Tässä meidän pieni ja innokas fillaristi eräänä aamuna. Isla on varmaankin isoveljen myötä innostunut kaikesta pyöräilyyn liittyvästä. Kesällä tyttö sai oman potkulaudan ja sen lisäksi hän on ajellut omalla nelipyöräisellä pikku Puky -pyörällä ympäri pihoja. Naapurin isompien tyttöjen pyörät tuntuvat kiinnostavan kovasti ja joskus hän on päässyt niitä kokeilemaan. Harmi vaan, että ne ovat kaikki liian isoja.
Toissapäivänä käydessämme asioilla Isla pongasi urheiluosaston nurkasta pienen punaisen polkupyörän, jossa oli apupyörät, työntöaisa ja pieniä leppäkertun kuvia. Pyörän nähdessään tyttö oli selvästi haltioitunut ja hetken päästä hän huokaisi: “Isla niin kovasti tahtoo tuon pyörän!” Tässä kohtaa olimme miehen kanssa niin liikuttuneita, että hyvä ettemme rynnänneet pyöräostoksille, mutta onneksi järki oli vielä tallella. Kävimme kokeilemassa pyörää, mutta tämän pyörän tanko oli kummallisen kaukana eivätkä tytön kädet ylettäneet siihen kunnolla, vaikka jalat ylettyivät hyvin polkimiin. Toki pyörällä voisi “ajaa” niin, että jompi kumpi vanhempi työntäisi pyörää, mutta en tiedä toimisiko se oikein pitkällä tähtäimellä.
Isla täyttää loppukuusta 2-vuotta ja ajattelimme, että voisimme ostaa hänelle kyllä jonkun pyörän syntymäpäivälahjaksi. Pohdin yhtenä vaihtoehtona myös pientä potkupyörää, mutta en usko, että tytön tasapaino on vielä niin hyvä, että hän osaisi sillä ajaa vielä hetkeen. Pukyllahan on olemassa se ihan pienin potkupyörä, mutta onko sekin vielä liian hankala(?). Toisaalta taas isovelihän oppi ajamaan Pukylla aika helposti (tosin isommalla), mutta hän taisi tuolloin olla vähän vanhempi ja huomattavasti pidempi kuin Isla. Kolmipyöräinen ei sekään ole välttämättä hyvä, koska polkeminen ei vielä suju ja monet kolmipyöräiset ovat aika raskaita.
Nyt kyselenkin teiltä vinkkejä, minkälaisia potkupyöriä tai polkupyöriä teillä on ollut ihan ensimmäisenä pyöränä ja minkä ikäisillä lapsilla? Erityisen kiitollinen olisin pienelle kohta 2-vuotiaalle sopivista menopelivinkeistä. 🙂
Meidän tyttö täytti syyskuussa kaksi ja sai huhtikuussa juurikin tuon pienimmän Pukyn. Ensimmäiset kerrat “käveli” pyörän päällä, mutta kauaa ei mennyt, että osasi potkia ja nyt kesän aikana oppi käyttämään niin hyvin, että päästää ilman jalkoja alamäkeen useamman sata metriä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää, niin tasapaino kehittyy yllättävän nopsaa! Ensi kesä vielä potkupyöräillään ja sitten ajattelin, että varmaan riittää tasapaino melkein normaaliin pyörään ilman appareita. Isoveli 5v oppi nyt ajamaan ilman, ja sekin sen ansiosta, että hetken harjoitteli tasapainoa omalla pikkupyörällään, josta poistettiin tarkoituksella polkimet että sai myös “potkupyörän”. Tavallisella pyörällä ajoi kolme vuotiaana pieniä matkoja, mutta pikkusisko jaksoi jo alle kaksivuotiaana potkia useamman kilometrin. Eli ostakaa ihmeessä tuo pikkuinen Puky 🙂
Mä pohdin tuota samaa asiaa keväällä ja oman hankaluutensa asiaan toi pojan pieni koko. Poika tahtoi pyöräillä kuten isommat sisarukset, mutta 12″ pyörähän oli (ja on vieläkin) aivan liian iso. Halusin kuitenkin pitkäikäisemmän vaihtoehdon ja kokeiltiin lapsimessuilla Pukya. Eihän se minimiehelle sopinut. Pitkän etsimisen jälkeen päädyttiin sitten Striderin potkupyörään. Aluksi sekin tuntui isolle ja hankalalle, mutta nopeasti poika kasvoi ja vauhti kiihtyi. Nyt potkuttelee jo täysillä muiden polkiessa edellä 🙂 Jos haluat lukea niin meidän ensikohtaaminen Stiriderin kanssa löytyy http://tellujapikkutary.blogspot.fi/2015/05/potkutellen.html Niin ja mainittakoon vielä, että tuo meidän potkupyörä menee vielä Pikkutäryllekin! Tai siis menisi jos poika potkutella haluaisi ja veli antaisi ajaa 😀
-nanna
Meillä oli esikoisella 2-vuotiaana kokuan like a bike Jumper potkupyörä. Ei se puinen versio, vaan kevyt alumiinirunkoinen versio. Sillä oppi tosi nopeasti menemään ja appareita ei tuon jälkeen edes tarvittu (kokeiltiin kyllä) kun himpun yli 3v. oppi pyöräilemään ilman apupyöriä myös pienellä polkupyörällä. Mielestäni taspaino kehittyi huimasti tuon avulla ja on paljon näppärämpi taaperolla kuin poljettava pyörä. Meillä tuo potkupyörä oli pitkään vielä “mökkikrossailuissa” mukana, ja siirtyy hyväkuntoisena ensi kesänä pikkusiskolle. Suosittelen tätä vaihtoehdoksi. Tosi kestävä ja kevyt. Puupyörä.fi oli paikka josta aikanaan tuon hankimme.
Meillä pienin Puky oli ihan paras lahja 2-vuotiaalle.Vaikka aina on ollut vielä pieni kooltaan, oli tuo pienin Pukyn malli juuri sopiva silloin ja oppi tosi nopeasti potkuttelemaan sillä. Ensin mietin onko turha ostaa potkupyörää alkusyksystä, kun sehän jää talveksi teloille, mutta viime talvi oli niin leuto, että potkuteltiin kyllä melkein koko talvi sillä. Nyt toissavkolla kokeiltiin ihan oikeaa pyörää ja sehän luonnistui heti, ihan ilman apupyöriä, niin hyvän tasapainon on oppinut vuoden potkuttelulla:)
Meillä Strider ja on ollut tosi hyvä. 2-vuotiaana meilläkin aloitettiin sisäharjoittelu, ja 2,5-vuotiaana mentiin jo ulkona jo kovaa. Striderissa on mielestäni paremman muotoinen runko kuin Pukyn pienessä 2-pyöräisessä. Pukyn astinlaudat tulevat vähän niinkuin jalkojen tielle, kuitenkin tasapainoa hakiessa jalkoja pitää aina välillä siirtää pyörän keskilinjalle. Näin alkukesästä myös Motonetin myyvän kiinalaista yksi-yhteen -kopiota Striderista, noin puoleen hintaan aitoon nähden.
Minultakin pisteet Pikku-Pukylle. Ja niissä ihan oikeissa pyörissä on eroja. Osa tosi raskaita polkea tai just väärä ajoasento tms eli kannattaa kokeilla. Meillä ei ole ollut 2 lapsella kuin pienin Puky ja sitten 12 tuuman fillari hetken appareilla ja nopeasti voitu jättää apparit pois. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla työntötanko. Lapsi vaan itse potkuttelemaan. Vauhtia tulee kyllä nopeasti!
Meillä on myös Strider ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä samoin pikkuinen.
