Mitkä asiat Tanskassa ärsyttävät?

Luin juuri yhden toisen Tanskassa asuvan bloggaajan Muru Moun postauksen siitä, missä asioissa Tanska voisi ottaa mallia Suomesta. Aika monesta kohdasta olen hyvin samaa mieltä ja muutamasta vähän eri mieltä. Kuitenkin tästä loistavasta postauksesta innostuneena päätin itsekin tehdä listan niistä asioista, jotka ärsyttävät. Ollaanpa nyt kerrankin oikein supernegatiivisia ja päästellään höyryjä ulos koskien tätä ah-niin-onnellisten ihmisten maata. Kjäh kjäh!

1. Tanskalaiset autoilijat eivät tiedä, missä on vilkku, tai miten sitä käytetään. Kyllä tällainen sääntöjä rakastava suomalainen niin mielensä pahoittaa joka aamu, kun motarilla (jossa muuten ajetaan aika kovilla nopeuksilla) tössähtää eteen joku mitään ilmoittamatta. Hups vaan! Kyllä siinä ainakin silmät aukeaa hyvin aamusella. Tanskalaiset eivät tunnu muutenkaan olevan mitään kovin kohteliaita liikenteessä vaan valoja vilkutellaan ja perässä roikutaan ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta. En tiedä onko tuolla pääkaupungissa sitten erilailla, mutta ainakin Helsingissä on paljon mukavampi ajaa kuin täällä Jyllannissa. Suomalaisethan ovat oikeasti ihan kohteliaita liikenteessä ainakin pääkaupunkiseudulla.
2. Säännöt ja niiden noudattamattomuus. Täällä on kuulkaas paljon erilaisia sääntöjä (työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa, ulkona ja kotona), jotka esitetään suureen ääneen, ja niitä on kaikkien paras noudattaa. Paitsi. Aina on joku poikkeus, mikei niitä sääntöjä sitten seuratakaan, ei noudateta ollenkaan, koska poikkeus ja poikkeuksen poikkeus. Ja lopuksi sääntöjä rakastavan suomalaisen pieni pää onkin ihan pyörällä. Miksi niitä sääntöjä pitää sitten niin kovasti olla, kun niitä ei kukaan kuitenkaan koskaan noudata? (Sanotaanko nyt kuitenkin pieni puolustus tanskalaisille, että esim. tanskalaisilla nettikirppareilla voi pysyä jopa ihan järjissään, kun siellä ei ole näitä suomalaisia sääntöhulluja vahtaamassa).
3. Kauppojen aukioloajat ovat kerrassaan surkeita täällä Jyllannissa. Köpiksessä on kuulemma toisin, ja tilanne taitaa olla parempi myös Århusissa. Mutta täällä meidän seuduilla suurin osa kaupoista sulkee ovensa 17.30. Työpäivän jälkeen on ihan turha kuvitella hoitavansa mitään muuta kuin pikaiset ruokaostokset, koska kaikki muu meneekin jo kiinni. Onneksi kaverin kanssa voi mennä vaikka kahville, mutta se on paras tehdä kotona, koska kahvilatkin on suljettu. Ja kauppoihin ei todellakaan saa mennä varttia ennen sulkemisaikaa, koska kiukkuiset kaupanmyyjät haluavat ajoissa kotiin hyggeilemään.
   
