Osallistuin siis viime viikolla Kantaen.fi järjestämälle lapsenkanto -kurssille Riikan sekä muutamien meidän lukijoiden kanssa. Kurssi järjestettiin Kiseleffin talossa ihanan Sugarin tiloissa, jonne raahustimme sateisena aamuna. Kurssin veti Anu, joka on Kantaen.fi yrityksestä. Minua vähän jännitti, koska kuten kerroin aiemmin, kokemukseni lapsen kantamisesta tai kantovälineistä eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Tästä tulikin nyt tosi pitkä postaus, koska oikeasti olen ihan noviisi kantamisjutuissa, mutta innostuin nyt tosi paljon tästä kurssista.
Esikoisen ollessa vauva, ostimme trikoisen kantoliinan, jonka avulla kuvittelin pääseväni helposti lenkittämään koiria vauvan kanssa. Käytin tuota liinaa kaksi kertaa ja vauva kyydissä huusi kuin syötävä. Äiti sai noista kerroista ikuiset traumat. 😀 Ei enää ikinä kantoliinaa meille, päätin. Tuolla kurssilla nyt selvisikin, että nykyään vauvaa ei enää suositella kannettavaksi poikittain liinassa, vaikka monissa noiden liinojen ohjeissa sanotaan edelleen niin. Tällöin vauva on huonossa asennossa, ei pääse hyvin liikkumaan vapaasti ja pahimmassa tapauksessa vauvan leuka voi painua rintaan. Liina varmasti olisi ollut hyvä, jos sitä olisi osattu käyttää oikein. Lastentarvikeliikkeessäkään ei tuolloin osattu opastaa sen käyttöä tarkemmin.
Tuolloin kuitenkin käytimme kotona välillä Baby Björnin kantoreppua, joka auttoi kyllä monesti kotona. Se ei ollut kuitenkaan mikään ergonominen reppu, enkä muista enää malliakaan. Nyt meillä on myös ollut kotona käytössä Baby Björnin One -reppu, mutta sitä käyttää meillä mies ja minusta säätöjen vaihtelu edestakaisin on sen verran monimutkaista, että olen luovuttanut sen suhteen kokonaan. Olin jo aika varma, että kantaminen ei ole yhtään mun juttu. Tai sitten kantaminen jollain repulla tai muulla apuvälineellä on joku tyhmyystesti, jota meikäläinen ei läpäise.
Kurssilla sitten katsottiin oikein kädestä pitäen, miten vauvan saa oikein kantoreppuun, rengasliinaan ja repussa selkään. Kaikki saivat esittää kysymyksiä ja monilla olikin kotona jo joku kantoväline, jonka kanssa tarvittiin lisäohjeita. Erityisesti rengasliina herätti kysymyksiä. Ja kyllä, sen vauvan voi todella saada sinne mukavasti. Noita rengasliinoja nimittäin näkee hyvin paljon kirppareille hylättyinä, varmaankin juuri siitä syystä, että monet eivät tiedä, miten ne toimivat.
Kantoväline, liina tai reppu, on tosi hyvä esim. babyshower-lahjaksi uudelle äidille. Mutta sen kantovälineen kanssa kannattaa hankkia joku opastus (esim. Kantaen-kurssi), ettei kantoväline jää käyttämättä ja että hommaan pääsee heti sisälle ilman suurempia traumoja. Noilla Kantaen järjestämillä kursseilla voi harjoitella kantonukenkin kanssa ensin, miten sen lapsen sinne saa helpoiten, niin että liikeradat tulevat tutuiksi. Koska jos äiti hermostuu, vauvakin aistii sen ja hermostuu. Nyt kun oltiin tuolla kurssilla kokeilin kuitenkin suoraan vauvaa reppuun, ja kyllä alkoi vähän hiki valua. Onneksi apu oli lähellä, ja yksi ihana mukana ollut lukija sekä kurssin vetäjä Anu auttoivat saamaan hermostuneen äidin hermostuneen vauvan Tula-reppuun. Mutta sitten kun vauva oli siellä paikoillaan oikein ja repun säädöt kohdallaan, reppu tuntuikin oikein hyvältä päällä. Ja vauva muuten nukahti aika äkkiä reppuun. Kun kokeilin vielä itse kotona reppua vauvan kanssa, se sujuikin oikein helposti. Ainakin tuossa Tulassa (jonka siis saimme) on vain muutama säätöjuttu, eli se on todella helppokäyttöinen ja sopii oikein hyvin tällaiselle noviisillekin. Ja oikeasti oli myös aika helpottavaa lukea Anun blogista, että kantamisen ei tarvitse olla mikään yleisistä elämänarvoista viestittävä juttu, johon on sitouduttava kaikki tai ei mitään -asenteella. Eli kuka tahansa voi alkaa kantamaan ja vielä oppia sen salat.