Minun molemmat pojat ovat aloitelleet pyöräilyn kaksivuotiaana pikku Pukylla. Hyvin on toiminut – vanhempi poika siirtyi kolmivuotiaana ajamaan tavallisella pyörällä (ilman appareita). Jos tasapaino tuntuu vielä huteralta, niin potkupyörä on loistava keino sitä parantamaan. Potkupyörällä pääsee myös huomattavasti lujempaa kuin apupyörillä varustetulla pyörällä (onko tämä nyt sitten vanhemman näkökulmasta hyvä vai huono…).
Myös meillä on ollut molemmilla lapsilla ensimmäisenä pyöränä Kokuan LIKEaBIKE Jumper-potkupyörä juurikin alumiinirunkoisena ja en voi kuin kehua pyörää! Esikoisemme sai pyörän aikoinaan 2-vuotislahjaksi, mutta koska synttärit ovat marraskuussa, hän ajeli ensimmäisen puoli vuotta pyörällä sisällä. Kun kevät koitti, hän hallitsi pyörän jo täysin ja siirtyminen ulos pyöräilemään sujui hienosti. Sama poika siirtyi tänä keväänä 4,5-vuotiaana kertaheitolla polkupyöräilemään, sillä potkupyörän ansiosta tasapaino oli jo kehittynyt kohdilleen. Nuorimmaisemme täytti keväällä 2 vuotta ja peri isoveljen potkupyörän. Myös hän oppi potkuttelun varsin nopeasti (tosin tällä kertaa suoraan ulkosalla) ja meni kesän alussa potkupyörällä jo kohtuullisen pituisia matkoja. Suosittelen siis lämpimästi potkupyörää ja erityisesti Kokuan 🙂
Me ostettiin huhtikuussa silloin 1v. 11kk:n ikäiselle tytölle Specialized -merkkinen potkupyörä Kalliossa sijaitsevasta Mountain Bike Shopista. Käytiin sitä ennen testaamassa Pukyn pienintä potkupyörä-mallia Lapsi -messuilla. Tuo Specialized vaikutti jämäkämmältä ja laadukkaammalta ja kokonsa puolesta siltä, että se menee käytössä hieman pidempään kuin Pukyn malli.
Pyörän ajo-asennolla on kuulemma suuri vaikutus, miten helppoa sillä on oppia ajamaan. Meidän tytön “potkuttelu” oli ensin kävelemistä pyörän päällä, mutta jo alle viikon harjoittelun myötä hän alkoi istumaan satulalla ja etenemään potkutellen. Eli tosi nopeasti omaksui, miten sillä ajellaan. Nyt vauhtia on jo niin paljon, että siinä joutuu juoksemaan aika kovaakin vieressä, kun tyttö potkuttelee.
Mountain Bike Shoppia voin suositella palvelun puolesta. Ja jos näinä aikoina haluaa tehdä hankintansa yrityksestä, jonka omistaa suomalainen perhe (eikä esim. ulkomaalainen rahoitusfirma), niin siinäkin tapauksessa tuo kauppa on hyvä vaihtoehto.
Meidän 1,5 vuotias tykkää kovasti pienestä Pukystä. Vauhti ei vielä (onneksi) ole kovin kovaa.
Meiltä jäi tuo “mopo” vaihe kokonaan välistä. Päästiin kaupassa testaamaan mopoja ja pukyjä ja eräällä kerralla tyttö alkoi heti potkutella pyörällä. Joten hankittiin sitten suoraan sellainen.
Meillä poika täytti juuri elokuussa 2 vuotta. Sai viime jouluna lahjaksi Pukyn pienimmän potkupyörän, jolla on ajanút jo keväästä asti hurjaa vauhtia. Ehkä potkuttelun oppimista nopeutti, että oli kokeillut jo aikaisemmin isoveljensä potkupyörää
Isoveljellä joka täytti juuri syyskuussa 3 vuotta, on ollut käytössä myös potkupyörä pitemmän aikaa. Hän sai 2 vuotis lahjaksi (vuosi sitten) tavallisen 12″ polkupyörän. Hän on aina ollut pieni kokoinen, joten kävimme suhteellisen monta pyöräliikettä läpi, jotta löysimme sopivan pyörän. Larun pyörästä löytyi aivan loistava pyörä jossa aavistuksen matalampi runko kuin monissa muissa 12″ pyörissä. Maksaa huomattavasti enemmän myös, mutta on aivan loistava. Nyt sillä opetellaan ajamaan ilman apupyöriä, ja pidän kyllä henkilökohtaisesti työntötangosta kun voin siitä auttaa hankalimmissa paikoissa. Ei siitä ainakaan koskaan ole mitään haittaa ollut.
Ääni pienelle Pukylle täältäkin! Lokakuussa kaksi täyttävä tyttö ajeli sillä kesän ja vauhti nopeutui nopeasti. Potkupyörät ovat selvästi muuttaneet koko pyöräilyikää. Näin kesän aikana useita lapsia, jotka olivat kokonsa perusteella enintään (!) kolmivuotiaita ja painoivat menemään ilman appareita.
Nyt päästiin lempiaiheeseeni 😉 Ehdottomasti potkupyörä. En myöskään tykkää appareista, työntötangoista tai muista hilavitkuttimista. Pyörän painolla ja ajoasennolla on tosi paljon merkitystä. 2-vuotias ei ole liian pieni ajamaan potkupyörällä. Äkkiä ne oppii 🙂 Meillä ollut 1v 9kk asti pojalla pinkki pieni puky ja poika rakastaa pyöräänsä. Ainoa puute on käsijarru ja nyt (2,5v) ollaankin siirtymässä seuraavaan kokoon, josta se löytyy. Vauhti on jo hurja 😀
Me ostettiin 2012 lokakuussa syntyneelle esikoiselle Strider potkupyörä 1,5-vuotiaana. Hän oli tuolloin pienikokoinen ikäisekseen, mutta pystyi tuolloin kyllä ajamaan pyörällä. Kovin rullaavaa meno ei toki aluksi ollut, mutta oppi kyllä potkuttelemaan kesän aikana. Tänä keväänä kun pyöräily taas aloitettiin, niin meno oli jo ihan toisen laista. Nyt melkein kolme vuotiaana on jo tosi taitava, mutta ajateltiin siirtää oikean pyörän osto vasta ensi kevääseen.
En minäkään aiemmin ymmärtänyt. Nyt asumme kerrostalossa, jonka vieressä on heti todella vilkkaasti liikennöity pyörätie ja sen vieressä yksi kaupungin vilkkaimmista autoteistä. Ei oikein viitsi antaa taaperon lähteä yksikseen ajalemaan ovelta, vaan on ihan hyvä, että vanhempi voi vähän ohjailla, kunnes pääsemme rauhallisemmille teille.
Meillä kaksi nuorempaa ovat molemmat ruvenneet 1,5v ajamaan pienimmällä Pukylla ja nopeasti oppineet. 12″ ilman apupyöriä ajoivat sitten 2,5v.
Strideriä suosittelen minäkin. Sen satulan saa tosi alas ja pyörä on kevyt, joten se sopii myös alle kaksivuotiaalle. Meidän nyt syksyllä neljä täyttänyt esikoinenkin pystyi kuitenkin vielä hyvin potkuttelemaan sillä kesällä ennen kuin opetteli ajamaan polkupyörällä (suoraan ilman apupyöriä parissa päivässä). Ostamalla Strideriin isomman satulan ja tangon, voi käyttöikää pidentää vielä lisää, jos haluaa. Tasapainon oppimiseen menee toki aikansa, mutta opetellessa lapsi voi kävellä pyörän kanssa ja taito paranee pikkuhiljaa ihan huomaamatta ja sitten sitä ei tarvitse enää myöhemmin opetella uudestaan.
