Ei pitäisi koskaan nuolaista ennen kuin tipahtaa. Viikonloppuna ehdin jo hetken iloita ekoista keväisistä auringonsäteistä, jotka tunkeutuivat sisään yläkerran kattoikkunasta. Ikkunat paljastivat auringon valon myötä kaiken likansa, mutta silti mieleen tuli ilahduttava ajatus; josko se kevät nyt tulisi!
Tänä aamuna sitten totuus iski päin näköä, kun ajelin 50 kilometriä pohjoiseen päin töihin. Siellähän oli täysi talvi päällä ja lumikin maassa. Mikä yllätys! Ilma oli ihanan raikas ja tuli jotenkin kotoinen fiilis, kun lumi toi ympäristöön ihanaa valoa. Mutta kyllä minä silti odotan Tanskan ihanaa kevättä. Illalla, kun ajoin töistä kotiin, täällä odotti taas tutun vetinen kotikaupunki. On kyllä jännää, miten noin lyhyen matkan päässä voi olla täysi talvi.
Tammikuun lopussa meille tuleekin täyteen vuosi täällä Tanskassa. Mietimme viikonloppuna miehen kanssa, pitäisikö meidän ehkä juhlistaa vuosipäivää jotenkin. Päätimmekin sitten varata pöydän meidän lempiravintolasta koko perheelle tuolle illalle. Ehkäpä tästä saadaan vielä hauska perinne meidän perheelle. “Tänä päivänä muutettiin Tanskaan” juhlapäivä. Vuosi on kulunut ihan uskomattoman nopeasti! Juurihan me vasta tänne muutimme.
nanna says
Onpa aika mennyt nopeasti! Hauska idea tuollainen oma juhlapäivä! Arjen keskellehän aina mahtuu myös ripaus juhlaa 🙂
Heidi says
Eikö! Se on kyllä ihan kumma juttu, kun tuntuu, että justhan me tänne vasta tultiin. 😀
Ja aina hyvä jos löytyy syy mennä lempiravintolaan syömään , hahaa ;-D
Heidi says
Nanna: Melkein peruuntui meidän syömingit sairastelun takia, mutta päästiinpä sitten kuitenkin. 🙂 Uusi perinne, jee!