Olemme nyt asuneet täällä Etelä-Tanskassa virallisesti jo kokonaista kuusi päivää, ja olen sen aikana purkanut ehkä miljardi tavaraa uudessa kodissa, käynyt neljä kertaa ruokakaupassa, löytänyt postitoimiston ja tutustunut vähän tähän meidän lähiympäristöön. En nyt laske tähän mukaan mitään harhailuja koirien kanssa, koska niitä teen pari kertaa päivässä, vaan kävimme kerran jo ihan tutustumassa kaupungin keskustaan ja mitä sieltä oikein löytyy.

Asumme oikeastaan keskusta-alueella, mutta ihan ytimeen kävelykaduille tästä meidän kodilta on noin kymmenen minuutin kävelymatka. Olin jo ennen muuttoamme yrittänyt etsiä ihan Googlesta kuvia tästä meidän uudesta kotikaupungista ja useat kuvat näyttivät kauniita kävelykatuja ja pikkuisia taloja niiden varsilla. Etukäteen oli kuitenkin tosi vaikea saada kokonaista kuvaa kaupungista ja nyt kun mietin, täällä onkin aika erilaista kuin olin aluksi ajatellut. Täällä on minusta Suomeen verrattuna aika matalaa rakentamista ja paljon punatiilisiä sekä värikkäitä vanhoja pikkutaloja. Talot ovat siis matalia, mutta ihmiset hurjan pitkiä ja olenkin tullut siihen tulokseen, että taidan olla koko kaupungin lyhin yli 5-vuotias asukas. Ja en ole siis yksin tullut tähän päätelmään, koska mieheni, joka on yli 180cm pitkä sanoi myös tuntevansa itsensä normaalia lyhyemmäksi. En tiedä onko muilla tällaista havaintoa tanskalaisista? Minulle tämä tanskalaisten pituus tuli jonkinlaisena yllätyksenä, vaikka en suinkaan ole ensimmäistä kertaa täällä käymässä. Nyt asiaan on jotenkin vaan tullut kiinnitettyä erilailla huomiota. 

Sisustusliikkeitä ja kukkakauppoja täällä meidän kaupungissa tuntuisi olevan monia, ja vaatekaupatkin ovat oikein hyvin edustettuina. Tämänhän sopii, koska tykkään kyllä shoppailusta ja kaupoissa kiertelystä. Parhainta kuitenkin ehkä on ihan meidän talon lähellä sijaitseva ihana pieni leipomo, jollaisia täällä tuntuu olevan monessa kadun kulmassa. Sieltä olemme hakeneetkin vaikka mitä ihania herkkuja. Leipomo aukeaa jo kuudelta aamulla, joten saatanpa kipaista sieltä joku aamu meille aamukahville vaikka pullat tai tuoreet leivät.

Toinen asia, joka ei taas ole niin kiva, mutta hyvää vastapainoa noille leipomoherkuille, ovat talomme loputtomat portaat. Asunnossamme sijaitsee todella jyrkät ja pienet portaat, mutta myös tänne ylimmäiseen kerrokseen saa kiivetä kohtalaisen korkeita portaita. Niinpä veikkaankin, että minulla on parin kuukauden päästä oikein paksut pohjelihakset, koska raijaan päivät pitkät kahta snautseria kainalossani ylös ja alas pitkin portaita. Lapset taas ovat ottaneet portaat yllättävän hyvin vastaan ja he ovatkin tottuneet kulkemaan pienestä pitäen portaita itse ylös ja alas jo vanhassa kodissamme Suomessa. Toinen koiraparkamme taisi juuri portaissa satuttaa toisen jalkansa (tai näin ainakin epäilen) ja pääsimme tänään tutustumaan paikalliseen eläinsairaalaan. Se oli aika hieno, mutta laitan siitä kuvia myöhemmin vaikka Instaan. Olen nyt viikon verran Vauvan vierasinstaajana, joten nyt kannattaa meidän Instan lisäksi seurata Tanska-juttuja myös täällä. 

