Uusivuosi hurahti ohi siinä missä joulukin. Uudenvuoden vieraita ei tällä kertaa kutsuttukaan, koska olin vielä jouluisen flunssan kourissa. Muutenkin koko viikonloppu meni pääasiassa levätessä. Yritimme kuitenkin keksiä jotain hauskaa (ja helppoa) lapsille ja askartelimme mm. lumiukkovaahtokarkkitikkuja ja popcorn-mukeja. Vinkin näihin sain työkaveriltani, ja tällainen helppo juttu tulikin tarpeeseen, koska paukkuja ei sairastamisen takia mihinkään kummalliseen ollut.
Vuoden alussa on varmaan hyvä ajankohta katsoa myös hetkeksi taaksepäin menneeseen vuoteen. Tuntuu, että meidän viime vuosi hujahti ohi nopeammin kuin koskaan. Niin monta muutosta ja uutta asiaa ehti mahtua vuoteen 2016. Vuosi sitten pakkasimme Suomessa tavaroita ja tammikuun lopussa suuntasimme koko perhe tänne uuteen kotimaahan ja uusiin maisemiin.
Kaikki oli aluksi niin hämmentävää, että näin jälkeenpäin tuntuu siltä, kuin olisin kulkenut jossain sumussa ensimmäiset pari kuukautta. Mitähän sitä tuli edes puuhattua, en muista. Miehen uusi työ ja lasten päiväkodin ja koulun aloitus olivat myös sellaisia isoja uusia juttuja. Ja kesällä alkoi vielä oma työ, jota opetellessa sujahti sitten syksykin ihan kuin sormien välistä. Uuteen arkeen totuttelu vie oman aikansa, mutta uudessa maassa ja täysin uusissa kuvioissa se vie ehkä vielä kauemmin. Oikeastaan se totuttelu taitaa olla edelleen menossa.
Uudelle vuodelle minulla on muutamia toiveita. En nyt viitsi luetella tähän terveyttä yms. itsestään selvää, koska ne nyt ovat toiveissa vuodesta riippumatta aina. Tällä hetkellä toivon, että lasten koulu- ja päiväkotiasiat jatkuisivat hyvin kuten tähänkin asti. Jossain vaiheessa meidän täytyy myös alkaa miettiä asumiskuvioitamme, koska asumme täällä nyt vuokralla ja oma kotimme on vuokrattuna Suomessa. Vai jatkammeko tähän malliin? Toivon kovasti myös, että työni jatkuisivat (teen sijaisuutta), tai että löytäisin uuden työn jos vanha ei jatku. Tämä työasiakin on tavallaan koko ajan mielessä, vaikka asia ei nyt ihan vielä ole ajankohtainen. Mutta silti. Tiedätte varmaan. Ja sitten suurin toiveeni; toivon, että oppisin puhumaan tanskaa tämän vuoden aikana. En aseta sen suhteen mitään järjettömiä tavoitteita, koska ei tästä nyt natiiviksi ihan hetkessä ryhdytä. Toivon, että puhuminen alkaisi jollain tasolla sujua uuden vuoden sisällä. Se avaisi niin paljon uusia mahdollisuuksia jo ihan arkipäiväisissä asioissa. Kovasti yritän kyllä työn ohella opiskella, mutta aika rankkaa se on, kun arjen pyörittäminen vie kuitenkin sen suurimman osan ajasta. Mutta vähän kerrallaan. Toinen vaihtoehto olisi mennä kielikouluun, joka järjetetään päivisin useamman kerran viikossa, mutta silloin ei kyllä voi käydä samaan aikaan töissä. Olen nyt nauttinut monen kotivuoden jälkeen työelämästä ihan uudella tavalla, enkä haluaisi siitä päästää ihan heti irti.
Näin kokonaisuudessaan sanoisin, että lähtö tänne Tanskaan on ollut pääasiassa positiivinen juttu, vaikka rankkaakin on välillä ollut. Ikävä riipii ja vaikeuksilta, vastoinkäymisiltä tai epätoivon tunteilta ei voi välttyä. Kuitenkin, kun katson vuotta taaksepäin, sanoisin, että lasi on silti enemmän täysi kuin tyhjä. Onneksi uskalsimme! Kannattiko? Kyllä kannatti! Toivottavasti vuosi 2017 olisi hyvä vuosi. Nyt; Ollaan hetki pelkkiä perhosia.
PS. Ylhäällä kuvassa näkyvä hassu suikerokakku on perinteinen tanskalainen kransekage, jota syödään täällä vuoden vaihtuessa shamppanjan kanssa. Pitihän meidänkin koittaa. 😉
Leave a Reply