Meillä leivottiin maanantaina ensimmäiset joulupiparit. Idea oli oikeastaan Epun ja Isla oli tietysti heti mukana touhussa. Hän veti leivontalakin päähänsä, kääri hihat ylös ja sanoi: "Valmista on!" Oli niin mukavaa, kun molemmat lapset pääsivät mukaan touhuun, ilman että oli pelkoa mistään suuresta katastrofista tai että toiselle olisi pitänyt keksiä jotain muuta tekemistä. On jotenkin helpottavaa, kun lapset kasvavat. Arki ja kaikki tekeminen alkaa sujua paremmin eikä ihan kaikki tekeminen ole sellaista sekoilua. Onhan se toki välillä sitäkin vielä, mutta kyllä siitä tulee aika voittajafiilis, kun voidaan yhdessä koko perhe tehdä jotain hauskaa. Vähitellen kaikki alkaa helpottaa. Eikä ole niin väliä, jos pieni koristelija haukkaa kesken koristelun piparipupulta korvat päästä tai muutama pala taikinaa vilahtaa parempiin suihin. Kunhan on hauskaa.
Puhuimme illalla vielä miehen kanssa iloisesta leivontatuokiosta ja lasten riemusta. Päätimme yhdessä, että tänä jouluna meillä leivotaan enemmän kuin ikinä ennen. En todellakaan ole mikään pullantuoksuinen äiti, mutta jos lapsi itse ehdottaa piparien leipomista, niin siitä ei kyllä voi kieltäytyä.
En tiedä muistavatko lapset näistä hetkistä myöhemmin mitään, mutta monet omat parhaat lapsuudenmuistoni liittyvät juuri leipomiseen äidin ja mummon kanssa. Muistan pöllyävän jauhon ja sen kun äiti varoitteli pilke silmäkulmassa, että taikinaa ei saa syödä liikaa. Muistan myös sen, kuinka mummo opetti tekemään korvapuusteja ja kuinka äiti antoi kaapia suklaakakkutaikinan jämät taikinakulhosta lusikalla.
Minulla on ollut tapana kirjata ylös lasten hauskoja lausahduksia sekä mukavia sattumia pieneen kirjaan, josta lapset voivat niitä sitten vanhempana lukea. Näin minunkin vanhempani tekivät. Viimeisin merkintä kirjaan tuli, kun olimme leipomassa, ja Eppu kaulitsi taikinaa kuin ammattilainen konsanaan.
– En olisi kyllä itse osannut pienenä kaulita taikinaa noin hienosti kuin Eppu! mies kehaisi.
– Kyllä mä osasin jo 0-vuotiaana kaulita näin hienosti, mutta ei mun annettu tehdä sitä! vastasi Eppu polleana.
PS. Vielä ehtii ennakkoilmottautua huomiseen Baby Style Kaaren blogi-tapahtumaan, johon osallistuneiden kesken arvotaan Bumbleride vaunut. Lue lisää täältä.
Ihana Eppu 😀 Meilläkin on leivottu jo pipareita ja isomman pojan kanssa tehtiin yksi ilta banaanikakkua. Onnessaan poika seuraavana päivänä totesikin: Kyllä mä oon mahtava leipuri, kun teen maailman parasta kakkua.
Oi että, mikä ihana leipuri! 🙂 Siitä se ura urkenee. Me laitetaan kohta uusi satsi pipareita! 😀
Ihanat kuvat ja teksti! 🙂 Leivoin tytön (2v 2kk) kanssa viikko sitten pipareita valmistaikinasta ja oli niin kivaa. Tyttö oli niin onnessaan kaulimassa omaa osaansa taikinasta ja painelemassa muotteja. Yritin vähän auttaa ja opastaa, mutta käsi työnnettiin tomerasti pois “Ei saa!” käskyn kera. Yhtään piparia ei tainnut tytöltä pellille asti päästä, kun samaa taikinaa kaulittiin uudestaan ja uudestaan. Aina selän kääntäessäni tyttö nuolaisi salaa piparitaikinaa ja oli ihan onnessaan, kun sanoin, että saa sitä taikinaa syödä. Kerrankin tyttö jaksoi keskittyä yhteen asiaan todella pitkän aikaa kerrallaan. Samalla sain tehtyä lopusta taikinasta useamman pellillisen pipareita, joita maisteltiin heti, kun ne oli ehtineet jäähtyä. “Herkkujaaaa!”