Ilma on täällä ollut koko ajan aika sateinen, mutta aina poutaisen hetken tullen olemme koittaneet hoitaa kauppareissut ja muut ulkoilut. Toppahaalareille ei ole täällä nyt käyttöä ja veden- sekä tuulenpitävät välikausivermeet ovatkin olleet ihan korvaamattomat sekä itsellä että lapsilla. Molemmat lapset saivat Ratkiriemusta uudet Molon kevättakit, jotka ovat olleet ihan parhaat täällä ulkoillessa. Alle on puettu vielä fleecetakit, mutta erityisesti ulkovaatteiden tuulenpitävyys tuntuu täällä Tanskassa olevan tärkeä juttu kylmän tuulen takia. Islalla on kuvissa Molon Butterflies kuosinen Hopla välikausitakki ja Epulla musta Cloudy softshell välikausitakki. Molemmilla lapsilla on takkien kanssa yleensä Molon Haven -ulkoiluhousut viime syksyltä ja niiden lisäksi Epulla on myös Reiman mustat välikausihousut. Tällä varustuksella lapset ovat pysyneet kuivina ja lämpiminä hyvin. Nopea vinkki vielä tuosta Molon mitoituksesta eli Epulla on softshellistä nyt koko 122cm (tämä malli on edelleen ehkä hieman naftia kokoa) ja Islalla Hopla -takista 92cm. Molon ulkoiluvaatteita löytyy täältä. 

Tanskalaisilla lapsilla on näkynyt täällä todella paljon Molon ulkovaatteita, mutta myös Ticketin takit ja haalarit ovat olleet aika hyvin edustettuina. Lisäksi Danefaen takit ovat jääneet mieleeni. Joillain lapsilla on vielä toppatakkeja, mutta aika monet on jo puettu joko välikausivaatteisiin tai sitten siistimpiin kaupunkivaatteisiin. Erityisesti noita Molon mustia välikausi- ja softshell-takkeja (mikä Epullakin on) on näkynyt monia, josta olinkin vähän yllättynyt. Olisin kuvitellut, että kuosilliset takit ovat suosituimpia myös täällä. Välikausitakkien kanssa on näkynyt useita Huttelihut -merkin päähineitä. Monilla pikkutytöillä on taas välikausitakkien alla söpöt tyllihameet. Tanskalaiset pukevat lapsensa tosi nätisti, joten olen ihaillen katsellut lasten pukeutumista täällä. 

(*lasten takit kuvissa saatu)

Olemme nyt asuneet täällä Etelä-Tanskassa virallisesti jo kokonaista kuusi päivää, ja olen sen aikana purkanut ehkä miljardi tavaraa uudessa kodissa, käynyt neljä kertaa ruokakaupassa, löytänyt postitoimiston ja tutustunut vähän tähän meidän lähiympäristöön. En nyt laske tähän mukaan mitään harhailuja koirien kanssa, koska niitä teen pari kertaa päivässä, vaan kävimme kerran jo ihan tutustumassa kaupungin keskustaan ja mitä sieltä oikein löytyy.

Asumme oikeastaan keskusta-alueella, mutta ihan ytimeen kävelykaduille tästä meidän kodilta on noin kymmenen minuutin kävelymatka. Olin jo ennen muuttoamme yrittänyt etsiä ihan Googlesta kuvia tästä meidän uudesta kotikaupungista ja useat kuvat näyttivät kauniita kävelykatuja ja pikkuisia taloja niiden varsilla. Etukäteen oli kuitenkin tosi vaikea saada kokonaista kuvaa kaupungista ja nyt kun mietin, täällä onkin aika erilaista kuin olin aluksi ajatellut. Täällä on minusta Suomeen verrattuna aika matalaa rakentamista ja paljon punatiilisiä sekä värikkäitä vanhoja pikkutaloja. Talot ovat siis matalia, mutta ihmiset hurjan pitkiä ja olenkin tullut siihen tulokseen, että taidan olla koko kaupungin lyhin yli 5-vuotias asukas. Ja en ole siis yksin tullut tähän päätelmään, koska mieheni, joka on yli 180cm pitkä sanoi myös tuntevansa itsensä normaalia lyhyemmäksi. En tiedä onko muilla tällaista havaintoa tanskalaisista? Minulle tämä tanskalaisten pituus tuli jonkinlaisena yllätyksenä, vaikka en suinkaan ole ensimmäistä kertaa täällä käymässä. Nyt asiaan on jotenkin vaan tullut kiinnitettyä erilailla huomiota. 