VIERAILIJA 1: Näiden kaikkien kommenttien perusteella luulen,että on parasta hankkia juuri tuo pienin potkupyörä. Eppu oppi kans sellaisen ansiosta ajamaan tavallisella viime kesänä (oliko nyt 4 silloin), mutta tuo Epun potkari on vielä liian iso Islalle. Ehkä Islakin sen pienimmän Pukyn kanssa pärjäisi. 🙂
VIERAILIJA 2: Meillä on vähän sama juttu, koska Isla on paljon lyhyempi kuin Eppu saman ikäisenä. Ja siis tuo veljen potkupyörä on joku keskikokoinen eli ainakin täytyisi olla pienempi Puky. Ja kiitos vinkistä, käyn lukemassa tuon. Moni muukin on tässä suositellut tuota Strideria. Se ei ole mulle yhtään tuttu, mutta nyt otan selvää. 🙂
VIERAILIJA 3: Kiitos myös vinkistä! 🙂 Tsekkaan myös tuon Kokuan. Mäkään en niistä puupyöristä ole ainakaan vielä innostunut, koska epäilen, että mitenköhän kestää sateet jne. Ja yhtä (joku eri merkki tosin) kokeiltiin puisena ja siinä ainakin oli liian ohuet renkaat ja vaikea ajaa.
VIERAILIJA 4: Sama juttu, ja mietin itsekin tuota, mutta muistin sitten että Epullakin ollut fillarit käytössä melkein ympäri vuoden juuri muutaman viimesen leudon talven takia. Pysyn siis positiivisena ja uskon että päästään vielä ennen joulua harjottelemaan potkuttelua (toivottavasti!) 🙂
VIERAILIJA 5: Oletkin jo toinen, joka suosittelee Strideria! 🙂 Nyt aion tsekata myös sen ennen päätöstä mikä potkupyörä olisi se paras. Meillä on kokemusta vaan Pukysta aiemmin.
VIERAILIJA 6: Joo, kyllä se pitää olla varmaankin se potkupyörä. 🙂 En tiedä noista työntöaisoista, meillä ei ole kokskaan ollut, niin en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
VIERAILIJA 7: Kolmas ääni Striderille! 🙂
VIERAILIJA 8: Oho, teillä on lähdetty tosi ajoissa pyöräilemään! 🙂 Ja tosiaan..Eppu kyllä ajeli hurjan lujaa Pukyllaan, sillä pääsee yllättävän lujaa.
VIERAILIJA 9: Toinen ääni Kokuan pyörälle! 🙂 Kuulostaa hyvältä! Tämä voisi olla siis meillekin yksi vaihtoehto. Mikähän on näistä kaikista pienin (?) 🙂
VIERAILIJA 10: Kiitos vinkistä, taidamme mennä käymään tuolla. Ja varmaan mieskin (joka harrastaa jossain määrin polkupyörien kokoilua voisi tästä kauppavinkistä innostua.). Hän tiesikin tuon Specialized -merkin, mutta minulle se on ihan tuntematon, joten pitää ottaa selvää. 🙂
VIERAILIJA 11: Meillä oli Epulla “mopovaihe” (joskin aika lyhyt), mutta uskoisin, että Isla haluaa heti “pyöräillä” kun isoveikallakin on oikea pyörä. 😉
VIERAILIJA 12: Joo, se on kyllä tärkeää, että jalat ylttävät maahan. Muistan että meilläkin pojalla se vaati sen, ennen kuin pyöräily lähti oikealla fillarilla kunnolla käyntiin. 🙂 Ja työntöaisaa olen kyllä monien nähnyt käyttävän, eli ei kai se huono voi olla. 🙂
VIERAILIJA 13: Näiden vastausten perusteella ainakin Puky näyttäisi olevan kaikkein suosituin potkupyörä. 🙂
VIERAILIJA 14: Meillä olisi kans tarvittu joskus käsijarru kun vauhti alkoi nousta Epulla potkupyörän kanssa. Onneksi poika sitten siirtyi nopeasti tavalliseen pyörään, jossa on jarrut. 😀 Islalla tuskin ainakaan ihan aluksi tätä ongelmaa on. 🙂
VIERAILIJA 15: Tämä taitaa olla jo kolmas ääni Striderille! 🙂 Ehdottomasti siis tämä ainakin tsekattava. 🙂
VIERAILIJA 16: Tuo on kyllä totta, että sillä saa myös vähän kontrolloitua mihin se pieni pyöräilijä menee, varsinkin kun ihan pienet eivät välttämättä osaa itse katsoa ja varoa.
VIERAILIJA 17: Pukysta tuntuu olevan tosi paljon hyviä kokemuksia. Hauska myös kuulla, että monet ovat siirtyneet siitä ihan pienimmästä suoraan “oikeaan” pyörään. 🙂
VIERAILIJA 18: Strider on näiden kommenttien perusteella näköjään myös tosi tykätty. Ja varmaan voisi kyllä olla meillekin hyvä vaihtoehto, koska Islan pyörän pitää olla juurikin pienikokoinen. 🙂
Ja super ISO kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä! ♥ Tsekkaamme nämä kaikki vaihtoehdot ja kerron sitten mihin päädyimme. Joku potkupyörä se on varmaan ostettava, sen verran hyviä kokemuksia täällä nyt oli. 🙂
Vähän off topic; Myös meillä asuu miespuolinen pyöränkokoaja ja harrastaja. Hän tiesi kertoa miten tärkeä
polkupyörän geometria ja keveys on kun lapsi aloittaa tasapainoilun pyörällä. Sen takia tilasimme suositellun, entisen kilpapyöräilijän suunnitteleman lasten pyörän, ISLABIKE:in. (Pyörän nimi taitaisi sopia teille hyvin;)) Tilasimme pyörän lauantai-iltana netitse englannista ja se tuotiin kotiovelle torstaina päivällä. (Tilasimme kypärän samanaikaisesti seinäjoelta. Sillä kesti 13 päivää saapua postiin noudettavaksi…)
Mieheni vastusti ajatusta apupyöristä ja minua jännitti kun he menivät tytön kanssa ensimmäistä kertaa harjoittelemaan parkkipaikalle, luulin. Kun tulivat puolentunnin päästä kotiin niin minua arvelutti millaisia ruhjeita olisi paikattavana mutta yllätyksekseni tyttö loisti kuin naantalin aurinko ja mieheni oli hengastynyt ja hikinen; he olivet käyneet 3 km pyörälenkillä!!! Siis ensimmäisellä kokeilu kerralla. “Mähän sanoin ettei appareita tarvita jos on hyvä pyörä alla” oli mieheni kommentti. Niinhän se sit vissiin on.. 🙂 Ainoa asia missä 3 v. oli tarvinnut apua oli lähtemiset paikalta kun kun jalat vain hädin tuskin riittivät maahan. Tämä siis pyörän suunnittelun ansiota, ei pikku prinsessa-monsterimme lahjakkudesta.;)
Islabikella on myös potkupyöriä.