Aika uudehkossa Kuluttaja-lehdessä (12.3.2014) löytyykin testi erilaisista kantovälineistä. Tuossa testissä ei ole tietenkään kaikki erilaiset merkit ja välineet mukana (mm. Tula puuttuu), mutta noissa lehden testituloksissa parhaiten pärjäsivät Manduca sekä Baby Björn One -kantoreput. Tuon testin tulokset on ostettavissa ja luettavissa Kuluttaja-lehden sivuilla jos itse lehteä ei saa mistään käsiinsä. Itse ostin tuon luettavaksi, ja on kyllä mielenkiintoisia tuloksia. Testi oli siksikin aika kiinnostavaa luettavaa, koska siinä kerrottiin, että monissa välineistä löytyi erilaisia turvallisuuspuutteita. Myös eri malleissa ja merkeillä on paljon eroja. Siksi noihin välineisiin kannattaa tutustua etukäteen, ennen kuin säntää suinpäin ostamaan jotain. Mutta jos yhtään kiinnostaa, kannattaa lukea se testi tai ostaa se (löytyy täältä ).
Ja tähän loppuun pitää vielä vinkata, että Kantaen.fi palveluista saa nyt alennusta koodilla eppunen20 (kurssit, ohjaukset, babyshowerit -20%) tai jos olet hankimassa kantovälinettä, niin esim. kaikista Tulan tuotteista (kantoreput, trikooliinat, vauvatuet ja jatkopalat) saa -10 % koodilla eppunen . Ale koskee myös Colimaçon & Cie
Kantaen Anu pitää Helsingin leikkipuistoissa maksuttomia esittelyjä, joten jos olet pääkaupunkiseudulla ja kantaminen kiinnostaa, kannattaa katsoa nuo paikat ja ajankohdat täältä , ne löytyvät etusivulta kun skrollaa ihan alas.
Lopuksi lämmin kiitos vielä Anulle ja Sugarille ihanasta ja mielenkiintoisesta kurssista sekä paikalla olleille lukijoille, mahtavaa kun tulitte mukaan. Tommille sekä Riikalle kiitos kuvausavusta. Me jatkamme nyt elämää innostuneena uudesta jutusta, josta toivttavasti tulee helpostusta meidän arkeen. 🙂
*yhteistyössä Kantaen.fi ja Sugar.
Mä ostin Tulan toddler-koossa pojan ollessa reilu 2-vuotias, kun lähdettiin kaukomaille reissuun, eikä haluttu mitään rattaita roudata (eikä tuo kävelemään oppimisen jälkeen niissä oikein koskaan viihtynytkään, oli kyllä niin turhakkeet meillä nuo matkarattaat). Oli ihan huippuhyvä kapistus, poika nukahti monesti reppuselkään 🙂 Reppu oli helposti ja nopeasti säädettävissä sekä miehen että minun välillä.
Nyt taas pitkästä aikaa ollaan lähdössä matkalle muutamaksi päiväksi Budapestiin ja ajattelin ottaa tuonnekin repun mukaan. Poika on toki jo vajaa 5-vuotias, mutta ikäisekseen lyhyehkö, joten uskoisin reppuun vielä mahtuvan. Sen kun tietää, että kaupungilla ristiin rastiin kävellessä reppuselkäkyyti varmasti tekee vielä kauppansa!
-Emma
Mä muistan selvästi kuinka tytön ollessa vauva vannoin ettei meille ikinä tule minkäänlaisia kantohärveleitä. Isomman pojan kanssa oli pakko syödä sanansa ja tilata Manduca, että sai kädet edes joskus vapaaksi. Pienimmänkin kanssa se on kyllä ollut pelastus, mutta väsyneenä laiskistun enkä aina jaksaisi säädellä sitä uudelleen. Mies kun ei tosiaankaan ole laisinkaan samaa kokoluokkaa. Mihinkään sidottaviin välineisiin siis ei kyllä edelleenkään ole minkäänlaista kiinnostusta, mutta kantoreppu tai siis ainakin Manduca on mainio arjen pelastaja!
