Kouluvuosi on loppumaisillaan ja Eppukin sai jo loppuraportin, joka oli hirmu hyvä. Kielimatkoja ja kansainvälisiä opintoja tarjoava EF Education First otti minuun yhteyttä ja kannusti pohtimaan kielitaidon merkitystä. Halusin heti tarttua aiheeseen, koska tämä on meidän perheelle hyvin läheinen aihe, ja jota olemme saaneet seurata lasten aloittaessa koulussa ja päiväkodissa täällä Tanskassa.
Olen ollut todella yllättynyt, kuinka nopeasti Eppu on lopulta oppinut englannin kielen. Koko vuosi on opeteltu kirjoittamaan ja lukemaan englanniksi ja se todella alkaa sujua. Eppuhan on siis aloittanut koulun täällä vuoden aiemmin ja olisi Suomessa nyt vasta tuleva ekaluokkalainen. Olen kyllä hirmu ylpeä pojasta!
Eppu käy kansainvälistä koulua, jossa kaikki opetus on englanniksi. Oppilaista osa on tanskalaisia ja osa taas ympäri maailmaa tulleita lapsia. Monet tanskalaisista lapsista ovat sellaisia, joiden toinen vanhempi on jostain muualta tai perhe on asunut jossain muussa maassa aiemmin. On aika hienoa, että lapsi voi opiskella näin kansainvälisessä ympäristössä ja oppia samalla myös eri maista ja kulttuureista. Kouluvuoden aikana onkin käyty ahkerasti läpi eri maiden kulttuureja ja erityisesti juhlia.
Ekaluokkalaisille opetetaan tanskaa neljä kertaa viikossa, joka on minusta aika paljon. Ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä, sillä minusta on tosi tärkeää, että Eppu oppii myös tanskan. Epun yksi tosi hyvä kaveri on tanskalainen ja toinenkin puoliksi tanskalainen, joten Eppu kyllä oppii kieltä myös näiltä pojilta. Välillä opitut jutut eivät ole ehkä niitä kaikkein järkevimpiä, mutta oppiipahan nyt ainakin. Eppu osaa kyllä jonkin verran tanskaa, mutta meidän on tosi vaikea arvioida kuinka paljon, kun emme kuule pojan sitä koskaan oikein käyttävän. Joskus, kun kyselin Islalta huvikseni miten mikäkin juttu sanotaan tanskaksi, alkoi Eppukin yllätyksekseni vastailemaan. Ainakin loppuraportin mukaan poika osaa jo muodostaa lauseita tanskaksi, joten kyllä vuodessa on jotain edistystä selvästi ehtinyt tapahtua. Olisi kiva, että poika oppisi tanskan niin hyvin, että esimerkiksi harrastuksiin voisi mennä myös tanskankielisiin juttuihin mukaan. Nyt poika arastelee niitä vielä, koska ei osaa omasta mielestään kieltä tarpeeksi hyvin. Joskus Eppu katsoo Islan seurana tanskankielisiä piirrettyjä, mutta vielä ne eivät ole se pojan ykkösjuttu. Lastenohjelmissa kieli on kuitenkin aika yksinkertaista, joten niitä on myös helppo ymmärtää.
Englanti on Epulle se ensimmäinen vieras kieli, ja kieli, jota poika käyttää suurimman osan päivästä. Englannin puhuminen ja ymmärtäminen meneekin jo sitten tosi hienosti. Pojalle on muodostunut hauska amerikkalainen aksentti, johtuen varmaan siitä, että yksi hänen parhaista ystävistään on amerikkalainen. On se aika huvittavaa, kun 6-vuotias korjailee joskus äidin ja isän lausumista. Tosin meillä sitä tekee myös 3-vuotias tanskan kielen kanssa.
Mietin joskus, mitenköhän ekalla vieraalla kielellä eli englanniksi kirjoittaminen alkaa sujua, mutta ihan hyvin sekin on lähtenyt liikkeelle. Toki se ei ole yhtä helppoa kuin suomen kirjoittaminen, kun asiat lausutaan erilailla, kuin ne kirjoitetaan. Aluksi meillä nähtiinkin aika paljon “foneettisesti kirjoitettua” tekstiä. Mies kysyi tästä yhdeltä työkaveriltaan, jonka perheen äidinkieli on englanti. Työkaveri kertoi, että heidän lapsensa tekee aivan samaa, vaikka kyseessä on lapsen äidinkieli.