Sisustusliikkeitä ja kukkakauppoja täällä meidän kaupungissa tuntuisi olevan monia, ja vaatekaupatkin ovat oikein hyvin edustettuina. Tämänhän sopii, koska tykkään kyllä shoppailusta ja kaupoissa kiertelystä. Parhainta kuitenkin ehkä on ihan meidän talon lähellä sijaitseva ihana pieni leipomo, jollaisia täällä tuntuu olevan monessa kadun kulmassa. Sieltä olemme hakeneetkin vaikka mitä ihania herkkuja. Leipomo aukeaa jo kuudelta aamulla, joten saatanpa kipaista sieltä joku aamu meille aamukahville vaikka pullat tai tuoreet leivät.

Toinen asia, joka ei taas ole niin kiva, mutta hyvää vastapainoa noille leipomoherkuille, ovat talomme loputtomat portaat. Asunnossamme sijaitsee todella jyrkät ja pienet portaat, mutta myös tänne ylimmäiseen kerrokseen saa kiivetä kohtalaisen korkeita portaita. Niinpä veikkaankin, että minulla on parin kuukauden päästä oikein paksut pohjelihakset, koska raijaan päivät pitkät kahta snautseria kainalossani ylös ja alas pitkin portaita. Lapset taas ovat ottaneet portaat yllättävän hyvin vastaan ja he ovatkin tottuneet kulkemaan pienestä pitäen portaita itse ylös ja alas jo vanhassa kodissamme Suomessa. Toinen koiraparkamme taisi juuri portaissa satuttaa toisen jalkansa (tai näin ainakin epäilen) ja pääsimme tänään tutustumaan paikalliseen eläinsairaalaan. Se oli aika hieno, mutta laitan siitä kuvia myöhemmin vaikka Instaan. Olen nyt viikon verran Vauvan vierasinstaajana, joten nyt kannattaa meidän Instan lisäksi seurata Tanska-juttuja myös täällä. 

Ilma on täällä ollut koko ajan aika sateinen, mutta aina poutaisen hetken tullen olemme koittaneet hoitaa kauppareissut ja muut ulkoilut. Toppahaalareille ei ole täällä nyt käyttöä ja veden- sekä tuulenpitävät välikausivermeet ovatkin olleet ihan korvaamattomat sekä itsellä että lapsilla. Molemmat lapset saivat Ratkiriemusta uudet Molon kevättakit, jotka ovat olleet ihan parhaat täällä ulkoillessa. Alle on puettu vielä fleecetakit, mutta erityisesti ulkovaatteiden tuulenpitävyys tuntuu täällä Tanskassa olevan tärkeä juttu kylmän tuulen takia. Islalla on kuvissa Molon Butterflies kuosinen Hopla välikausitakki ja Epulla musta Cloudy softshell välikausitakki. Molemmilla lapsilla on takkien kanssa yleensä Molon Haven -ulkoiluhousut viime syksyltä ja niiden lisäksi Epulla on myös Reiman mustat välikausihousut. Tällä varustuksella lapset ovat pysyneet kuivina ja lämpiminä hyvin. Nopea vinkki vielä tuosta Molon mitoituksesta eli Epulla on softshellistä nyt koko 122cm (tämä malli on edelleen ehkä hieman naftia kokoa) ja Islalla Hopla -takista 92cm. Molon ulkoiluvaatteita löytyy täältä. 

Tanskalaisilla lapsilla on näkynyt täällä todella paljon Molon ulkovaatteita, mutta myös Ticketin takit ja haalarit ovat olleet aika hyvin edustettuina. Lisäksi Danefaen takit ovat jääneet mieleeni. Joillain lapsilla on vielä toppatakkeja, mutta aika monet on jo puettu joko välikausivaatteisiin tai sitten siistimpiin kaupunkivaatteisiin. Erityisesti noita Molon mustia välikausi- ja softshell-takkeja (mikä Epullakin on) on näkynyt monia, josta olinkin vähän yllättynyt. Olisin kuvitellut, että kuosilliset takit ovat suosituimpia myös täällä. Välikausitakkien kanssa on näkynyt useita Huttelihut -merkin päähineitä. Monilla pikkutytöillä on taas välikausitakkien alla söpöt tyllihameet. Tanskalaiset pukevat lapsensa tosi nätisti, joten olen ihaillen katsellut lasten pukeutumista täällä. 

(*lasten takit kuvissa saatu)