Kertoilin joskus täällä blogissa tuosta kielikoulusta, jossa aloitin omat tanskanopinnot alkukesästä. Heinäkuussa kielikoulukin jäi kesälomalle ja töiden alettua siirryin lauantaikurssille, joka on tarkoitettu pääasiassa työssäkäyville kielenopiskelijoille. Samoilla tunneilla siis käy paljon ihmisiä eri tasoilla ja porukkaa tulee ja menee. Opettajiakin löytyy kaksi, mutta mitään perinteistä ohjattua opiskelua tuolla ei ole, vaan kaikki etenevät itsenäisesti oman tasonsa mukaisesti.
Olen nyt ollut 2,5 kuukautta tanskalaisten kanssa samassa toimistossa, jossa pääasiassa puhutaan tanskaa. Olen vähitellen oppinut ymmärtämään kieltä ja keskusteluja. Siihen toki vaikuttaa myös se, kuka puhuu ja mistä aiheesta. On jännä huomata, kuinka erilailla ihmiset puhuvat ja kuinka paljon helpompi toisia on ymmärtää kuin toisia. Myös aiheet vaikuttavat kovasti siihen, miten hyvin olen keskusteluissa kärryillä Työhön liittyviä keskusteluja on helpompi ymmärtää kuin vapaa-aikaan liittyviä kuulumisia ja muita juttuja, mutta aika usein olen kyllä ihan mukana mistä aiheesta puhutaan. Vähän väsyneenä tai huomion herpaannuttua en taas välttämättä ymmärrä yhtään mitään. Kauppa- ja postiasiat sekä yksinkertaisen ravintolatilauksen saan tarvittaessa hoidettua tanskaksi, mutta muuten puhuminen ja ääntäminen tuntuu olevan se vaikein pala. Lukeminen sujuu taas kaikkein parhaiten, ihan jo kouluruotsi pohjalla.
Tällä hetkellä tuntuu, että olen kielen opiskelussa vähän jumissa, kun varsinaista ohjausta tai opintosuunnitelmaa ei ole. Minusta on tosi vaikea määritellä, millä tasolla minun tulisi kieltä opiskella, kun kielioppi ja lukeminen vaikuttaa helpolta, mutta puhuminen ja välillä myös sanojen oikeinkirjoitus taas tuottavat päänvaivaa. Joskus tuntuu, että ruotsi ja tanska menevät ihan sekaisin päässäni. Tuntuu, etten sovi oikein millekään tasolle, kun ero lukemisen ja puhumisen välillä on niin iso.
Päätin nyt kuitenkin viime kerralla opettajan kanssa, että keskityn epäsäännöllisten verbien ja adjektiivien opetteluun. Ehkäpä sillä tavoin saisin kartutettua sanavarastoa myös puheeseen. Halu ja motivaatio oppia on kyllä kova, koska sanottavaa olisi paljonkin. Olisi niin ihana ottaa osaa työkavereiden keskusteluihin heidän omalla kielellään. Kaikki kyllä puhuvat tosi hyvin englantia, mutta ei se silti ole ihan sama asia. Tällä hetkellä on menossa siis pieni turhautuminen tähän omaan osaamattomuuteen. Mutta kaipa se sieltä vähitellen tulee. Toivottavasti. Olisipa itsekin niin kuin lapset, joille kielet tuntuvat tarttuvan niin helposti ja nopeasti. Eppu erityisesti on oppinut muutamassa kuukaudessa englantia ihan mielettömän hienosti. Islakin osaa jo vähän tanskaa.
Olisi myös kiva kuulla, jos siellä nyt sattuu olemaan ruudun takana joku, joka on ollut joskus vastaavassa tilanteessa. Miten olette oppineet ja oletteko päässeet lopulta jyvälle vieraasta kielestä, jota ette ole ennen opiskelleet. Myös kaikki vinkit olisivat nyt tosi piristäviä.
Mojn!
Dansk er let at lære 🙂
Jopa minä opin sitä jonkun verran, vaikka ruotsi vielä lukiossakin tuotti vaikeuksia.