Ollaan tytön kanssa tehty myös amerikkalaisia pannukakkuja ja se on ollut helppoa pienenkin kanssa. Hän on toiminut sekottajamestarina, kun itse olen mitannut ja laittanut aineita kulhoon. Pitää muistaa vain ottaa käyttöön tarpeeksi iso kulho, että ei roisku niin paljon laitojen yli 🙂 Olen käyttänyt Eeva Kolun ohjetta ja nämä pannukakut valmistuvat todella helposti. Yleensä aineetkin löytyvät valmiiksi kotoa, taikinaa ei seisoteta ja maustamattoman jugurtin tilalla olen käyttänyt rahkaa tai kermaviiliäkin, riippuen mitä jääkaapista on löytynyt. Valmiin pannukakun rakenne vaihtelee maitotuotteen mukaan, mutta maku on aina ollut hyvä ja maistunut pienelle herkkusuulle. Ja syödäänhän muumeissakin pannukakkuja, tietenkin mansikkahillon kanssa 🙂
http://eevakolu.fi/ne-ihan-parhaat-aamiaispannarit-ei-sis-banaania/
Itse tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta ja siksi haluan myös ottaa oman lapsen mukaan keittiötöihin, Olen ajatellut, että sitä kautta pysyy ennakkoluulottomuus ruokaa kohtaan ja samalla oppii myös laskemista, sekä motoriikka kehittyy. Itselläni on paljon ruokaan liittyviä hyviä muistoja niin lapsuusajoilta kuin aikuisiältä ja toivon, että tytölle kertyy myös niitä.
Oih, ihanan omatoiminen pieni kokki teillä! 😀 <3 Se taikinahan on parasta. Juuri noin taisi meilläkin käydä, ja aina ilmeestä näki, kun taikinaa oli mennyt suuhun. 😀
Kiitos tuosta pannarivinkistä, tätä pitääkin kokeilla pian! 🙂
Ja kyllä ne ruoat, mitä lapset on itse ollut tekemässä maistuu aina kaikkein parhaiten. Ihan kiva, kun taaperonkin voi jo ottaa mukaan kokkailuun. 🙂
Vähän ohi aiheen,mutta tuo Epun paita on mainio! Mistä/minkä merkkinen?! -I
Hei, Epun paita on Mini Rodinin joku vanha 🙂
Ihana Eppu 😀 Meilläkin on leivottu jo pipareita ja isomman pojan kanssa tehtiin yksi ilta banaanikakkua. Onnessaan poika seuraavana päivänä totesikin: Kyllä mä oon mahtava leipuri, kun teen maailman parasta kakkua.
Oi että, mikä ihana leipuri! 🙂 Siitä se ura urkenee. Me laitetaan kohta uusi satsi pipareita! 😀
Ihana Eppu 😀 Meilläkin on leivottu jo pipareita ja isomman pojan kanssa tehtiin yksi ilta banaanikakkua. Onnessaan poika seuraavana päivänä totesikin: Kyllä mä oon mahtava leipuri, kun teen maailman parasta kakkua.
Oi että, mikä ihana leipuri! 🙂 Siitä se ura urkenee. Me laitetaan kohta uusi satsi pipareita! 😀
Ihanat kuvat ja teksti! 🙂 Leivoin tytön (2v 2kk) kanssa viikko sitten pipareita valmistaikinasta ja oli niin kivaa. Tyttö oli niin onnessaan kaulimassa omaa osaansa taikinasta ja painelemassa muotteja. Yritin vähän auttaa ja opastaa, mutta käsi työnnettiin tomerasti pois “Ei saa!” käskyn kera. Yhtään piparia ei tainnut tytöltä pellille asti päästä, kun samaa taikinaa kaulittiin uudestaan ja uudestaan. Aina selän kääntäessäni tyttö nuolaisi salaa piparitaikinaa ja oli ihan onnessaan, kun sanoin, että saa sitä taikinaa syödä. Kerrankin tyttö jaksoi keskittyä yhteen asiaan todella pitkän aikaa kerrallaan. Samalla sain tehtyä lopusta taikinasta useamman pellillisen pipareita, joita maisteltiin heti, kun ne oli ehtineet jäähtyä. “Herkkujaaaa!”
Ollaan tytön kanssa tehty myös amerikkalaisia pannukakkuja ja se on ollut helppoa pienenkin kanssa. Hän on toiminut sekottajamestarina, kun itse olen mitannut ja laittanut aineita kulhoon. Pitää muistaa vain ottaa käyttöön tarpeeksi iso kulho, että ei roisku niin paljon laitojen yli 🙂 Olen käyttänyt Eeva Kolun ohjetta ja nämä pannukakut valmistuvat todella helposti. Yleensä aineetkin löytyvät valmiiksi kotoa, taikinaa ei seisoteta ja maustamattoman jugurtin tilalla olen käyttänyt rahkaa tai kermaviiliäkin, riippuen mitä jääkaapista on löytynyt. Valmiin pannukakun rakenne vaihtelee maitotuotteen mukaan, mutta maku on aina ollut hyvä ja maistunut pienelle herkkusuulle. Ja syödäänhän muumeissakin pannukakkuja, tietenkin mansikkahillon kanssa 🙂
http://eevakolu.fi/ne-ihan-parhaat-aamiaispannarit-ei-sis-banaania/
Itse tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta ja siksi haluan myös ottaa oman lapsen mukaan keittiötöihin, Olen ajatellut, että sitä kautta pysyy ennakkoluulottomuus ruokaa kohtaan ja samalla oppii myös laskemista, sekä motoriikka kehittyy. Itselläni on paljon ruokaan liittyviä hyviä muistoja niin lapsuusajoilta kuin aikuisiältä ja toivon, että tytölle kertyy myös niitä.
