Haluan palata vielä vähän viime viikonloppuun ja lauantaihin, koska lupasin kertoa teille vähän erilaisesta kokemuksesta täältä Tanskasta. Tämä oli ihan hauska juttu, mutta jotain ihan muuta kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Sattumalta sekä minun että miehen työkaverit vinkkasivat meille Vorbasse Marked tapahtumasta, joka järjestetään kerran vuodessa. Meille kerrottiin, että kyseessä on iso perhetraditio, ja jotkut ihmiset odottavat kyseistä tapahtumaa koko vuoden. Samaan aikaan järjestetään ehkä Tanskan suurin kirppistapahtuma ja maalaismarkkinat. Monet esillepanijoista saapuvat kolmipäiväisille markkinoille karavaanareilla ja yöpyvät alueella joko vanvuissa tai teltoissa. Paikalla myydään vanhojen tavaroiden lisäksi eläimiä, ja vaikka mitä tavaraa ihan vaatteista ihmeelliseen "kiinakamaan". Lisäksi tapahtumassa on iso tivoli, ja tietysti useita ruokakojuja sekä valtavasti ihmisiä.
Meitä vähän varoteltiin etukäteen, että markkinoilta tuskin löytyisi mitään erikoista ostettavaa, ellei sitten ole hankkimassa kotieläimiä. Parasta on ihan vaan mennä ihmettelemään tapahtumaa ja katselemaan ihmisiä sinne. Markkinat järjestetään ilmeisestikin joka vuosi samaan aikaan, joten jos satut matkustamaan viikolla 29 Tanskaan, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan.
Ja kyllä me hämmästyimmekin! Ensimmäiseksi väenpaljous yllätti meidät. Pieneen kylään oli ahtautunut varmasti kymmeniä tuhansia ihmisiä. Parkkipaikkaa oli aluksi vähän hankala löytää, mutta sekin sitten järjestyi lopulta isolta niityltä. Kävelimme väenpaljoudessa itse markkinapaikalle ja sinne päästyämme meinasivat silmät tipahtaa päästä silkasta ihmetyksestä. En oikein tiedä, miten kuvailisin tunnelmaa parhaiten, mutta ihan ensimmäinen ajatus oli kesäfestarit vuonna 1995, jonne kaikki sukupolvet olivat tulleet mukaan. Tunnelma markkinoilla oli iloinen, jopa vähän riehakas. Näimme valtavasti paidattomia ihmisiä, värjättyjä hiuksia, isoja tatuointeja, hassuja hattuja, isoja perheitä, jotka olivat saapuneet yhdessä vuoden tärkeimpään tapahtumaan, suloisia kotieläimiä, ihania kirppiskojuja, paikallista iskelmämusiikkia ja jättisuuren tivolin, joka oli sekin kuin suoraan 90-luvulta. Lapset pysähtyivät tuijottamaan paikalleen, ja he vain tuijottivat kaikkea sitä. Markkina-alue oli niin valtava sekin, että emme yksinkertaisesti jaksaneet kiertää sitä kokonaan läpi. Kaiken kiertäminen olisi varmaan vienyt sen kokonaiset kolme päivää, mitä tapahtuma kestää. En ole varmaan elämäni aikana koskaan ollut niin isoilla markkinoilla.
Eppu kritisoi aluksi markkinoita tylsäksi, mutta sitten kun bongasimme alueen, jossa eläimet olivat myynnissä, lapsia ei meinannut saada lähtemään ollenkaan. He ihmettelivät kanoja ja kalkkunoita, silittivät söpöjä kaneja ja marsuja, ihastelivat hevosia ja aaseja ja säikähtivät kovaan ääneen kiekuvaa kukkoa. Jos mies ei olisi allerginen, olisimme varmaan lähteneet kotiin joku pupu kainalossa, niin söpöjä ne olivat. Ostimme markkinalakritsia ja nautimme jäätelöistä paahtavassa auringossa, kuuntelimme jotain tanskalaista iskelmätähteä, joka oli ilmeisen suosittu, ja ihmettelimme kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat tulleet markkinoille. Tämä oli todella jotain erilaista, mihin emme ole törmänneet aiemmin, ja todellakin pala jotain ihan erilaista Tanskaa, josta emme tienneet vielä mitään. "Yeah, it's different. Very different." nyökkäilivät työkaverit tietäväisinä, kun kerroin, että kävimme markkinoilla. Kannatti mennä ja varmasti menemme ensi vuonnakin.
Matkassa mukana Paez -kengät sekä lapsilla Crocs -kesäkengät (saatu blogin kautta).