Olen ilolla tämän loppukesän lukenut teidän Tanskan kuulumisia ja kaiholla muistellut omia Tanska aikoja.
Asuimme Als´in saarella kymmenisen vuotta sitten vajaat kaksi vuotta. Osa sydämestä jäi sinne ja “peruna suussa” kielestä tuli, ah, niin kauniin kuuloista. Jota onneksi pääsee aika hyvin täällä Suomessa kuuntelemaan tanskalaisista TV-sarjoista (jotka ovat todella hyviä ja koukuttavia).
Huomasin aivan saman ilmiön, tanskaa oli/on todella helppo lukea, mutta se tekstin tuottaminen itse… eipä olekaan niin helppo puhua tai kirjoittaa. Mutta kyllä se siitä alkoi sujumaan, kun rohkeasti aina uusia kielikoulussa opittuja sanoja alkoi käyttää kauppareissuilla, naapureiden kanssa yms.
Itse koin, että sulautuminen tanskalaiseen yhteiskuntaan sujui paremmin, kun oppi kieltä. Ymmärsi paremmin heidän sisäpiirivitsit jne. Joten todellakin suosittelen opettelemaan paikallisen kielen.
Oi mikä ikävä nyt iski…
Onneksi saan välillä lievitystä Tanskan ikävääni, kun mies käy siellä säännöllisesti ja tuo minulle aina tuliaisina Tom’s Skildpadder -suklaata (jota ei hitsit vieköön ole juuri nyt kaapissa). Joko olet maistanut?
Dejligt efterår for dig og din familie! Hygge, hygge 😀
Hei Meini, kiitos ihanasta kommentistasi!!!! <3 Se oli jostain syystä joutunut tämän WordPressin spam filtteriin, josta sen vasta löysin, joten anteeksi kun vastaus on viipynyt.
Mulle on moni muukin sanonut tuosta, että "sisään pääsy" melkein vaatii tuon kielen, ja nyt kun olen oppinut vähän ymmärtämään jo työkavereiden jutuista, niin kyllä se vaan niin on. Olisi kyllä ihana itsekin osata ottaa osaa keskusteluun, joten harjoittelu jatkuu. Ja hauska kuulla, että tämä tanskan puhuimnen on muillekin tuottanut päänvaivaa, etten ole ainoa joka tämän kanssa on kamppaillut. 🙂
Ja ihana saada kommentteja muilta Tanskassa asuneilta!!! <3 Iloista viikonloppua! Toivottavasti huomaat vastaukseni täällä, vaikka se tulee nyt myöhässä. 🙂
Mullahan ei Portugalissa aikanaan ollut mitään opetusta ja kuuntelemalla opin. Ranska taustalla, kielioppia oli jotenkin helppo tajuta, mutta sanavarasto karttui vain sen mukaan, mitä ympäröiviltä ihmisiltä oppi. Ikinä en päässyt sen kanssa pidemmälle, kuin että ymmärsin vähän keskusteluja ja pystyin itse tekemään itseni ymmärretyksi. Tanska tosiaan varmasti on haastava juuri ääntämyksen kanssa. Esim. täällä mulla ei ole iirin kielestä hajuakaan, vaikka pojat sitä opiskelevat koulussa. Kirjoituksella ja ääntämisellä ei tunnu olevan mitään punaista lankaa.
Joo, toi ääntäminen on tosi vaikea. Ja tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, kukaan muu ei ymmärrä kuin kielikoulun ope. 😀 Mutta ehkä se vielä tästä joskus. 🙂
Joku Facebookin puolella kommentoi että kahvitreffit yhden ihmisen kanssa vaikka kerran viikossa jossa puhutte vain tanskaa voisi olla hyvä ja mä komppaan tätä! Kyllä se siitä lähtee, treeniä vaan!
Pitää vaan yrittää päästä eroon siitä tunteesta että lausuu/sanoo “väärin”, hyvin ulkomaalaistaustaisia Suomessakin ymmärretään vaikka kaikkia sanoja ei sanottaisikaan “oikein” eikä kukaan varmasti ajattele että tuo lausui sanan huonosti vaan ollaan iloisia kun osaa suomea. Sama taatusti Tanskassa. ?
