Nyt kun joulusta on päästy, alkoi tanskalaiseen jouluperinteeseen kuuluva tavaranvaihtoaika eli byttefest. Ekan kerran kuulin tästä kummallisesta jouluperinteestä kielikoulussa, mutta jotenkin onnistuin unohtamaan koko asian “tärkeyden”, koska meillä vietetään kotona ihan suomalaista joulua. Ihmettelin kyllä tuolloin, miksi lahjojen vaihto mainitaan osana tärkeitä tanskalaisia jouluperinteitä. Huomasin kyllä joulun aikaan monissa liikkeissä kyltin: “Vi bytter med et smil”. Tanskalaiset ovat siis todella innokkaita vaihtelemaan joululahjoja. Aihe tuli puheeksi, kun tanskalaista joulua viettänyt ystäväni kyläili meillä ja pohdimme pidempiä kauppojen aukioloaikoja näin “lahjanvaihtoaikaan”. Tämä byttefest alkaa heti joulusta ja kestää noin kuukauden tai mikä nyt sattuukaan olemaan tavaran vaihtoaika.
Joululahjojen antamiseen, saamiseen ja vaihtamiseen tuntuu olevan täällä oikein säännöt, miten kuuluu toimia. Jonkin verran meille näistä kielikoulussa joskus kerrottiinkin, mutta ystäväni valotti tätä hauskaa ruljanssia oikein kunnolla ja kertoi, miten heidän tanskalaisessa perheessään toimitaan.
Tanskassa on siis ihan tavallista saada hyvinkin tarkka lahjalista esimerkiksi anopilta. “Kaulin, keltainen, myydään lähikaupassa, K-merkkinen” Lahjalistalta sukulaiset voivat sitten sopia keskenään, kuka ostaa minkäkin lahjan. Meistä suomalaisista tämä ehkä tuntuu vähän typerältä, koska samalla “vaivallahan” voisi mennä itse sinne lähikauppaan ja ostaa sen kovasti himoitun suihkugeelin tai pannulapun itse. Mutta ei. Noh, onpahan lahjan hankkiminen ainakin tehty helpoksi.
Kun lahjat sitten jaetaan, se tehdään hitaasti ja jokainen saa vuorollaan yhden paketin, joka sitten avataan jonkun hunajaisen kommentin kera: “Juuri tämän kirjan olenkin halunnut lukea!” Lahjapaketista saattaa usein kuitenkin löytyä kuitti vaihtoa varten. On myös tosi tärkeää, että paketin saaja tietää, keneltä lahja on, joten niissä usein lukee antajan nimi. Lahjojen on myös tärkeä olla ns. saman suuruisia, eli usein esim. sisarukset antavat ja saavat suurinpiirtein saman arvoiset lahjat toisiltaan. Sooloilu ei siis sovi tähän leikkiin. Minua nauratti mielikuva ystäväni tanskalaisten sukulaisten kauhistuksesta hänen kieltäytyessään antamasta lahjalistaa tai vaihtamasta lahjoja. Ihan hyvä jos jokunen suomalainen käy vähän sekoittamassa tätä hassua lahjaleikkiä. Harvemmin sitä on tullut itse joululahjaa vaihdettua jollei se ole ollut joku täysin sama, joka jo löytyy tai sitten vaikka ihan väärä koko. Yleensä sitä on aika tyytyväinen siihen lahjaan, minkä joku toinen on valinnut.
Ystäväni myös kertoi, että täällä on myös tosi tärkeä kiittää sellaista lahjanantajaa, joka ei ole ollut paikalla lahjojen jaossa. Tällöin on erityisen tärkeä kiittää mainiten juuri tämä tietty lahja. Tai jos lahjan antaja on ollut osana isompaa porukkaa, sekin on hyvä mainita. “Kiitos Irmeli-täti siitä Tuulen Viemää -kirjasta, jonka ostit yhdessä Anneli-tädin ja Martti-sedän kanssa.” On myös ihan ok mainita jos aikoo vaihtaa lahjan. “Aion kyllä vaihtaa sen sukkahousuihin, koska en lue kirjoja.” Kukaan ei loukkaannu, koska on ihan ok myös vaihtaa. Niinpä me nyt sitten täällä pikkukaupungissakin pääsemme nauttimaan pidemmistä liikkeiden aukioloajoista vaihtoviikkojen takia ja toki, koska hullut alennusmyynnit ovat myös aluillaan. Niistä joskus myöhemmin lisää.
Kiehtovaa!
Espanjassa lapset saavat oikeat joululahjansa vasta loppiaisena Kolmen kuninkaan myötä ja meidän lapset on olleet silmät pyöreinä kun lelukaupoissa on hyllyt olleet täysin tyhjiä joulun JÄLKEEN (noh, tässä on tietty hieman ristiriitaa sen kanssa että uskovat myös kovasti joulupukkiin…).
Mä taisin tuosta kuullakin espanjalaiselta tytöltä töissä, että lahjat annetaan eri ajankohtana. Annetaanko lahjoja yhtään jouluaattona vai kaikki tuolloin loppiaisena? 🙂 Kuulostaa mielenkiintoiselta, ihana kuulla myös millaisia perinteitä muissa maissa on. 🙂
Täällä Irlannissa ei todellakaan ole sopivaa vaihtaa lahjoja, mutta se lahjan antamistilanne on aika koominen. Usein otetaan kuvia, kun antaja ja saaja pitävät lahjapaketista yhdessä kiinni – miehen sisko oli ihan pettynyt, kun päätettiin tänä vuonna skipata valokuvaamiset, kun meitä oli niin iso porukka. Niitä identtisiä kuvia “tässä anoppi ojentaa Saralle lahjapaketin” on kymmeniä ja aijemmilta vuosilta 😀 On tietysti kiva juuri se, että pystyy sitten juuri sitä antajaa henkilökohtaisesti ja vuolaasti kiittämään lahjasta, mutta tuo pompöösi tyyli vähän naurattaakin.
Haha, aika hauska tapa siellä! 😀 Otetaanko kuvat yleensä aina vaikka porukka olisi isokin? 😀
En ole koskaan ajatellut tuota ääneen mut noinhan tuo täällä on. Hyvin kirjoitettu.
Kiitos 🙂 Näin mä olen kans kuullut. Ehkä alotan ensi vuonna uuden perinteen ja vaihdan kaikki lahjani ;-D