Eppua ei ole opetettu kirjoittamaan suomen kieltä, mutta poika on ihan itse tehnyt sitäkin. Eniten hankaluutta tuntuvat tuottavan suomen kielen kaksoiskonsonantit. Lisäksi sanoihin saattaa livahtaa vähän englannille tyypillisiä juttuja, kuten pehmeitä b-kirjaimia sun muuta. Silti Eppu on kumman hyvin onnistunut kirjoittamaan pieniä viestilappuja äidille myös suomeksi. Jännä nähdä, minkä kielen Eppu sitten joskus aikuisena tuntee parhaiten omakseen.
Vuosi sitten erään tuttavaperheen äiti täällä sanoi, että aluksi sitä on huolissaan, kuinka lapsi oppii kielen, mutta aika pian sitä alkaa jo miettiä, että miten sitä omaa äidinkieltä saisi pidettyä hyvin yllä. En olisi silloin vuosi sitten uskonut, kuinka oikeassa tuo äiti oli. Lapsethan usein leikkivätkin kotona englanniksi ja tanskaksi. Suomea yritämme pitää yllä lukemalla kirjoja lapsille joka ilta suomeksi. Meillä siis luetaan joka ikinen päivä lapsille ja samoin pelaamme suomenkielisiä lautapelejä, joita lapset rakastavat. Tokihan meillä puhutaan suomea kotona, mutta usein Epultakin tulee englanti-suomi sekoitussanoja, kun ei aina välttämättä muista, mikä oli mikäkin sana ja miten se taipuu.
En ollut koskaan ennen tänne tuloa miettinyt, kuinka hyvä juttu joku lasten kielikylpypäiväkoti voisi olla. Nyt kun olen asiaa miettinyt vähän eri kantilta, laittaisin lapseni ehdottomasti johonkin tällaiseen kielikylpyyn jos vaan se olisi mahdollista tai ajankohtaista. Lapsilta tuo vieraan kielen (tai vaikka kahden) oppiminen tuntuu sujuvan niin paljon nopeammin kuin meiltä aikuisilta. Ja jos lapset joskus haluavat isompina lähteä jonnekin ulkomaille vaihtoon tai kielikursseille, haluan sen mahdollisuuden heille suoda.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, täältä löytyy tosi mielenkiintoinen blogipostaus kaksikielisyydestä.
Postausyhteistyössä EF Education First, joka pyrkii edistämään itsevarmuutta ja vapautta kielten opetuksen avulla. EF:n ohjelmien kautta kaikenikäiset ja kaikentasoiset kielen taitajat voivat lähteä maailmalle yli 40 kohteeseen opiskelemaan kieliä ja hankkimaan kansainvälistä kokemusta.
Näitä onkin mielenkiintoista lukea 🙂 Meillä tulevaa ekaluokkalaista on jo tovin kiinnostanut englanti, jota siskonsa onkin yrittänyt hieman opettaa. Niin ja nuo kaksoiskonsonantit kyllä helposti puuttuu vielä myös meidänkin pojan kirjoituksista!
Englanti on kyllä hyvä, kun sitä kuulee koko ajan monessa paikassa. Isla kans yrittää toistella perässä. 🙂 Kiva kuulla, että muillakin suomea kirjottavilla on kans toi sama juttu. :))))
Olemme aiemmin Tanskassa asuneet ja nyt olisi ehkä muutto takaisin edessä! Voinko kysyä missä koulussa teidän poika on? Tarjontaahan siellä ei ihan hirveästi englanninkielisistä kouluista ole, itse harkitsemme eu-koulua.
Heippa! Voitko laittaa mulle emailia tai viestiä Facen kautta niin voin kertoa sulle tosta koulusta, ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä. 🙂 en viitsi koulun nimeä tms laittaa tänne.