-Nanna
Mä en oo tuohon Tulaan kunnolla perehtynyt, mutta on Manducassa ainakin se hyvä puoli että sama pienessä tilassa kulkeva reppu menee matkoilla sekä vastasyntyneelle että isommalle lapselle kun kaikki tarvittava kuten esim. vauvatuki on repussa jo valmiina. Kantaa sillä voi edessä, selässä ja lonkallakin.
-Nanna
Meillä on Tula I:llä ja olen tykännyt tosi paljon. Yhdessä vaiheessa oli aika vähäisellä käytöllä, vauva nukkui niin hyvin aina vaunuissa ja oli vähän hereillä sekä tuo vauvatuki vei paljon tilaa kassista mutta nyt Tula on taas ollut usein käytössä, yleensä tilanteissa jossa en ehdi heijata vaunuja tien reunalla ja esikoinen kaipaa myös kovasti huomiota ja äidin vapaita käsiä. Tälläinen tilanne oli viimeksi eilen kerhon retkellä maatilalle, en hetkeäkään miettinyt ottavani rattaita mukaan ja yrittää puikkelehtia rattailla navetassa ja kanalassa ja samalla ohjata esikoista joten I keikkui tulassa tyytyväisenä koko reissun ajan, eikä muuten kipeytynyt hartit tai selkä tippaakaan, sain ystävältäni oivan vinkin kun valitin, että yläselkäni kipeytyy I:tä kannettaessa Tulassa ja hän sanoi, että kokeilisin vetää niskaremmin vain mahdollisimman tiukalle niin temppu kyllä tepsi nyt tällä kantokerralla. 🙂
-Meeri Murulit blogista
Mä ostin Tulan toddler-koossa pojan ollessa reilu 2-vuotias, kun lähdettiin kaukomaille reissuun, eikä haluttu mitään rattaita roudata (eikä tuo kävelemään oppimisen jälkeen niissä oikein koskaan viihtynytkään, oli kyllä niin turhakkeet meillä nuo matkarattaat). Oli ihan huippuhyvä kapistus, poika nukahti monesti reppuselkään 🙂 Reppu oli helposti ja nopeasti säädettävissä sekä miehen että minun välillä.
Nyt taas pitkästä aikaa ollaan lähdössä matkalle muutamaksi päiväksi Budapestiin ja ajattelin ottaa tuonnekin repun mukaan. Poika on toki jo vajaa 5-vuotias, mutta ikäisekseen lyhyehkö, joten uskoisin reppuun vielä mahtuvan. Sen kun tietää, että kaupungilla ristiin rastiin kävellessä reppuselkäkyyti varmasti tekee vielä kauppansa!
-Emma
Mä ostin Tulan toddler-koossa pojan ollessa reilu 2-vuotias, kun lähdettiin kaukomaille reissuun, eikä haluttu mitään rattaita roudata (eikä tuo kävelemään oppimisen jälkeen niissä oikein koskaan viihtynytkään, oli kyllä niin turhakkeet meillä nuo matkarattaat). Oli ihan huippuhyvä kapistus, poika nukahti monesti reppuselkään 🙂 Reppu oli helposti ja nopeasti säädettävissä sekä miehen että minun välillä.
Nyt taas pitkästä aikaa ollaan lähdössä matkalle muutamaksi päiväksi Budapestiin ja ajattelin ottaa tuonnekin repun mukaan. Poika on toki jo vajaa 5-vuotias, mutta ikäisekseen lyhyehkö, joten uskoisin reppuun vielä mahtuvan. Sen kun tietää, että kaupungilla ristiin rastiin kävellessä reppuselkäkyyti varmasti tekee vielä kauppansa!
-Emma
Mä muistan selvästi kuinka tytön ollessa vauva vannoin ettei meille ikinä tule minkäänlaisia kantohärveleitä. Isomman pojan kanssa oli pakko syödä sanansa ja tilata Manduca, että sai kädet edes joskus vapaaksi. Pienimmänkin kanssa se on kyllä ollut pelastus, mutta väsyneenä laiskistun enkä aina jaksaisi säädellä sitä uudelleen. Mies kun ei tosiaankaan ole laisinkaan samaa kokoluokkaa. Mihinkään sidottaviin välineisiin siis ei kyllä edelleenkään ole minkäänlaista kiinnostusta, mutta kantoreppu tai siis ainakin Manduca on mainio arjen pelastaja!
