Ajattelin vähän taas kirjailla ylös, millaista tämä elo taaperon kanssa on. Ja ettei pääse unohtumaan. 😉 Isla on nyt 1,5 -vuotias reipas pikku tyllerö. T niin kuin taapero. Tai töpsykkä. Tai täystuho. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pituutta taaperolla on 82cm ja painoa vähän yli 10 kiloa. Vaatekoko on 86cm ja kengännumero 22. Ja luonnetta löytyy.
Olen monesti ennenkin ihmetellyt täällä blogissa, kuinka erilaisia meidän lapset ovat keskenään. Toki paljon yhtäläisyyksiäkin on, mutta jotenkin tässä ikävaiheessa nuo erilaisuudet korostuvat. Vaikka Isla on perusluonteeltaan aika kiltti, rauhallinen ja harkitsevainen, saa hän myös sekunnissa aikaan vaikka pienen vedenpaisumuksen. Hän myös osaa pitää puolensa, eikä kyllä jää kakkoseksi isoveikan seurassa.
Kun muistelen pojan taaperoikää, täytyy kyllä sanoa, että vilkkaan Epun kanssa hiljaisuus merkitsi jotain epäilyttävää. Kerran esimerkiksi äidin paistaessa pihvejä, poika oli hiipinyt kylppäriin, tukkinut vesialtaan jollain paperitupolla ja laittanut hanan täysillä auki. Ennen kun ehdin epäillä mitään, havahduin veden ääneen sen tullessa altaan reunan yli. Niin ja arvaatte varmaan mitä niille pihveille kävi. Tällainen rauhallisempi lapsi saa kaikessa rauhassa touhuta ja kaaoskin syntyy hetkessä ihan hiljaa kenenkään huomaamatta, ja ilman pienintäkään epäilystä. Niin kuin vaikka koiran vesikupista veden kauhominen erinäisiin paikkoihin. Välillä taaperon kanssa on kyllä huumorintaju koetuksella.
Kävely ja puheen kehitys on ollut ihan erilaista molemmilla lapsilla. Eppu lähti hyvin ajoissa liikkeelle ja puhui 1,5 -vuotiaana vielä aika vähän. Isla käveli vasta reilu vuoden ikäisenä ja on nyt 1,5- vuotiaana varsinainen papupata. Hän toistaa kaiken kuulemansa ja hämmästyttää meidän vanhemmat melkein joka päivä jollain ihan uusilla sanoilla, mitä emme tienneet hänen osaavan. Jopa kaksisanaisia lauseita tulee jo. Puhuva taapero on myös aikamoinen käskyttäjä: “Lisää iskä!” Toisaalta taas muistan pojan tuon ikäisenä välillä turhautuneen, jos hän ei saanut asiaansa puettua sanoiksi. Tätä ongelmaa ei ole Islalla ollut. Sitten pitää myös muistaa, että toistavan taaperon seurassa ei kannata sanoa mitään rumia sanoja edes vahingossa. Kaikki toistetaan satavarmasti ja tietysti vielä tilanteessa, joka saa vanhempien korvat punottamaan. Hups! Eihän meillä tuollaista kieltä käytetä, heh heh.
Tuntuu, että tällä meidän toisella lapsella olisi jotenkin kova kiire tehdä kaikki asiat itse, tai niin kuin isovelikin tekee. Ihan itse! Eppu oli myös aika varhainen kävelijä siinä suhteessa, että rattaita ei meillä paljon tarvittu 2-vuotis synttäripäivän jälkeen. Sama juttu näyttää olevan Islalla, ja neiti kävelisi mieluusti omin jaloin. Harmi vaan, että se ei aina ole mahdollista ja välillä ne taaperonkin pikku jalat suuntavat vähän eri paikkaan kuin pitäisi. Se ero lapsilla on, että Isla ei harrasta (ainakaan vielä) sellaista päätöntä karkailua, mitä muistan olleen esikoisen kanssa.