Olipa kiva lukea tämä juttu, koska oma tyttöni aloittaa elokuussa ruotsinkielen kielikylpypäiväkodissa täällä itä-Helsingissä, teidän vanhoilla kotikulmilla 🙂 Oma motiivi kielikylpypäiväkotiin laittamisessa on juurikin tuo lasten kielten oppimisen helppous verrattuna aikuisiän opiskeluun tai edes peruskoulussa kielen opiskeluun. Toivoisin, että lapseni ei pelkäisi käyttää vierasta kieltä, vaikka ei sitä täydellisesti osaisikaan.
Itse opin tämän vasta päälle kaksikymppisenä opiskelijana vaihdossa ollessani. Olin puoli vuotta vaihdossa Ruotsissa ja vaikka en kieltä täydellisesti oppinutkaan, niin mukaan tarttui rohkeus puhua vajaallakin taidolla. Aina tulee jotenkin ymmärretyksi! Sinunkin tanskankielen oppimispostauksiin on tehnyt mieli melkein kiljahtaa innostuneesti, että “pelko pois! Sovi parin työkaverin kanssa, että tästedes puhutte vain tanskaa ja puuttuvat sanat sanot englanniksi, niin että työkaveri kertoo mitä se on tanskaksi ja miten sitä sanaa käytetään kyseisessä lauseessa.” Tuntunut vaan typerältä huudella täältä takavasemmalta, kun siihen tarvitaan se oma päätös tehdä kaikkensa kielen oppimiseksi. Ja onhan se ihan hiton raskasta käyttää koko ajan vierasta kieltä, joka ei ole se oma tunnekieli (kieli, jolla ajattelee ja joka luultavasti Epulla tulee olemaan jatkossa englanti ja Islalla tanska, mitä expat-tutuilta olen kuullut vastaavissa tilanteissa. Onneksi mahdollisen Suomeen paluun koittaessa voi lapsen virallisen äidinkielen vaihtaa tunnekieleen.). Muista itse vaihtoajoilta ja sen jälkeenkin, että välillä oli niin väsynyt vieraankielen käytöstä, että saattoi huomaamattaan vaihtaa suomeen ja höpöttää pitkät pätkät suomeksi sellaiselle, joka ei kieltä ymmärtänyt pätkääkään. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun vihdoin tajusi mokansa 😀
Paras hetki taas oli se, kun kerran ruotsalaisten kaverieni kanssa iltaa viettäessäni porukkaamme liittyi myös yksi englanninkielinen. Vaihdoimme tietenkin puhekielen englantiin. Jossain vaiheessa iltaa selitin jotain englanniksi ja yhtäkkiä en muistanutkaan sanaa, jota halusin käyttää. Käännyin ruotsalaisen kaverini puoleen ja kysyin häneltä ruotsiksi mikä se hakemani sana nyt oikein onkaan englanniksi. Ystäväni katsoi minua hölmistyneenä ja repesi nauruun, koska ennen hän oli joutunut aina kääntämään minulle sanoja englannista ruotsiksi 😀
Omaan kielenoppimiseeni auttoi seuraavat asiat:
– päätös siitä, että oppisin kielen vaihtoaikana
– kaikkien ruotsalaisille esittäytyminen ruotsia osaavana, vaikka alkuun puhuinkin todella huonosti (ymmärsin puhetta ja luettua tekstiä sujuvasti)
-slangin/puhekielen opettelu (tämä on myös asia, joka kuumentaa tunteitani, kun puhutaan kielten opiskelusta koulussa. Mielestäni tapa, jolla kieliä opiskellaan peruskoulussa ja ylemmillä kouluasteilla, on aivan pielessä ja kaukana todellisesta kielen oppimisesta. Vähemmän kalvosulkeisia ja kieliopin pänttäämistä, enemmän puhetta ja arkipäiväisten tilanteiden läpikäymistä, jotka koskettavat opiskelijan ikäryhmää. Tästä aiheesta voisin räntätä vaikka kuinka pitkään), koska se on se mitä ihmiset pääsääntöisesti käyttävät. Kukaan ei sano Ruotsissa tutun tavatessa “Hej, hur mår du?”, vaan enneminkin “Tjena! Hur är läget?”/ “Tjena! Läget?”. Vähän sama kuin se, että ei mekään sanota “Hei, mitä sinulle kuuluu?”, vaan “Moi! Mikä meno/mitä kuuluu?”, tms.
