyt tutustumaan Portoon, ja sinne haluaisin mennä myös uudestaan, ihan vaan lomalaisena.
5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Fazerin suklaata! Onko se edes ruoka? Marabou ei maistu eikä kaupoista saa mitään yhtä hyvää, kuin Fazerin pähkinäsuklaa. Aika ajoin kerjään kavereita lähettämään minulle herkkuja, mutta varastot ammottavat taas tyhjyyttään, että varmaan pakko taas kohta kysellä varovasti, josko joku voisi muistaa minua pienellä suklaalähetyksellä.
6.Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Vaikea sanoa. Tätä meiltä kysytään aika usein, tai oikeastaan niin, että koska aiotte palata. Olen täällä blogissakin joskus maininnut, että meillä ei ole tästä oikeastaan mitään suurempaa suunnitelmaa. Nyt on hyvä näin ja asiaa katsotaan sitten ehkä joskus uudestaan.
7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Haluaisin sanoa, joulu, koska täällä joulua laitetaan niin kauniisti. Se ei ole kuitenkaan kovin mielenkiintoista tai erityisen hauskaa, joten vastaan lakkiaisviikonloppu, vaikka se ei varsinaisesti mikään juhlapyhä olekaan. Juhla kuitenkin. Nyt kun nuo ylioppilaat ajelevat tuolla rekoillaan jo kolmatta päivää musiikkia huudattaen ja penkkarimeiningillä, mieleen herää kyllä kysymys, koskahan nuo juhlat mahtavat loppua. (?)
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Epävarmuus kaikesta. Siis aivan kaikesta koko ajan. Miten lapset sopeutuvat, miten itse sopeudun? Entä ystävät kotimaassa, vieläkö he muistavat minut? Pystynkö luomaan uusia ystävyyssuhteita, jotka olisivat yhtä hyviä, kuin ne Suomessa edelleen olevat. Työn saanti ja sen jatkuminen ja sitten taas uuden työn etsiminen. Kieli, ja epävarmuus sen oppimisesta. Tulevaisuus, joka on vielä aivan auki. Kaikki tuo luo epävarmuutta, jonka kanssa pitää vaan oppia elämään. En tiedä, olenko ihan vielä oppinut. Vähän kerrallaan mennään.
9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Pystyisin, helposti. Nyt kynnys lähteä on entistä matalampi. Ehkä valitsisin jonkun vielä vähän lämpimämmän paikan, jossa ilmasto olisi vielä mukavampi. (?)
10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Varmaan muutto tänne, ja kaiken uuden alusta aloittaminen ja uuden arjen ja rutiinien luominen uudessa maassa.
11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Saksaan mennään aivan varmasti vielä monta kertaa vuoden aikana. Toivon pääseväni myös pienimuotoiselle shoppailureissulle Hampuriin, heti kun saan houkuteltua miehen ajamaan sinne. Lisäksi olemme suunnitelleet jotain pientä kesälomareissua, mutta koska emme ole kovin hyviä tässä ajoissa suunnittelussa, on se tosiaan edelleen suunnitteluasteella.
Haastan itse mukaan kaikki Norjassa ja Tanskassa asuvat bloggaajat. En nyt luettele ketään erikseen, mutta toivon, että tarttuisitte haasteeseen. 🙂
PS. Kiitos Melli Ecodesign, joka lähetti minulle ihanan suomalaisen hupparin.
