Palasin eilen lyhyen Suomen visiitin jälkeen kotiin onnellisena, mutta väsyneenä. Olisin jäänyt vielä päiväksi, pariksi, jos vaan olisimme aiemmin tienneet, että täällä Tanskassa on nyt tuplapyhä, ja vielä huominenkin on vapaapäivä. Oli kyllä silti ihan kiva tulla kotiinkin, ja lapsilla oli selvästi ollut ikävä. Jatkuva huomion haku ja kyljessä kiehnääminen on jatkunut tänäänkin, ja onhan se aika ihanaa, että joku on kaivannut. Mies kysyi eilen varovasti, että miltä tuntui tulla kotiin. Tuntuiko se siltä, että tulee kotiin, vai vielä sinne vieraaseen maahan?
Mietin hetken tätä, ja kyllä, täytyy sanoa, että tunsin tulevani kotiin. Olen nimittäin lähiaikoina paininut kovan koti-ikävän kanssa, jota tämä nopea Suomessa käynti kuitenkin mukavasti tuntui helpottavan. Sydäntä kyllä puristi edelleen lujaa, kun ajoimme eilen vanhan kodin ohi lentoasemalle mennessä. Olisi tehnyt mieli hypätä pois ja juosta omalle kotiovelle. Mutta kun lentokone alkoi laskeutua Tanskassa, huomasin, että lennämme suoraan Vejlen yllä. Ilahduin ihan mielettömästi, kun näin ensin Vejle Fjordin, sillan, Wave talot ja lopulta ison savupiipun, joka sijaitsee ihan kotitalomme lähettyvillä. Olisin halunnut laskuvarjon, jolla hypätä suoraan kyydistä kotiin. Niin, kotiin.
Suomesta en kaipaa niinkään asioita, tavaroita enkä oikeastaan ruokaakaan. Kaipaan ihmisiä, paikkoja ja niitä tilanteita. Kun voi istua myöhään iltaa ystävän luona tai shoppailla ihanassa Helsingissä kaverin kanssa. Ja oli muuten tosi voimaannuttava tunne nähdä muita bloggaajia tuolla Ping -tapahtumassa. Tuntui siltä, että oli omiensa joukossa, ihan vaan istua ja vaihtaa kuulumisia.
Sain kyllä ihan älyttömästi taas voimaa tästä lyhyestä reissusta. Ihania muistoja, paljon inspiraatiota ja uutta ajateltavaa blogin tekemiseen sekä Instagraminkin kanssa. Ja se ystävien näkeminen oli kyllä ihan parasta. Mutta mieleen jäi pyörimään hassu kysymys. Voiko tuntea olevansa kotona kahdessa eri paikassa, kahdessa eri maassa? Tai voiko olla niin, että ei olekaan kotona missään?
Kyllä mun mielestä koti voi olla useammassakin paikassa. Sulla on siellä Tanskassa se oma rakas perhe, jota ilman koti tuskin olisi koti ja Suomessa taas ne paikat, muistot ja ystävät sekä muut läheiset, jotka auttavat kodin tuntumista kodille.
Voi kiitos, ihanasti sanottu! Niinhän se on. <3
Tiedän ton tunteen niin hyvin. Varsinkin Suomi visiittien jälkeen itselle iskee kaipuu Suomeen omalla tavalla enemmän. Ja sitten taas jos Suomessa olen liian kauan, niin koti-ikävä Tanskaan iskee. Eli aina on vähän ikävä jonnekkin 😀
Kuten sanoit niin ilman suomalaisia tavaroita ja ruokia on helppo olla, mutta tuo yhteenkuuluvuus. Se että omalla kotimaisella pystyy keskustelemaan ja kai se “kultturi” yhdistää myös. Vaikea selittää..