No sepä siinä onkin ehkä se kaikkein vaikein pala, se häpeä! Mitä jos sanon väärin ja muut nauravat, tai jos sanon jotain ihan älytöntä. Tästä kun pääsisi ihan ekana eroon. Pitää kysyä jos työkaverit jaksais mun kanssa muutaman lauseen silloin tällöin vaihtaa (nauramatta) 😀
Asun Ruotsissa neljättä vuotta ja kuulostaapa tutulta nuo kokemukset! Toki kouluruotsista on ollut mieletön apu, mutta onhan rikssvenska ihan eri kieli! työpaikalla just oli sama kokemus että ne vapaa-ajan jutut ja hauskat kaskut meni pitkään ohi mutta aika pian sitä pääsi jyvälle ja lopulta kertoi omatkin juttunsa. Mulla on joskus vieläkin huono ruotsi-päivä jolloin mistään ei tule mitään ja ajatus ei taivu. Mut tsempit ja ohjeet siis: päästä irti ajatuksesta, et kielen pitäis olla täydellistä, tärkeintä on et tulee ymmärretyksi. Rima matalalle ja sit Iloitset!
Ja yksi vinkki: kuuntele paljon radiota, siis tyyliin yleisradiota ja jotain puheohjelmia, mulle antanut hirmu paljon 🙂
Paljon iloa ja voimia uuden kielen selättämiseen! Pystyt siihen!
Kiitos tsemepistä! Ihana lukea näitä teidän kommentteja, koska olen ollut tosi harmissani tästä. 🙂 Toi riman madaltaminen on tosi vaikeaa ja se että ihan vaan alkais vaikka töissä puhua. Ihan pelottaa, että nauretaanko mulle. 😀
Ja kiitos vinkistä, voisinkin ottaa aamun ja iltapäivän ajomatkoille ton radion käyttöön, niin tulisi joka päivä yli tunti “kuullun ymmärtämistä” harjoiteltua. 🙂
En ole itse ‘joutunut’ mitään kieltä opettelemaan, vaikka voisin yrittää, että olisi anopin kanssa jokin yhteinen kieli (etunsa silläkin, että ei ole..). Mutta olen vierestä seurannut, kun mies on ihan nollasta opiskellut Suomen kielen – kahdessa vuodessa hän on oppinut kielen ja puhuu nykyään lähes sujuvasti. Toki vielä on paljon opittavaa, mutta ihan mielettömän hienosti hän on tämän kieron kielen saanut hallintaan. Hän itse antaa vinkiksi, että pitää vain rohkeasti käyttää kieltä – sen avulla hän on kuulemma oppinut.
Tsemppiä! Ei varmasti helppoa, mutta kuinka kadehdinkaan toisaalta sitä, että pian osaat sujuvasti toisen kielen 🙂
Tanskahan on kielenä melko samanlainne kuin ruotsi, mutta mitä eroja niissä suuremmin on? Sanaston suhteen varmasti apua kouluruotsista?
Hei, mukava kuulla tällainenkin tarina, koska uskoisin jotenkin, että suomi olisi vielä vaikeampi opetella. 🙂 Hienoa!
Multa vielä puuttuu sitä rohkeutta, mistähän sitä pitäisi oikein aloittaa. Toi puhuminen on nimittäin ehdottomasti ainakin mulla se vaikein osuus. 🙂
Sveitsissä asumista reilu kaksi vuotta takana ja saksan lähtötaso oli nolla. Tuntuu, että alussa oppiminen meni isoin harppauksin, mutta nyt olen “junnannut” samalla tasolla pidempään. Alkua vauhditti kielikurssi 6 tuntia/viikko ja kotiopiskelu. Puhuminen alkoi helpottamaan, kun löysin saksankielisiä kavereita. Nyt pystyn hoitamaan arjessa asiat saksaksi, jos ei vaadita jotain spesiaalisanastoa ja sikäli mikäli keskustelukumppani ei puhu sveitsinsaksaa todella nopeasti ?