Oih, ihanan omatoiminen pieni kokki teillä! 😀 <3 Se taikinahan on parasta. Juuri noin taisi meilläkin käydä, ja aina ilmeestä näki, kun taikinaa oli mennyt suuhun. 😀
Kiitos tuosta pannarivinkistä, tätä pitääkin kokeilla pian! 🙂
Ja kyllä ne ruoat, mitä lapset on itse ollut tekemässä maistuu aina kaikkein parhaiten. Ihan kiva, kun taaperonkin voi jo ottaa mukaan kokkailuun. 🙂
Ihanat kuvat ja teksti! 🙂 Leivoin tytön (2v 2kk) kanssa viikko sitten pipareita valmistaikinasta ja oli niin kivaa. Tyttö oli niin onnessaan kaulimassa omaa osaansa taikinasta ja painelemassa muotteja. Yritin vähän auttaa ja opastaa, mutta käsi työnnettiin tomerasti pois “Ei saa!” käskyn kera. Yhtään piparia ei tainnut tytöltä pellille asti päästä, kun samaa taikinaa kaulittiin uudestaan ja uudestaan. Aina selän kääntäessäni tyttö nuolaisi salaa piparitaikinaa ja oli ihan onnessaan, kun sanoin, että saa sitä taikinaa syödä. Kerrankin tyttö jaksoi keskittyä yhteen asiaan todella pitkän aikaa kerrallaan. Samalla sain tehtyä lopusta taikinasta useamman pellillisen pipareita, joita maisteltiin heti, kun ne oli ehtineet jäähtyä. “Herkkujaaaa!”
Ollaan tytön kanssa tehty myös amerikkalaisia pannukakkuja ja se on ollut helppoa pienenkin kanssa. Hän on toiminut sekottajamestarina, kun itse olen mitannut ja laittanut aineita kulhoon. Pitää muistaa vain ottaa käyttöön tarpeeksi iso kulho, että ei roisku niin paljon laitojen yli 🙂 Olen käyttänyt Eeva Kolun ohjetta ja nämä pannukakut valmistuvat todella helposti. Yleensä aineetkin löytyvät valmiiksi kotoa, taikinaa ei seisoteta ja maustamattoman jugurtin tilalla olen käyttänyt rahkaa tai kermaviiliäkin, riippuen mitä jääkaapista on löytynyt. Valmiin pannukakun rakenne vaihtelee maitotuotteen mukaan, mutta maku on aina ollut hyvä ja maistunut pienelle herkkusuulle. Ja syödäänhän muumeissakin pannukakkuja, tietenkin mansikkahillon kanssa 🙂
http://eevakolu.fi/ne-ihan-parhaat-aamiaispannarit-ei-sis-banaania/
Itse tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta ja siksi haluan myös ottaa oman lapsen mukaan keittiötöihin, Olen ajatellut, että sitä kautta pysyy ennakkoluulottomuus ruokaa kohtaan ja samalla oppii myös laskemista, sekä motoriikka kehittyy. Itselläni on paljon ruokaan liittyviä hyviä muistoja niin lapsuusajoilta kuin aikuisiältä ja toivon, että tytölle kertyy myös niitä.
Oih, ihanan omatoiminen pieni kokki teillä! 😀 <3 Se taikinahan on parasta. Juuri noin taisi meilläkin käydä, ja aina ilmeestä näki, kun taikinaa oli mennyt suuhun. 😀
Kiitos tuosta pannarivinkistä, tätä pitääkin kokeilla pian! 🙂
Ja kyllä ne ruoat, mitä lapset on itse ollut tekemässä maistuu aina kaikkein parhaiten. Ihan kiva, kun taaperonkin voi jo ottaa mukaan kokkailuun. 🙂
Vähän ohi aiheen,mutta tuo Epun paita on mainio! Mistä/minkä merkkinen?! -I
Hei, Epun paita on Mini Rodinin joku vanha 🙂
Vähän ohi aiheen,mutta tuo Epun paita on mainio! Mistä/minkä merkkinen?! -I
Hei, Epun paita on Mini Rodinin joku vanha 🙂