4. Kiukkuisista kotiin haluavista myyjistä voikin siirtyä asiakaspalveluun. Tai oikeastaan sen puutteeseen, koska oikein mitään asiakaspalvelua täällä ei ole. Tanskalaiset eivät ole tottuneet palvelemaan yhtään ketään ja olenkin lukenut tuolta Facebookin “Internationals -ryhmistä” jokseenkin kiukkuisia avautumisia törkeästä asiakaspalvelusta Tanskassa. Tanskalaisten itsensä mielestä siinä ei tunnu olevan mitään ihmeellistä. Erityisesti ravintoloissa yksi sana kuvaa hyvin asiakaspalvelua: H-I-D-A-S-T-A.
5. Tanskalaiset ovat hyvin onnellisia ja yleensä myös loistavalla itsetunnolla varustettuja tyyppejä. Oikeastaan siinä ei ole mitään pahaa, mutta kun tästä erinomaisuudesta saa kuulla jatkuvalla syötöllä alkaa jo hieman nyppiä. Joskus olen hivenen kyllästynyt tähän tanskalaiseen ihmistyyppiin, joka on aina vaan niin hemmetin hyvä joka asiassa, ainakin omasta mielestään. Ihana suomalainen vaatimattomuus vaan nostaa arvoaan ja joskus todella ikävöin vähän jäyhiä suomalaisia, jotka eivät turhasta röyhistele.
6. Liian rento meininki. Amerikkalaiset ystävämme naureskelivat hyväntahtoisesti tanskalaisille, jotka pukevat lapsille tarkkaan kaikkea säänpitävää vaatetusta. Minä siinä sitten vähän häpeillen tunnustin, että: ” Tuota öh, me suomalaiset taidetaan olla siinä vielä pahempia.” Ainakin meidän päiväkodissa kaikkeen pukeutumiseen suhtaudutaan hyvinkin rennolla otteella. En suoraan sanoen hihkunut innosta, kun talvella lapsukaiseni tuli minua päiväkodista haettaessa vastaan ilman pipoja ja hanskoja. “Äiti, katso kuinka mun sormet on kylmät ja punaiset!” Joo, eipä siellä kellään muullakaan näyttänyt päähineitä ja hanskoja olevan, mutta talvihaalarit oli sentään puettu. Pointsit siitä. Myöskään rappukäytävässä poltettavat kynttilät tai roskapussikasat eivät herätä ihastusta. Mut hei, rento meininki ennen kaikkea.
7. Valelääkärit. Alan olla täysin vakuuttunut, että meidän pikkuinen terveysasema on täynnä valelääkäreitä. Hurraa parjattu suomalainen terveydenhoito! Minulla on sinua ikävä. Aikoja lääkärille kyllä saa, mutta apua vaivaan se ei takaa. Apteekeista taas ei saa edes ibuprofeiinia ilman reseptiä, joten pääkipukin tanskalaisilta lähtee varmaan pelkällä hyvällä mielellä. Kysyin kerran eräältä tanskalaiselta kaveriltani, miksei apteekista saa ibuprofeiinia. Hän vastasi minulle vakavana: “Se on hyvin vaarallista! Ihmiset tekevät sillä helposti itsemurhia!” Saatoin näyttää ehkä hieman hämmästyneeltä. Sitä paitsi, ei kai kukaan maailman onnellisimmassa maassa asuva halua tehdä itsemurhaa? Ja tähän kohtaan 7. sekä kohtaan 3. liittyen; arvaatkaa millainen ruljanssi alkaa, kun huomaat lapsella nopeasti leviävän märkäruven perjantaina klo 16, jolloin lääkäriin ei pääse (suljettu ajoissa TIETYSTI), apteekista et saa mitään ilman reseptiä ja sekin on kohta menossa kiinni. Silloin teki mieli huutaa, että voihan helvetti!Tässä näitä, kiitos kun sain purkaa. Kaikki kohdat on myös kirjoitettu vähän kieli poskessa, joten toivottavasti kukaan tanskalainen tai Tanskassa asuva ei nyt näistä suutu. Mutta kaiken Tanska-hehkutuksen jälkeen on hyvä tehdä myös näitä negatiivisia havaintoja. Onhan sentään maanantai ja kellojakin siirretty.
   Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. Ne ovat täältä ihanan maan, ihanasta peurapuistosta. Suosittelen tätä Vejlen Dyrehavenia kaikille Legolandissakin käyville! 🙂