Rohkeasti vaan puhumaan. Ei se niin vakavaa, jos ei mene kieliopin mukaan, pääasia, että yrittää. Mun pitäisi enemmän yrittää katsoa telkkua ja kuunnella radiota, mutta aluksi se oli niin tuskaista, kun ei ymmärtänyt tarpeeksi. Tsemppiä!
Wow, sä olet siis tehnyt sen! Voi kun mäkin joskus vielä pääsisin tuohon! nyt mun pitää vaan keksiä keino, miten uskallan alkaa yrittämään puhumista enemmän. 🙂 En käy kaupassa ja postissa tarpeeksi usein, että se riittäisi. 😀
Ja kiitos tsempeistä! Nää piristää ihan mielettömästi!!! <3
Moi.Täälä myös yksi ulkomailla asunut…Ranskassa.Mies ei oppinut kunnolla edes numeroita kun oli niin kiire töissä ja englanti työkielenä.Itse olin yksin kotona aamu seitsemästä ilta seitsemään.Kuulin koko päivän murretta kaupoissa ja toreilla.Onneksi oli koulupohjaa.Se helpottaa kun on lapset mukana mutta meillä lapset olivat jo niin isoja.Monista asioista nautin mutta kun Finnair tuli Geneven kentälle purskahdin itkuun .Nyt sitten tilanne on monen kohdalla myös mietinnässä täällä.Yllättäen he ovatkin löytäneet Suomesta töitä kun vähän väliaikaisesti tyytyy vähempään.Onneksi Tanska on lähellä ja helpompi…ko homma.Jos joskus muutatte takaisin muistelet vain hyviä asioita jälkeenpäin.On rikkaus kokea useita asioita elämän varrella.
Moi, meillä on siis vähän sama tilanne tuon suhteen, että kun miehellä työkielenä on englanti, ei hän ole vielä ehtinyt tanskaa opsikella yhtään. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa. Itse toivoisin kans pääseväni paremmin sisään työpaikan juttuihin, koska nyt en voi oikein ottaa niihin osaa, koska neglanniksi väliin vastailukin tuntuu jotenkin hölmöltä. Noh, ehkø se tästä. Ja uskon, että kaipaisin tänne hulluna takaisin, jos nyt pitäisi kotiin lähteä. :)))
Asuin aiemmin Lontoossa ja totuin siihen että pystyn ilmaisemaan itseni täydellisesti vieraalla kielellä ja osallistumaan kuivaan brittiläiseen toimistohuumoriin täysin palkein. Nyt työskentelen Zürichissä jossa tympeät sveitsiläiset tykkäävät puhua omalla kielellään joka paikassa. Onneksi firman virallinen kieli on englanti mutta multa oditetaan jo parin vuoden oleskelun jälkeen saksanosaamista. Tuntuu etten pysty ammattimaiseen ilmaisuun saksaksi joten tyydyn englantiin. Nyt kuitenkin löysin netistä “kieli-tandem” sivuston, jonka kautta tapasin paikallisen, joka halusi puhua suomea ja vastavuoroisesti kuuntelee keskeyttämättä kun puhun saksaa. Ihan huippu juttu ja auttaa todella paljon tähän kummaan kynnykseen puhua kieltä! Tsemppiä sinne kielenopiskeluun!
Mä olen itse ollut kans Briteissä ja siellä pääsi koulussa ja töissä aika nopeasti hommaan mukaan, kun kielen osasi. Muakin on va¨lillä alkanut oikein stressaamaan, kun jatkuvasti joku kysyy, miten ne tanskan opinnot sujuu. No sujuu, mutta hyvin hitaasti. En nyt ole muutamassa kuukaudessa päässyt kovinkaan hyvälle tasolle muussa kuin ymmärtämisessaä, kun sitä saa “harjoitella” töissä joka päivä. 😀
Ja voi mikä juttu toi kieli-tandem! Mäkin haluaisin tollaiseen mukaan. Pitää selvittää olisiko täällä ketään, joka haluaisi puhua suomea. 😀