Lempileluja taitavat tällä hetkellä olla nuken sateenvarjorattaat sekä pieni lasten tietokone, joista kerron joskus myöhemmin lisää. Varsinaiset vauvanlelut tai ihan pienten lasten lelut eivät kauheasti innosta, kun saatavilla on kuitenkin ihania isoveikan leluja, jotka ovat paljon mielenkiintoisempia kuin “vauvojen lelut”. Kuulostaako tutulta?
Olisi hauska kuulla, millaisia taaperoita teillä asustaa? Entä onko sisarusten välillä ollut eroja? 🙂
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Meillä kahdella nuorimmalla myös selvä ero luonteessa. Isomman kanssa tosiaan hiljaisuus oli aina hirveän kaaoksen paikka, mutta pienin taas leikkii ja lukee useimmiten. Sitten on ne hetket jolloin on salaa hiippaillut pahantekoon esim. tyhjentämään koiranruokasäkkiä pitkin kämppää. Sisään tullessa koirat kiittää, mutta vanhemmat ei innostu tempusta yhtään.
Rattaissa ei meilläkään viihdyttäisi vaan joka paikkaan pitää mennä itse. Aamulla poika usein juokseekin bussipysäkiltä kotiin. Isoveljen kanssa on kyllä sellainen karkulainen ettei vapaana uskalla pitää, mutta yksin ollessa taas niin kiltti ja rauhallinen.
Suloisinta on pieni hentoinen kikatus, jota ilopilleriltä kuullaankin usein. Puhetta tulee myös nukkuessa. Yleensä tulee vaan 1-2 sanaa peräkkäin, mutta joitakin pidempiä lauseitakin tulee. Nukenrattaat on täälläkin ollut nyt hetken kovassa käytössä ja vastapainiksi kaikki koneet kiinnostaa. Vauvalelut kiinnostaa vaan siinä vaiheessa, kun yritetään ottaa ne pois käytöstä. Kaikkein parhaimpia olisi tietysti ne isosisarusten pienet aarteet 🙂
-Nanna
Meillä tyttö täytti viikko sitten 1,5 vuotta. Pituutta on tällä hetkellä 82 cm ja painoa 10 kg 600g. Vaatekoko on myös 86 cm ja kengänkoko 22-23. Lähti aika varhain kävelemään ja sanoja tulee, mutta ei puhu vielä paljon. Haluaa osallistua kaikkeen ja tekisi mielellään kaiken itse. 🙂 Luonteeltaan on hyvin sopeutuvainen, sosiaalinen ja näyttää tunteensa voimakkaasti. Jos ei saa tahtoaan läpi, nousee kova meteli ja tulee iso itku, mutta iloitsee myös pikkuasioista näkyvästi. Tykkää auttaa tiskaamisessa, laittaa pyykit kuivumaan, katsella kirjoja, kuunnella musiikkia, leikkiä kotileikkejä jne. Hyvin omatoiminen, ihana tyttö. <3
Meillä pojat oli syntyessään niin saman kokoisia, että 5g oli painossa eroa 😀 Nuorempi on aina ollut kasvussa vähän isompaa edellä, mutta nytpä jäikin vuoden jälkeen “jälkeen” eli on ollut lyhyempi mutta painavampi kuin isoveli. Neuvolaa ei vieläkään ole ollut, mutta tasan 1,5v iässä mittasin itse sen 82cm. Nyt sain 83-84cm reilua kuukautta myöhemmin. Painoa on noin 11kg ja ruumiinrakenne on selvästi rotevampi kuin veljellä, sillä ei tämä nuorinkaan nykyään ole kovin kova syömään ja hoikalta näyttää.
Meillä on tullut nyt se, että kaikki pitäisi tehdä itse, vaikka oikeinhan ne ei onnistu. Syöttääkään ei sais mutta kun siitä ruuasta menee vain 5% sinne minne pitäisi. Hyvähän se toki jos itse oppii syömään, helpottaa meitä vanhempia sitten.
Kävelemään pojat on lähtenyt 2vk erolla, melkein 1v 4kk iässä vasta. Pienempi on niin paljon vaativampi (vahvatahtoinen) ja omapäisempi kuin isompi oli pienenä. Isompi oli rauhallinen ja kiltti. Tää nuorempi on joka paikassa ja oikeesti tosi villi. Siinä ovat hyvin erilaisia.