-kirjastokortin hankinta ja ruotsinkielisten kirjojen lukeminen (ei missään nimessä käännöskirjallisuutta, vaan ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoja ruotsinkielellä). Itselläni toimi dekkarit, koska tykkään genrestä ja ovat mukaansatempaavia. Hankalat sanat vaan skippasin, jos en kontekstista ymmärtänyt. Jos joku sana esiintyi useamman kerran, niin sitten otin selvää, mitä se tarkoitti ja sana jäikin usein hyvin mieleen.
-Kaverien puheen matkiminen. Otin usein sanontoja ja lauseita kavereilta omaan käyttööni. Miksi keksiä pyörää uusiksi.
-eri puolelta Ruotsia tulevien kanssa juttelu. Tulee ainakin eri murteet haltuun ja ymmärtää muitakin kuin noll-åttoreita eli stokislaisia
-mahdollisimman hankalalle murrealueelle suuntaaminen. Tämä oli puhdas vahinko, mutta päädyin Malmöseen ja siellä puhutaan “skånskaa”. Kesti 3 kk tajuta kaupassa ruokaostoksilla, kuinka paljon pitää maksaa, vilkaisematta kassakoneen näyttöä. Ja kuvittelin ymmärtäväni edes sen verran ruotsia, hah! Tässä lohdutti se, että pohjois-Ruotsista samalle paikkakunnalle opiskelemaan tulleet ystäväni olivat yhtä ulapalla, eivätkä myöskään ymmärtäneet useampaan kuukauteen skånen murretta.
-omaa tasoa haastavammat kielikurssit. Kävin koko vaihtoajan viikottain kielikursseilla ja siellä tuli sitten päntättyä myös kielioppia. Sieltä jäi myös monta hyvää kielisääntöä muistiin ja joita vieläkin käytän, jos iskee epäilys esim. lauserakenteesta ja varsinkin kirjoittaessani ruotsiksi. Puhuessani en kielioppia ajattele kovinkaan paljon vaan annan mennä korvakuulolta.
Tästä tuli nyt pitkä sepustus, mutta toivottavasti ei pelkästään itsestäänselvyyksiä toistava, vaikka välillä nekin on sanottava ääneen tai kirjoitettava ylös 😀
Ihanaa kesää!
//Miia
Hei Miia,
Ensiksi, kiitos ihanasta ja pitkästä viestistä! 🙂 Hurjasti hyviä vinkkejä sinulla! Olin itse kans vaihdossa, mutta Briteissä, niin kieli oli ihan erilailla tuttu. Tosin kyllä mulla sielläkin meni pari viikkoa, että uskalsin alkaa puhumaan (sitten oli pakko:D). Nyt taitaa mennä pari vuotta….
Olenkin miettinyt tuota, että pitäisi varmaan lainata joku tosi herkullinen dekkari, niin olisi “pakko” lukea. Tuo lauantaikoulu, jossa olen käynyt, on vähän huono kun siellä ei pääse harjottelemaan puhumista juuri yhtään. Minusta se olisi ainakin itselleni kaikkein tärkeintä, ei niinkään kielioppi tai oikeinkirjoitus.
Ja olen samaa mieltä tuosta, että hassua kun opetetaan aina aika lailla erilailla kun ihmiset puhuvat. Tosin minun tämän hetkinen tanskan oppikirja on hyvä, kun siinä käydään läpi myös näitä sanontoja, joita käytetään arkikielessä, joten aika moni asia on siellä nyt vähitellen auennut. Esim juuri miksi sanotaan “Hvad for..” eikä “Hvilken”. 😀 Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. 🙂
Tarvitsisin vaan jostain nyt tuota rohkeutta koittaa puhua, vaikka se ei vielä niin hienosti sujukaan. mistähän sitä vielä saisi lisää? 🙂
Lapsilta tosiaan sujuu vieraan kielen oppiminen paljon helpommin kuin aikuisilta, olemme huomanneet saman. Mieheni työn vuoksi matkustelemme usein ja viivymme yleensä myös jonkin aikaa eri maissa. Mietimme usein, mikä olisi hyvä ja nopea tapa aikuiselle oppia uusia kieliä, etenkin tarvetta olisi liike-elämän kielikoulutukselle.