Meidän tyttö täytti syyskuussa kaksi ja sai huhtikuussa juurikin tuon pienimmän Pukyn. Ensimmäiset kerrat “käveli” pyörän päällä, mutta kauaa ei mennyt, että osasi potkia ja nyt kesän aikana oppi käyttämään niin hyvin, että päästää ilman jalkoja alamäkeen useamman sata metriä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää, niin tasapaino kehittyy yllättävän nopsaa! Ensi kesä vielä potkupyöräillään ja sitten ajattelin, että varmaan riittää tasapaino melkein normaaliin pyörään ilman appareita. Isoveli 5v oppi nyt ajamaan ilman, ja sekin sen ansiosta, että hetken harjoitteli tasapainoa omalla pikkupyörällään, josta poistettiin tarkoituksella polkimet että sai myös “potkupyörän”. Tavallisella pyörällä ajoi kolme vuotiaana pieniä matkoja, mutta pikkusisko jaksoi jo alle kaksivuotiaana potkia useamman kilometrin. Eli ostakaa ihmeessä tuo pikkuinen Puky 🙂
Meidän tyttö täytti syyskuussa kaksi ja sai huhtikuussa juurikin tuon pienimmän Pukyn. Ensimmäiset kerrat “käveli” pyörän päällä, mutta kauaa ei mennyt, että osasi potkia ja nyt kesän aikana oppi käyttämään niin hyvin, että päästää ilman jalkoja alamäkeen useamman sata metriä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää, niin tasapaino kehittyy yllättävän nopsaa! Ensi kesä vielä potkupyöräillään ja sitten ajattelin, että varmaan riittää tasapaino melkein normaaliin pyörään ilman appareita. Isoveli 5v oppi nyt ajamaan ilman, ja sekin sen ansiosta, että hetken harjoitteli tasapainoa omalla pikkupyörällään, josta poistettiin tarkoituksella polkimet että sai myös “potkupyörän”. Tavallisella pyörällä ajoi kolme vuotiaana pieniä matkoja, mutta pikkusisko jaksoi jo alle kaksivuotiaana potkia useamman kilometrin. Eli ostakaa ihmeessä tuo pikkuinen Puky 🙂
Mä pohdin tuota samaa asiaa keväällä ja oman hankaluutensa asiaan toi pojan pieni koko. Poika tahtoi pyöräillä kuten isommat sisarukset, mutta 12″ pyörähän oli (ja on vieläkin) aivan liian iso. Halusin kuitenkin pitkäikäisemmän vaihtoehdon ja kokeiltiin lapsimessuilla Pukya. Eihän se minimiehelle sopinut. Pitkän etsimisen jälkeen päädyttiin sitten Striderin potkupyörään. Aluksi sekin tuntui isolle ja hankalalle, mutta nopeasti poika kasvoi ja vauhti kiihtyi. Nyt potkuttelee jo täysillä muiden polkiessa edellä 🙂 Jos haluat lukea niin meidän ensikohtaaminen Stiriderin kanssa löytyy http://tellujapikkutary.blogspot.fi/2015/05/potkutellen.html Niin ja mainittakoon vielä, että tuo meidän potkupyörä menee vielä Pikkutäryllekin! Tai siis menisi jos poika potkutella haluaisi ja veli antaisi ajaa 😀
-nanna
Mä pohdin tuota samaa asiaa keväällä ja oman hankaluutensa asiaan toi pojan pieni koko. Poika tahtoi pyöräillä kuten isommat sisarukset, mutta 12″ pyörähän oli (ja on vieläkin) aivan liian iso. Halusin kuitenkin pitkäikäisemmän vaihtoehdon ja kokeiltiin lapsimessuilla Pukya. Eihän se minimiehelle sopinut. Pitkän etsimisen jälkeen päädyttiin sitten Striderin potkupyörään. Aluksi sekin tuntui isolle ja hankalalle, mutta nopeasti poika kasvoi ja vauhti kiihtyi. Nyt potkuttelee jo täysillä muiden polkiessa edellä 🙂 Jos haluat lukea niin meidän ensikohtaaminen Stiriderin kanssa löytyy http://tellujapikkutary.blogspot.fi/2015/05/potkutellen.html Niin ja mainittakoon vielä, että tuo meidän potkupyörä menee vielä Pikkutäryllekin! Tai siis menisi jos poika potkutella haluaisi ja veli antaisi ajaa 😀
-nanna
Meillä oli esikoisella 2-vuotiaana kokuan like a bike Jumper potkupyörä. Ei se puinen versio, vaan kevyt alumiinirunkoinen versio. Sillä oppi tosi nopeasti menemään ja appareita ei tuon jälkeen edes tarvittu (kokeiltiin kyllä) kun himpun yli 3v. oppi pyöräilemään ilman apupyöriä myös pienellä polkupyörällä. Mielestäni taspaino kehittyi huimasti tuon avulla ja on paljon näppärämpi taaperolla kuin poljettava pyörä. Meillä tuo potkupyörä oli pitkään vielä “mökkikrossailuissa” mukana, ja siirtyy hyväkuntoisena ensi kesänä pikkusiskolle. Suosittelen tätä vaihtoehdoksi. Tosi kestävä ja kevyt. Puupyörä.fi oli paikka josta aikanaan tuon hankimme.
Meillä oli esikoisella 2-vuotiaana kokuan like a bike Jumper potkupyörä. Ei se puinen versio, vaan kevyt alumiinirunkoinen versio. Sillä oppi tosi nopeasti menemään ja appareita ei tuon jälkeen edes tarvittu (kokeiltiin kyllä) kun himpun yli 3v. oppi pyöräilemään ilman apupyöriä myös pienellä polkupyörällä. Mielestäni taspaino kehittyi huimasti tuon avulla ja on paljon näppärämpi taaperolla kuin poljettava pyörä. Meillä tuo potkupyörä oli pitkään vielä “mökkikrossailuissa” mukana, ja siirtyy hyväkuntoisena ensi kesänä pikkusiskolle. Suosittelen tätä vaihtoehdoksi. Tosi kestävä ja kevyt. Puupyörä.fi oli paikka josta aikanaan tuon hankimme.
Meillä pienin Puky oli ihan paras lahja 2-vuotiaalle.Vaikka aina on ollut vielä pieni kooltaan, oli tuo pienin Pukyn malli juuri sopiva silloin ja oppi tosi nopeasti potkuttelemaan sillä. Ensin mietin onko turha ostaa potkupyörää alkusyksystä, kun sehän jää talveksi teloille, mutta viime talvi oli niin leuto, että potkuteltiin kyllä melkein koko talvi sillä. Nyt toissavkolla kokeiltiin ihan oikeaa pyörää ja sehän luonnistui heti, ihan ilman apupyöriä, niin hyvän tasapainon on oppinut vuoden potkuttelulla:)
Meillä pienin Puky oli ihan paras lahja 2-vuotiaalle.Vaikka aina on ollut vielä pieni kooltaan, oli tuo pienin Pukyn malli juuri sopiva silloin ja oppi tosi nopeasti potkuttelemaan sillä. Ensin mietin onko turha ostaa potkupyörää alkusyksystä, kun sehän jää talveksi teloille, mutta viime talvi oli niin leuto, että potkuteltiin kyllä melkein koko talvi sillä. Nyt toissavkolla kokeiltiin ihan oikeaa pyörää ja sehän luonnistui heti, ihan ilman apupyöriä, niin hyvän tasapainon on oppinut vuoden potkuttelulla:)
Meillä Strider ja on ollut tosi hyvä. 2-vuotiaana meilläkin aloitettiin sisäharjoittelu, ja 2,5-vuotiaana mentiin jo ulkona jo kovaa. Striderissa on mielestäni paremman muotoinen runko kuin Pukyn pienessä 2-pyöräisessä. Pukyn astinlaudat tulevat vähän niinkuin jalkojen tielle, kuitenkin tasapainoa hakiessa jalkoja pitää aina välillä siirtää pyörän keskilinjalle. Näin alkukesästä myös Motonetin myyvän kiinalaista yksi-yhteen -kopiota Striderista, noin puoleen hintaan aitoon nähden.
Meillä Strider ja on ollut tosi hyvä. 2-vuotiaana meilläkin aloitettiin sisäharjoittelu, ja 2,5-vuotiaana mentiin jo ulkona jo kovaa. Striderissa on mielestäni paremman muotoinen runko kuin Pukyn pienessä 2-pyöräisessä. Pukyn astinlaudat tulevat vähän niinkuin jalkojen tielle, kuitenkin tasapainoa hakiessa jalkoja pitää aina välillä siirtää pyörän keskilinjalle. Näin alkukesästä myös Motonetin myyvän kiinalaista yksi-yhteen -kopiota Striderista, noin puoleen hintaan aitoon nähden.