Joo, tavallaan nyt jäi vielä enemmän kaipaamaan niitä ystäviä, joita sai nähdä hetken. Onneksi tosi monet kaverit ovat käyneet täällä meillä tai ovat tulossa, niin sekin vähän helpottaa sitä ikävää. Mutta oi jospa voisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan… 🙂
Se helpottaa kyllä! Ja samalla itse tykkään aina näyttää paikkoja ja miksi rakastan Tanskaa niin paljon. Itselle tuo uusin postauksen blåvand oli uusi juttu, joten täytyy käydä katsomassa se joku viikonloppu. Ja ehdottoamsti tuohon kalaravintolaan, oli niin herkullisen näköisiä annoksia!
Meille naapuri suositteli tuota Blåvandia ja häneltä on yleensä tullut nämä parhaat menovinkit. Mä niin odotan, että päästään tuonne vielä kunnolla rannalle. Katso tuon ravintolan nettisivut, siellä oli siitä noutopöydästä joka oli lauantaisin 99kr. Ihan mieletön!!! ???
Miehelle jo ehdotin ja sanoi että kuulostaa hyvälle viikonloppu reissulle. Kävinkin katsomassa heti verkkosivut ja kaikki kuulosti todella hyvälle. Googlailin myös kuvia paikasta ja oli kyllä niin nättiä.
Its eolen kuullut että ihan pohjoisessa Skagen on kuulema myös aivan ihana paikka. Sinne täytyy mennä kesällä käymään. Ja todella ihana paikka on myös Ebeltoft 🙂
Kyllä mun mielestä koti voi olla useammassakin paikassa. Sulla on siellä Tanskassa se oma rakas perhe, jota ilman koti tuskin olisi koti ja Suomessa taas ne paikat, muistot ja ystävät sekä muut läheiset, jotka auttavat kodin tuntumista kodille.
Voi kiitos, ihanasti sanottu! Niinhän se on. <3
Tiedän ton tunteen niin hyvin. Varsinkin Suomi visiittien jälkeen itselle iskee kaipuu Suomeen omalla tavalla enemmän. Ja sitten taas jos Suomessa olen liian kauan, niin koti-ikävä Tanskaan iskee. Eli aina on vähän ikävä jonnekkin 😀
Kuten sanoit niin ilman suomalaisia tavaroita ja ruokia on helppo olla, mutta tuo yhteenkuuluvuus. Se että omalla kotimaisella pystyy keskustelemaan ja kai se “kultturi” yhdistää myös. Vaikea selittää..
Joo, tavallaan nyt jäi vielä enemmän kaipaamaan niitä ystäviä, joita sai nähdä hetken. Onneksi tosi monet kaverit ovat käyneet täällä meillä tai ovat tulossa, niin sekin vähän helpottaa sitä ikävää. Mutta oi jospa voisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan… 🙂
Se helpottaa kyllä! Ja samalla itse tykkään aina näyttää paikkoja ja miksi rakastan Tanskaa niin paljon. Itselle tuo uusin postauksen blåvand oli uusi juttu, joten täytyy käydä katsomassa se joku viikonloppu. Ja ehdottoamsti tuohon kalaravintolaan, oli niin herkullisen näköisiä annoksia!
Meille naapuri suositteli tuota Blåvandia ja häneltä on yleensä tullut nämä parhaat menovinkit. Mä niin odotan, että päästään tuonne vielä kunnolla rannalle. Katso tuon ravintolan nettisivut, siellä oli siitä noutopöydästä joka oli lauantaisin 99kr. Ihan mieletön!!! ???
Miehelle jo ehdotin ja sanoi että kuulostaa hyvälle viikonloppu reissulle. Kävinkin katsomassa heti verkkosivut ja kaikki kuulosti todella hyvälle. Googlailin myös kuvia paikasta ja oli kyllä niin nättiä.
Its eolen kuullut että ihan pohjoisessa Skagen on kuulema myös aivan ihana paikka. Sinne täytyy mennä kesällä käymään. Ja todella ihana paikka on myös Ebeltoft 🙂