-Nanna
Mä muistan selvästi kuinka tytön ollessa vauva vannoin ettei meille ikinä tule minkäänlaisia kantohärveleitä. Isomman pojan kanssa oli pakko syödä sanansa ja tilata Manduca, että sai kädet edes joskus vapaaksi. Pienimmänkin kanssa se on kyllä ollut pelastus, mutta väsyneenä laiskistun enkä aina jaksaisi säädellä sitä uudelleen. Mies kun ei tosiaankaan ole laisinkaan samaa kokoluokkaa. Mihinkään sidottaviin välineisiin siis ei kyllä edelleenkään ole minkäänlaista kiinnostusta, mutta kantoreppu tai siis ainakin Manduca on mainio arjen pelastaja!
-Nanna
Mä en oo tuohon Tulaan kunnolla perehtynyt, mutta on Manducassa ainakin se hyvä puoli että sama pienessä tilassa kulkeva reppu menee matkoilla sekä vastasyntyneelle että isommalle lapselle kun kaikki tarvittava kuten esim. vauvatuki on repussa jo valmiina. Kantaa sillä voi edessä, selässä ja lonkallakin.
-Nanna
Mä en oo tuohon Tulaan kunnolla perehtynyt, mutta on Manducassa ainakin se hyvä puoli että sama pienessä tilassa kulkeva reppu menee matkoilla sekä vastasyntyneelle että isommalle lapselle kun kaikki tarvittava kuten esim. vauvatuki on repussa jo valmiina. Kantaa sillä voi edessä, selässä ja lonkallakin.
-Nanna
Meillä on Tula I:llä ja olen tykännyt tosi paljon. Yhdessä vaiheessa oli aika vähäisellä käytöllä, vauva nukkui niin hyvin aina vaunuissa ja oli vähän hereillä sekä tuo vauvatuki vei paljon tilaa kassista mutta nyt Tula on taas ollut usein käytössä, yleensä tilanteissa jossa en ehdi heijata vaunuja tien reunalla ja esikoinen kaipaa myös kovasti huomiota ja äidin vapaita käsiä. Tälläinen tilanne oli viimeksi eilen kerhon retkellä maatilalle, en hetkeäkään miettinyt ottavani rattaita mukaan ja yrittää puikkelehtia rattailla navetassa ja kanalassa ja samalla ohjata esikoista joten I keikkui tulassa tyytyväisenä koko reissun ajan, eikä muuten kipeytynyt hartit tai selkä tippaakaan, sain ystävältäni oivan vinkin kun valitin, että yläselkäni kipeytyy I:tä kannettaessa Tulassa ja hän sanoi, että kokeilisin vetää niskaremmin vain mahdollisimman tiukalle niin temppu kyllä tepsi nyt tällä kantokerralla. 🙂
-Meeri Murulit blogista
Meillä on Tula I:llä ja olen tykännyt tosi paljon. Yhdessä vaiheessa oli aika vähäisellä käytöllä, vauva nukkui niin hyvin aina vaunuissa ja oli vähän hereillä sekä tuo vauvatuki vei paljon tilaa kassista mutta nyt Tula on taas ollut usein käytössä, yleensä tilanteissa jossa en ehdi heijata vaunuja tien reunalla ja esikoinen kaipaa myös kovasti huomiota ja äidin vapaita käsiä. Tälläinen tilanne oli viimeksi eilen kerhon retkellä maatilalle, en hetkeäkään miettinyt ottavani rattaita mukaan ja yrittää puikkelehtia rattailla navetassa ja kanalassa ja samalla ohjata esikoista joten I keikkui tulassa tyytyväisenä koko reissun ajan, eikä muuten kipeytynyt hartit tai selkä tippaakaan, sain ystävältäni oivan vinkin kun valitin, että yläselkäni kipeytyy I:tä kannettaessa Tulassa ja hän sanoi, että kokeilisin vetää niskaremmin vain mahdollisimman tiukalle niin temppu kyllä tepsi nyt tällä kantokerralla. 🙂
-Meeri Murulit blogista