Minultakin pisteet Pikku-Pukylle. Ja niissä ihan oikeissa pyörissä on eroja. Osa tosi raskaita polkea tai just väärä ajoasento tms eli kannattaa kokeilla. Meillä ei ole ollut 2 lapsella kuin pienin Puky ja sitten 12 tuuman fillari hetken appareilla ja nopeasti voitu jättää apparit pois. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla työntötanko. Lapsi vaan itse potkuttelemaan. Vauhtia tulee kyllä nopeasti!
Minultakin pisteet Pikku-Pukylle. Ja niissä ihan oikeissa pyörissä on eroja. Osa tosi raskaita polkea tai just väärä ajoasento tms eli kannattaa kokeilla. Meillä ei ole ollut 2 lapsella kuin pienin Puky ja sitten 12 tuuman fillari hetken appareilla ja nopeasti voitu jättää apparit pois. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla työntötanko. Lapsi vaan itse potkuttelemaan. Vauhtia tulee kyllä nopeasti!
Meillä on myös Strider ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä samoin pikkuinen.
Meillä on myös Strider ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä samoin pikkuinen.
Minun molemmat pojat ovat aloitelleet pyöräilyn kaksivuotiaana pikku Pukylla. Hyvin on toiminut – vanhempi poika siirtyi kolmivuotiaana ajamaan tavallisella pyörällä (ilman appareita). Jos tasapaino tuntuu vielä huteralta, niin potkupyörä on loistava keino sitä parantamaan. Potkupyörällä pääsee myös huomattavasti lujempaa kuin apupyörillä varustetulla pyörällä (onko tämä nyt sitten vanhemman näkökulmasta hyvä vai huono…).
Minun molemmat pojat ovat aloitelleet pyöräilyn kaksivuotiaana pikku Pukylla. Hyvin on toiminut – vanhempi poika siirtyi kolmivuotiaana ajamaan tavallisella pyörällä (ilman appareita). Jos tasapaino tuntuu vielä huteralta, niin potkupyörä on loistava keino sitä parantamaan. Potkupyörällä pääsee myös huomattavasti lujempaa kuin apupyörillä varustetulla pyörällä (onko tämä nyt sitten vanhemman näkökulmasta hyvä vai huono…).
Myös meillä on ollut molemmilla lapsilla ensimmäisenä pyöränä Kokuan LIKEaBIKE Jumper-potkupyörä juurikin alumiinirunkoisena ja en voi kuin kehua pyörää! Esikoisemme sai pyörän aikoinaan 2-vuotislahjaksi, mutta koska synttärit ovat marraskuussa, hän ajeli ensimmäisen puoli vuotta pyörällä sisällä. Kun kevät koitti, hän hallitsi pyörän jo täysin ja siirtyminen ulos pyöräilemään sujui hienosti. Sama poika siirtyi tänä keväänä 4,5-vuotiaana kertaheitolla polkupyöräilemään, sillä potkupyörän ansiosta tasapaino oli jo kehittynyt kohdilleen. Nuorimmaisemme täytti keväällä 2 vuotta ja peri isoveljen potkupyörän. Myös hän oppi potkuttelun varsin nopeasti (tosin tällä kertaa suoraan ulkosalla) ja meni kesän alussa potkupyörällä jo kohtuullisen pituisia matkoja. Suosittelen siis lämpimästi potkupyörää ja erityisesti Kokuan 🙂
Myös meillä on ollut molemmilla lapsilla ensimmäisenä pyöränä Kokuan LIKEaBIKE Jumper-potkupyörä juurikin alumiinirunkoisena ja en voi kuin kehua pyörää! Esikoisemme sai pyörän aikoinaan 2-vuotislahjaksi, mutta koska synttärit ovat marraskuussa, hän ajeli ensimmäisen puoli vuotta pyörällä sisällä. Kun kevät koitti, hän hallitsi pyörän jo täysin ja siirtyminen ulos pyöräilemään sujui hienosti. Sama poika siirtyi tänä keväänä 4,5-vuotiaana kertaheitolla polkupyöräilemään, sillä potkupyörän ansiosta tasapaino oli jo kehittynyt kohdilleen. Nuorimmaisemme täytti keväällä 2 vuotta ja peri isoveljen potkupyörän. Myös hän oppi potkuttelun varsin nopeasti (tosin tällä kertaa suoraan ulkosalla) ja meni kesän alussa potkupyörällä jo kohtuullisen pituisia matkoja. Suosittelen siis lämpimästi potkupyörää ja erityisesti Kokuan 🙂
Me ostettiin huhtikuussa silloin 1v. 11kk:n ikäiselle tytölle Specialized -merkkinen potkupyörä Kalliossa sijaitsevasta Mountain Bike Shopista. Käytiin sitä ennen testaamassa Pukyn pienintä potkupyörä-mallia Lapsi -messuilla. Tuo Specialized vaikutti jämäkämmältä ja laadukkaammalta ja kokonsa puolesta siltä, että se menee käytössä hieman pidempään kuin Pukyn malli.
Pyörän ajo-asennolla on kuulemma suuri vaikutus, miten helppoa sillä on oppia ajamaan. Meidän tytön “potkuttelu” oli ensin kävelemistä pyörän päällä, mutta jo alle viikon harjoittelun myötä hän alkoi istumaan satulalla ja etenemään potkutellen. Eli tosi nopeasti omaksui, miten sillä ajellaan. Nyt vauhtia on jo niin paljon, että siinä joutuu juoksemaan aika kovaakin vieressä, kun tyttö potkuttelee.
Mountain Bike Shoppia voin suositella palvelun puolesta. Ja jos näinä aikoina haluaa tehdä hankintansa yrityksestä, jonka omistaa suomalainen perhe (eikä esim. ulkomaalainen rahoitusfirma), niin siinäkin tapauksessa tuo kauppa on hyvä vaihtoehto.
Me ostettiin huhtikuussa silloin 1v. 11kk:n ikäiselle tytölle Specialized -merkkinen potkupyörä Kalliossa sijaitsevasta Mountain Bike Shopista. Käytiin sitä ennen testaamassa Pukyn pienintä potkupyörä-mallia Lapsi -messuilla. Tuo Specialized vaikutti jämäkämmältä ja laadukkaammalta ja kokonsa puolesta siltä, että se menee käytössä hieman pidempään kuin Pukyn malli.
Pyörän ajo-asennolla on kuulemma suuri vaikutus, miten helppoa sillä on oppia ajamaan. Meidän tytön “potkuttelu” oli ensin kävelemistä pyörän päällä, mutta jo alle viikon harjoittelun myötä hän alkoi istumaan satulalla ja etenemään potkutellen. Eli tosi nopeasti omaksui, miten sillä ajellaan. Nyt vauhtia on jo niin paljon, että siinä joutuu juoksemaan aika kovaakin vieressä, kun tyttö potkuttelee.
Mountain Bike Shoppia voin suositella palvelun puolesta. Ja jos näinä aikoina haluaa tehdä hankintansa yrityksestä, jonka omistaa suomalainen perhe (eikä esim. ulkomaalainen rahoitusfirma), niin siinäkin tapauksessa tuo kauppa on hyvä vaihtoehto.
Meidän 1,5 vuotias tykkää kovasti pienestä Pukystä. Vauhti ei vielä (onneksi) ole kovin kovaa.
