Kuinka saa lapset luopumaan turhista leluista

Onko kellään muulla liikaa leluja ja turhaa tavaraa? Mä olen monta kertaa miettinyt erilaisia keinoja, joilla tavaran määrää voisi helposti vähentää kotona. Omista tavaroista luopuminen on itseasiassa aika yksinkertaista, mutta kaikkein vaikeinta on vähentää lasten leluja, ainakin minusta. Ja kyse ei ole siitä, että en itse raaskisi laittaa niitä pois, vaan lapset itse ovat aika huonoja luopumaan aarteistaan. Ennen muuttoa…… saimme hyvin karsittua tavaraa, kun oli pakko. Emme tienneet, olisiko netistä valkatussa asunnossa minkäänlaisia säilytystiloja emmekä saaneet siihen mitään järkevää vastausta ennen muuttoa, joten olimme vaan muutaman hassun valokuvan varassa. Niinpä kaikkea tuli karsittua mahdollisimman paljon. Muutaman kerran olen jopa miettinyt, tuliko karsittua vähän liian isolla kädellä.

Joulun aikaan tanskalaiset työkaverini kiusoittelivat, että luulinko ettei täällä vietetä joulua ollenkaan, kun olin ennen muuttoa heittänyt kaikki joulukoristeet pois. Suoraan sanottuna en osannut ajatella vuotta eteenpäin ja kuvitella, että viettäisimme joulun täällä. Joulu tuli ja meni ja niin tulivat myös uusien lelujen pinot. Täällä ei ole kirppistely yhtä suosittua käyttötavaroiden kohdalla niin kuin Suomessa, ja tavarasta, hyväkuntoisestakin, on välillä tosi vaikea päästä eroon, ellei halua kipata sitä suoraan kaatopaikalle. Erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä on, jonne voi viedä käytettyä tavaraa, mutta usein niidenkin tavaran vastaanotto tuntuu toimivan vähän hankalasti. Täytyy sanoa, että suomalaiset ovat kyllä tosi edistyneitä vertaisverkkokaupassa ja kirppistelyssä. Ja niin järjestelmällisiä. Olen liittynyt useammallekin tanskalaiselle Facebook-kirppis sivustolle, mutta ne ovat yleensä hyvin sekavia, ja todella nukkuvia. Tai ihmiset kyllä tahtovat myydä käytettyä tavaraa, mutta kukaan ei halua ostaa niitä. Muutama lasten merkkivaatekirppis on kohtalaisen aktiivnen, mutta siinäpä se. Olen myös kokeillut muutamia puhelinapseja, jotka toimivat vähän paremmin, kuin Facebook-kirppikset, kun ihmiset ostavat tavaraa lähialueelta eli ne toimivat kuin paikalliskirput. Mutta silti sekin toiminta on kovin hiljaista verrattuna vaikka Suomen Tori.fi -sivustoon tai erilaisiin Facebook-kirppiksiin. Lisäksi monet tanskalaiset ryhmät ovat hyvin sekavia, kansioita ei ole ja ilmoitukset hukkuvat toistensa sekaan.

Suomessa vielä ollessamme kokeilimme kerran paikallisen MLL:n lastenkirppistä. Keräsimme lasten kanssa yhteen  kaikki lelut, joilla ei enää leikitä. Sitten menimme yhdeksi aamupäiväksi myymään niitä tuonne lastenkirppikselle. Myimme kaiken ihan nimellisen pienillä hinnoilla, jotta mitään ei tarvitsisi kantaa takaisin kotiin. Olimme kuitenkin luvanneet lapsille, että molemmat saisivat ostaa “tienatuilla” rahoilla itselleen yhden uuden lelun. Luopuivathan he kuitenkin isosta kasasta vanhoja. Tämä toimikin hyvin porkkanana Epulle. Isla oli tuolloin aika pieni, eikä oikein tajunnut vielä kaupanteosta sen kummemmin. Kerran hän jopa suutahti, kun myimme jotkut vauvojen palikat joilla tyttö oli juuri tuolla kirpparilla innostunut leikkimään. Ei siitä tainnut kuitenkaan suurta traumaa jäädä. Ja montaa turhaa tavaraa ei tuon kirppiksen jälkeen jäänyt kotiin kannettavaksi.

Jokin aika sitten huomasin, että täällä meidän naapurikylässä järjestetään vihdoin ja viimein aika samanlainen lasten lelukirppis. Vihdoinkin! Ilmoitin meidät innokkaana mukaan ja sain lapsetkin keräämään huoneestaan paljon leluja, joilla he eivät enää leiki. Sovimme taas, että molemmat saavat ostaa tienatuilla rahoilla yhden uuden lelun. Eppu halusi Pokemon-kortteja ja Isla Tohtori Pehmola nuken. Selvä juttu! Pohdin, että tuollaisen pienen kylän lelukirppis ei välttämättä ole mikään suuri menestys, mutta tärkeintä olisi, jos lapset saisivat vähän karsittua tavaraa, ja samalla oppisivat, että kun luopuu jostain, saa myös jotain tilalle. Idea vielä tuolla kirppiksellä oli, että lapset myisivät itse lelujaan ja voisivat käydä kauppaa englanniksi ja harjoitella laskemista, ostamista ja myymistä. Hauska idea!
Eihän siellä kirpparilla sitten valtavasti ihmisiä ollut, mutta saimme silti karsittua mukavasti turhia leluja pois. Lisäksi Islan toivoma nukke lammaskavereineen löytyi uutena viereisestä myyntipöydästä 15 kruunulla (n.2 €) ja Eppu sai kerättyä itselleen hyvin Pokemon-korttirahaa. Paikalla oli paljon tuttuja lapsia Epun koulusta, joten lapset pääsivät myös leikkimään. Islakin oli tällä kertaa ihan mukana jutussa ja innokkaana myi tavaraa “Epun ja Islan lelukupasta”. Kaikkein parasta taisi kuitenkin olla kauan toivottu Tohtori Pehmola nukke lampaineen.

Tämä “kirppistaktiikka” on toiminut meillä hyvin ja aiomme jatkossakin tehdä samanlailla, jos täällä näitä lelukirppiksiä vaan järkätään lisää. Pitää vaan muistaa että sieltä on parempi lähteä vähemmän tavaran kanssa, kuin mennessä. 😉

PS. Epun ja Islan vaatteet Pikkuotuksesta, osa ostettuja ja osa saatuja. Islan mekko ja Epun paita Mini Rodinin, Islan ihanat kissasukat Bang Bang Copenhagen.