Meiltä jäi tuo “mopo” vaihe kokonaan välistä. Päästiin kaupassa testaamaan mopoja ja pukyjä ja eräällä kerralla tyttö alkoi heti potkutella pyörällä. Joten hankittiin sitten suoraan sellainen.
Meidän 1,5 vuotias tykkää kovasti pienestä Pukystä. Vauhti ei vielä (onneksi) ole kovin kovaa.
Meiltä jäi tuo “mopo” vaihe kokonaan välistä. Päästiin kaupassa testaamaan mopoja ja pukyjä ja eräällä kerralla tyttö alkoi heti potkutella pyörällä. Joten hankittiin sitten suoraan sellainen.
Meillä poika täytti juuri elokuussa 2 vuotta. Sai viime jouluna lahjaksi Pukyn pienimmän potkupyörän, jolla on ajanút jo keväästä asti hurjaa vauhtia. Ehkä potkuttelun oppimista nopeutti, että oli kokeillut jo aikaisemmin isoveljensä potkupyörää
Isoveljellä joka täytti juuri syyskuussa 3 vuotta, on ollut käytössä myös potkupyörä pitemmän aikaa. Hän sai 2 vuotis lahjaksi (vuosi sitten) tavallisen 12″ polkupyörän. Hän on aina ollut pieni kokoinen, joten kävimme suhteellisen monta pyöräliikettä läpi, jotta löysimme sopivan pyörän. Larun pyörästä löytyi aivan loistava pyörä jossa aavistuksen matalampi runko kuin monissa muissa 12″ pyörissä. Maksaa huomattavasti enemmän myös, mutta on aivan loistava. Nyt sillä opetellaan ajamaan ilman apupyöriä, ja pidän kyllä henkilökohtaisesti työntötangosta kun voin siitä auttaa hankalimmissa paikoissa. Ei siitä ainakaan koskaan ole mitään haittaa ollut.
Meillä poika täytti juuri elokuussa 2 vuotta. Sai viime jouluna lahjaksi Pukyn pienimmän potkupyörän, jolla on ajanút jo keväästä asti hurjaa vauhtia. Ehkä potkuttelun oppimista nopeutti, että oli kokeillut jo aikaisemmin isoveljensä potkupyörää
Isoveljellä joka täytti juuri syyskuussa 3 vuotta, on ollut käytössä myös potkupyörä pitemmän aikaa. Hän sai 2 vuotis lahjaksi (vuosi sitten) tavallisen 12″ polkupyörän. Hän on aina ollut pieni kokoinen, joten kävimme suhteellisen monta pyöräliikettä läpi, jotta löysimme sopivan pyörän. Larun pyörästä löytyi aivan loistava pyörä jossa aavistuksen matalampi runko kuin monissa muissa 12″ pyörissä. Maksaa huomattavasti enemmän myös, mutta on aivan loistava. Nyt sillä opetellaan ajamaan ilman apupyöriä, ja pidän kyllä henkilökohtaisesti työntötangosta kun voin siitä auttaa hankalimmissa paikoissa. Ei siitä ainakaan koskaan ole mitään haittaa ollut.
Ääni pienelle Pukylle täältäkin! Lokakuussa kaksi täyttävä tyttö ajeli sillä kesän ja vauhti nopeutui nopeasti. Potkupyörät ovat selvästi muuttaneet koko pyöräilyikää. Näin kesän aikana useita lapsia, jotka olivat kokonsa perusteella enintään (!) kolmivuotiaita ja painoivat menemään ilman appareita.
Ääni pienelle Pukylle täältäkin! Lokakuussa kaksi täyttävä tyttö ajeli sillä kesän ja vauhti nopeutui nopeasti. Potkupyörät ovat selvästi muuttaneet koko pyöräilyikää. Näin kesän aikana useita lapsia, jotka olivat kokonsa perusteella enintään (!) kolmivuotiaita ja painoivat menemään ilman appareita.
Nyt päästiin lempiaiheeseeni 😉 Ehdottomasti potkupyörä. En myöskään tykkää appareista, työntötangoista tai muista hilavitkuttimista. Pyörän painolla ja ajoasennolla on tosi paljon merkitystä. 2-vuotias ei ole liian pieni ajamaan potkupyörällä. Äkkiä ne oppii 🙂 Meillä ollut 1v 9kk asti pojalla pinkki pieni puky ja poika rakastaa pyöräänsä. Ainoa puute on käsijarru ja nyt (2,5v) ollaankin siirtymässä seuraavaan kokoon, josta se löytyy. Vauhti on jo hurja 😀
Nyt päästiin lempiaiheeseeni 😉 Ehdottomasti potkupyörä. En myöskään tykkää appareista, työntötangoista tai muista hilavitkuttimista. Pyörän painolla ja ajoasennolla on tosi paljon merkitystä. 2-vuotias ei ole liian pieni ajamaan potkupyörällä. Äkkiä ne oppii 🙂 Meillä ollut 1v 9kk asti pojalla pinkki pieni puky ja poika rakastaa pyöräänsä. Ainoa puute on käsijarru ja nyt (2,5v) ollaankin siirtymässä seuraavaan kokoon, josta se löytyy. Vauhti on jo hurja 😀
Me ostettiin 2012 lokakuussa syntyneelle esikoiselle Strider potkupyörä 1,5-vuotiaana. Hän oli tuolloin pienikokoinen ikäisekseen, mutta pystyi tuolloin kyllä ajamaan pyörällä. Kovin rullaavaa meno ei toki aluksi ollut, mutta oppi kyllä potkuttelemaan kesän aikana. Tänä keväänä kun pyöräily taas aloitettiin, niin meno oli jo ihan toisen laista. Nyt melkein kolme vuotiaana on jo tosi taitava, mutta ajateltiin siirtää oikean pyörän osto vasta ensi kevääseen.
Me ostettiin 2012 lokakuussa syntyneelle esikoiselle Strider potkupyörä 1,5-vuotiaana. Hän oli tuolloin pienikokoinen ikäisekseen, mutta pystyi tuolloin kyllä ajamaan pyörällä. Kovin rullaavaa meno ei toki aluksi ollut, mutta oppi kyllä potkuttelemaan kesän aikana. Tänä keväänä kun pyöräily taas aloitettiin, niin meno oli jo ihan toisen laista. Nyt melkein kolme vuotiaana on jo tosi taitava, mutta ajateltiin siirtää oikean pyörän osto vasta ensi kevääseen.
En minäkään aiemmin ymmärtänyt. Nyt asumme kerrostalossa, jonka vieressä on heti todella vilkkaasti liikennöity pyörätie ja sen vieressä yksi kaupungin vilkkaimmista autoteistä. Ei oikein viitsi antaa taaperon lähteä yksikseen ajalemaan ovelta, vaan on ihan hyvä, että vanhempi voi vähän ohjailla, kunnes pääsemme rauhallisemmille teille.
En minäkään aiemmin ymmärtänyt. Nyt asumme kerrostalossa, jonka vieressä on heti todella vilkkaasti liikennöity pyörätie ja sen vieressä yksi kaupungin vilkkaimmista autoteistä. Ei oikein viitsi antaa taaperon lähteä yksikseen ajalemaan ovelta, vaan on ihan hyvä, että vanhempi voi vähän ohjailla, kunnes pääsemme rauhallisemmille teille.
Meillä kaksi nuorempaa ovat molemmat ruvenneet 1,5v ajamaan pienimmällä Pukylla ja nopeasti oppineet. 12″ ilman apupyöriä ajoivat sitten 2,5v.
Meillä kaksi nuorempaa ovat molemmat ruvenneet 1,5v ajamaan pienimmällä Pukylla ja nopeasti oppineet. 12″ ilman apupyöriä ajoivat sitten 2,5v.
Strideriä suosittelen minäkin. Sen satulan saa tosi alas ja pyörä on kevyt, joten se sopii myös alle kaksivuotiaalle. Meidän nyt syksyllä neljä täyttänyt esikoinenkin pystyi kuitenkin vielä hyvin potkuttelemaan sillä kesällä ennen kuin opetteli ajamaan polkupyörällä (suoraan ilman apupyöriä parissa päivässä). Ostamalla Strideriin isomman satulan ja tangon, voi käyttöikää pidentää vielä lisää, jos haluaa. Tasapainon oppimiseen menee toki aikansa, mutta opetellessa lapsi voi kävellä pyörän kanssa ja taito paranee pikkuhiljaa ihan huomaamatta ja sitten sitä ei tarvitse enää myöhemmin opetella uudestaan.
Strideriä suosittelen minäkin. Sen satulan saa tosi alas ja pyörä on kevyt, joten se sopii myös alle kaksivuotiaalle. Meidän nyt syksyllä neljä täyttänyt esikoinenkin pystyi kuitenkin vielä hyvin potkuttelemaan sillä kesällä ennen kuin opetteli ajamaan polkupyörällä (suoraan ilman apupyöriä parissa päivässä). Ostamalla Strideriin isomman satulan ja tangon, voi käyttöikää pidentää vielä lisää, jos haluaa. Tasapainon oppimiseen menee toki aikansa, mutta opetellessa lapsi voi kävellä pyörän kanssa ja taito paranee pikkuhiljaa ihan huomaamatta ja sitten sitä ei tarvitse enää myöhemmin opetella uudestaan.
VIERAILIJA 1: Näiden kaikkien kommenttien perusteella luulen,että on parasta hankkia juuri tuo pienin potkupyörä. Eppu oppi kans sellaisen ansiosta ajamaan tavallisella viime kesänä (oliko nyt 4 silloin), mutta tuo Epun potkari on vielä liian iso Islalle. Ehkä Islakin sen pienimmän Pukyn kanssa pärjäisi. 🙂
VIERAILIJA 2: Meillä on vähän sama juttu, koska Isla on paljon lyhyempi kuin Eppu saman ikäisenä. Ja siis tuo veljen potkupyörä on joku keskikokoinen eli ainakin täytyisi olla pienempi Puky. Ja kiitos vinkistä, käyn lukemassa tuon. Moni muukin on tässä suositellut tuota Strideria. Se ei ole mulle yhtään tuttu, mutta nyt otan selvää. 🙂
VIERAILIJA 1: Näiden kaikkien kommenttien perusteella luulen,että on parasta hankkia juuri tuo pienin potkupyörä. Eppu oppi kans sellaisen ansiosta ajamaan tavallisella viime kesänä (oliko nyt 4 silloin), mutta tuo Epun potkari on vielä liian iso Islalle. Ehkä Islakin sen pienimmän Pukyn kanssa pärjäisi. 🙂
VIERAILIJA 2: Meillä on vähän sama juttu, koska Isla on paljon lyhyempi kuin Eppu saman ikäisenä. Ja siis tuo veljen potkupyörä on joku keskikokoinen eli ainakin täytyisi olla pienempi Puky. Ja kiitos vinkistä, käyn lukemassa tuon. Moni muukin on tässä suositellut tuota Strideria. Se ei ole mulle yhtään tuttu, mutta nyt otan selvää. 🙂
VIERAILIJA 3: Kiitos myös vinkistä! 🙂 Tsekkaan myös tuon Kokuan. Mäkään en niistä puupyöristä ole ainakaan vielä innostunut, koska epäilen, että mitenköhän kestää sateet jne. Ja yhtä (joku eri merkki tosin) kokeiltiin puisena ja siinä ainakin oli liian ohuet renkaat ja vaikea ajaa.
VIERAILIJA 4: Sama juttu, ja mietin itsekin tuota, mutta muistin sitten että Epullakin ollut fillarit käytössä melkein ympäri vuoden juuri muutaman viimesen leudon talven takia. Pysyn siis positiivisena ja uskon että päästään vielä ennen joulua harjottelemaan potkuttelua (toivottavasti!) 🙂
VIERAILIJA 3: Kiitos myös vinkistä! 🙂 Tsekkaan myös tuon Kokuan. Mäkään en niistä puupyöristä ole ainakaan vielä innostunut, koska epäilen, että mitenköhän kestää sateet jne. Ja yhtä (joku eri merkki tosin) kokeiltiin puisena ja siinä ainakin oli liian ohuet renkaat ja vaikea ajaa.
VIERAILIJA 4: Sama juttu, ja mietin itsekin tuota, mutta muistin sitten että Epullakin ollut fillarit käytössä melkein ympäri vuoden juuri muutaman viimesen leudon talven takia. Pysyn siis positiivisena ja uskon että päästään vielä ennen joulua harjottelemaan potkuttelua (toivottavasti!) 🙂
VIERAILIJA 5: Oletkin jo toinen, joka suosittelee Strideria! 🙂 Nyt aion tsekata myös sen ennen päätöstä mikä potkupyörä olisi se paras. Meillä on kokemusta vaan Pukysta aiemmin.
VIERAILIJA 6: Joo, kyllä se pitää olla varmaankin se potkupyörä. 🙂 En tiedä noista työntöaisoista, meillä ei ole kokskaan ollut, niin en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
VIERAILIJA 7: Kolmas ääni Striderille! 🙂
VIERAILIJA 8: Oho, teillä on lähdetty tosi ajoissa pyöräilemään! 🙂 Ja tosiaan..Eppu kyllä ajeli hurjan lujaa Pukyllaan, sillä pääsee yllättävän lujaa.
VIERAILIJA 9: Toinen ääni Kokuan pyörälle! 🙂 Kuulostaa hyvältä! Tämä voisi olla siis meillekin yksi vaihtoehto. Mikähän on näistä kaikista pienin (?) 🙂
VIERAILIJA 5: Oletkin jo toinen, joka suosittelee Strideria! 🙂 Nyt aion tsekata myös sen ennen päätöstä mikä potkupyörä olisi se paras. Meillä on kokemusta vaan Pukysta aiemmin.
VIERAILIJA 6: Joo, kyllä se pitää olla varmaankin se potkupyörä. 🙂 En tiedä noista työntöaisoista, meillä ei ole kokskaan ollut, niin en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
VIERAILIJA 7: Kolmas ääni Striderille! 🙂
VIERAILIJA 8: Oho, teillä on lähdetty tosi ajoissa pyöräilemään! 🙂 Ja tosiaan..Eppu kyllä ajeli hurjan lujaa Pukyllaan, sillä pääsee yllättävän lujaa.
VIERAILIJA 9: Toinen ääni Kokuan pyörälle! 🙂 Kuulostaa hyvältä! Tämä voisi olla siis meillekin yksi vaihtoehto. Mikähän on näistä kaikista pienin (?) 🙂
VIERAILIJA 10: Kiitos vinkistä, taidamme mennä käymään tuolla. Ja varmaan mieskin (joka harrastaa jossain määrin polkupyörien kokoilua voisi tästä kauppavinkistä innostua.). Hän tiesikin tuon Specialized -merkin, mutta minulle se on ihan tuntematon, joten pitää ottaa selvää. 🙂
VIERAILIJA 11: Meillä oli Epulla “mopovaihe” (joskin aika lyhyt), mutta uskoisin, että Isla haluaa heti “pyöräillä” kun isoveikallakin on oikea pyörä. 😉
VIERAILIJA 12: Joo, se on kyllä tärkeää, että jalat ylttävät maahan. Muistan että meilläkin pojalla se vaati sen, ennen kuin pyöräily lähti oikealla fillarilla kunnolla käyntiin. 🙂 Ja työntöaisaa olen kyllä monien nähnyt käyttävän, eli ei kai se huono voi olla. 🙂
VIERAILIJA 13: Näiden vastausten perusteella ainakin Puky näyttäisi olevan kaikkein suosituin potkupyörä. 🙂
VIERAILIJA 14: Meillä olisi kans tarvittu joskus käsijarru kun vauhti alkoi nousta Epulla potkupyörän kanssa. Onneksi poika sitten siirtyi nopeasti tavalliseen pyörään, jossa on jarrut. 😀 Islalla tuskin ainakaan ihan aluksi tätä ongelmaa on. 🙂
VIERAILIJA 10: Kiitos vinkistä, taidamme mennä käymään tuolla. Ja varmaan mieskin (joka harrastaa jossain määrin polkupyörien kokoilua voisi tästä kauppavinkistä innostua.). Hän tiesikin tuon Specialized -merkin, mutta minulle se on ihan tuntematon, joten pitää ottaa selvää. 🙂
VIERAILIJA 11: Meillä oli Epulla “mopovaihe” (joskin aika lyhyt), mutta uskoisin, että Isla haluaa heti “pyöräillä” kun isoveikallakin on oikea pyörä. 😉
VIERAILIJA 12: Joo, se on kyllä tärkeää, että jalat ylttävät maahan. Muistan että meilläkin pojalla se vaati sen, ennen kuin pyöräily lähti oikealla fillarilla kunnolla käyntiin. 🙂 Ja työntöaisaa olen kyllä monien nähnyt käyttävän, eli ei kai se huono voi olla. 🙂
VIERAILIJA 13: Näiden vastausten perusteella ainakin Puky näyttäisi olevan kaikkein suosituin potkupyörä. 🙂
VIERAILIJA 14: Meillä olisi kans tarvittu joskus käsijarru kun vauhti alkoi nousta Epulla potkupyörän kanssa. Onneksi poika sitten siirtyi nopeasti tavalliseen pyörään, jossa on jarrut. 😀 Islalla tuskin ainakaan ihan aluksi tätä ongelmaa on. 🙂
VIERAILIJA 15: Tämä taitaa olla jo kolmas ääni Striderille! 🙂 Ehdottomasti siis tämä ainakin tsekattava. 🙂
VIERAILIJA 16: Tuo on kyllä totta, että sillä saa myös vähän kontrolloitua mihin se pieni pyöräilijä menee, varsinkin kun ihan pienet eivät välttämättä osaa itse katsoa ja varoa.
VIERAILIJA 17: Pukysta tuntuu olevan tosi paljon hyviä kokemuksia. Hauska myös kuulla, että monet ovat siirtyneet siitä ihan pienimmästä suoraan “oikeaan” pyörään. 🙂
VIERAILIJA 18: Strider on näiden kommenttien perusteella näköjään myös tosi tykätty. Ja varmaan voisi kyllä olla meillekin hyvä vaihtoehto, koska Islan pyörän pitää olla juurikin pienikokoinen. 🙂
Ja super ISO kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä! ♥ Tsekkaamme nämä kaikki vaihtoehdot ja kerron sitten mihin päädyimme. Joku potkupyörä se on varmaan ostettava, sen verran hyviä kokemuksia täällä nyt oli. 🙂
VIERAILIJA 15: Tämä taitaa olla jo kolmas ääni Striderille! 🙂 Ehdottomasti siis tämä ainakin tsekattava. 🙂
VIERAILIJA 16: Tuo on kyllä totta, että sillä saa myös vähän kontrolloitua mihin se pieni pyöräilijä menee, varsinkin kun ihan pienet eivät välttämättä osaa itse katsoa ja varoa.
VIERAILIJA 17: Pukysta tuntuu olevan tosi paljon hyviä kokemuksia. Hauska myös kuulla, että monet ovat siirtyneet siitä ihan pienimmästä suoraan “oikeaan” pyörään. 🙂
VIERAILIJA 18: Strider on näiden kommenttien perusteella näköjään myös tosi tykätty. Ja varmaan voisi kyllä olla meillekin hyvä vaihtoehto, koska Islan pyörän pitää olla juurikin pienikokoinen. 🙂
Ja super ISO kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä! ♥ Tsekkaamme nämä kaikki vaihtoehdot ja kerron sitten mihin päädyimme. Joku potkupyörä se on varmaan ostettava, sen verran hyviä kokemuksia täällä nyt oli. 🙂
Vähän off topic; Myös meillä asuu miespuolinen pyöränkokoaja ja harrastaja. Hän tiesi kertoa miten tärkeä
polkupyörän geometria ja keveys on kun lapsi aloittaa tasapainoilun pyörällä. Sen takia tilasimme suositellun, entisen kilpapyöräilijän suunnitteleman lasten pyörän, ISLABIKE:in. (Pyörän nimi taitaisi sopia teille hyvin;)) Tilasimme pyörän lauantai-iltana netitse englannista ja se tuotiin kotiovelle torstaina päivällä. (Tilasimme kypärän samanaikaisesti seinäjoelta. Sillä kesti 13 päivää saapua postiin noudettavaksi…)
Mieheni vastusti ajatusta apupyöristä ja minua jännitti kun he menivät tytön kanssa ensimmäistä kertaa harjoittelemaan parkkipaikalle, luulin. Kun tulivat puolentunnin päästä kotiin niin minua arvelutti millaisia ruhjeita olisi paikattavana mutta yllätyksekseni tyttö loisti kuin naantalin aurinko ja mieheni oli hengastynyt ja hikinen; he olivet käyneet 3 km pyörälenkillä!!! Siis ensimmäisellä kokeilu kerralla. “Mähän sanoin ettei appareita tarvita jos on hyvä pyörä alla” oli mieheni kommentti. Niinhän se sit vissiin on.. 🙂 Ainoa asia missä 3 v. oli tarvinnut apua oli lähtemiset paikalta kun kun jalat vain hädin tuskin riittivät maahan. Tämä siis pyörän suunnittelun ansiota, ei pikku prinsessa-monsterimme lahjakkudesta.;)
Islabikella on myös potkupyöriä.
Vähän off topic; Myös meillä asuu miespuolinen pyöränkokoaja ja harrastaja. Hän tiesi kertoa miten tärkeä
polkupyörän geometria ja keveys on kun lapsi aloittaa tasapainoilun pyörällä. Sen takia tilasimme suositellun, entisen kilpapyöräilijän suunnitteleman lasten pyörän, ISLABIKE:in. (Pyörän nimi taitaisi sopia teille hyvin;)) Tilasimme pyörän lauantai-iltana netitse englannista ja se tuotiin kotiovelle torstaina päivällä. (Tilasimme kypärän samanaikaisesti seinäjoelta. Sillä kesti 13 päivää saapua postiin noudettavaksi…)
Mieheni vastusti ajatusta apupyöristä ja minua jännitti kun he menivät tytön kanssa ensimmäistä kertaa harjoittelemaan parkkipaikalle, luulin. Kun tulivat puolentunnin päästä kotiin niin minua arvelutti millaisia ruhjeita olisi paikattavana mutta yllätyksekseni tyttö loisti kuin naantalin aurinko ja mieheni oli hengastynyt ja hikinen; he olivet käyneet 3 km pyörälenkillä!!! Siis ensimmäisellä kokeilu kerralla. “Mähän sanoin ettei appareita tarvita jos on hyvä pyörä alla” oli mieheni kommentti. Niinhän se sit vissiin on.. 🙂 Ainoa asia missä 3 v. oli tarvinnut apua oli lähtemiset paikalta kun kun jalat vain hädin tuskin riittivät maahan. Tämä siis pyörän suunnittelun ansiota, ei pikku prinsessa-monsterimme lahjakkudesta.;)
Islabikella on myös potkupyöriä.