-titti / Tittin elämää -blogista
Meillä kaksi poikaa ja eroa heillä on monessa asiassa kuin yöllä ja päivällä. Esikoinen lähti kävelemään 10kk ilman tukea ja meno oli kyllä aivan päätöntä. 1 vuotiaana -1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava juoksemaan/kiipeämään joten pihan kiipelytelineet tuottivat välillä vanhemmille harmaita hiuksia. Puhumaan esikoinen oppi vasta 1v 2kk (kahden sanan lauseita), mutta siitä nopeasti kiihtyi tahti, harkitsevainen sanoissaan (teki mielummin itse kuin puhuisi). =) Pikkuruinen poika on aina ollut vaikkakaan ruokailut eivät ole koskaan olleet ongelma. 2 vuotis neuvolassa oli 84cm ja tasan 10kg. Oli kyllä pikkuruinen jo syntyessään. Itse hän oppi syömään noin 1.5 vuotiaana.
Kuopus onkin sitten hiukan veljeään varovaisempi. Liikkeelle lähti ilman tukea 1v 1kk, 1.5 vuotiaana käveli ja juoksi sujuvasti. Kiipeämisessä ei ole ollut aivan yhtä aikaisessa kuin isoveljensä (luojan kiitos). Syömään hän oppi itse 11kk, haluaa tehdä kaiken mitä veljensäkkkin. 1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava syömään eikä sotkua juurikaan enään synny. Hänellä on huomattavasti kovempi tahto kuin isoveljellään, mutta toisaalta hänellä on myös malli mistä kopioida niin hyvät kuin pahatkin. Kaksi sanaisia lauseita alkoi puhumaan vasta 1v 5kk iässä, mutta käyttää myös säästeliäästi puhettaan (toimii mielummin itse).
Leikit heille meneen hyvin yksiin ja kuopus onkin monessa asiassa huomattavasti taitavampi kuin isoveljensä samanikäisenä. Molempien kohdalla on aina pitänyt paikkansa, jos hiljaisuutta liian kauan niin katastrofi on taattua. Ikäeroa pojilla on 11kk joten tämä myöskin varmasti selittää paljon kuopuksen tarpeen matkia kun isoveljen taidotkaan eivät vielä ole aivan ylitsepääsemättömiä. Kuopuksella harmititus (=huuto) on kova kun ei aina osaa kaikkea samalla tavalla kuin veljensä. Ihania molemmat.
Vierailija 1: Katsoin huvikseni Epun tietoja, ja hän on ollut samanikäisenä 4cm siskoaan pidempi, vaikka ovat tähän asti menneet ihan samoilla käyrillä (ja toki myös painavampi). Nyt näköjään alkaa sitten pituuseroa tulla siskoon. 🙂 Meilläkin nukutaan vielä katkonaisesti. Katsopa uusin postaus, olisiko siellä mitään vinkkejä teille? 🙂 Ihanan kuuloinen iloinen taapero teillä siellä! 🙂
Nanna: Ihana unissaan puhuja! 😀 Nuo eroavaisuudet on kyllä jänniä ja ihana seurata kun monet jutut menee ihan erilailla kun olin esikoisen perusteella ajatellut. 🙂 Mä laitoin juuri suurimman osan vauvanleluista nyt pois, toki jäi monia Islan omia, mutta ne kaikkein vauvamaisimmat kun eivät ne oikein enää kiinnosta. 🙂
Vierailija 4: Voi teillä on ihan samankokoinen tyttö siellä! Ja hyvin paljon samoja piirteitä meilläkin. 🙂 Tuo lukeminen on Islan lempijuttu. Taapero on myös ihan hauska apulainen kotihommissa, tosin joskus vähän turhan omatoiminen. 😉
Titti: Oi, teilläpä on ihan samankokoiset veljekset! Hauskaa! 🙂 Ja Isla on syönyt pitkään kans yksin, ei saa auttaa yhtään vaan kaikki pitää tehdä itse. Nyt harjoitellaan sitten “isojen” mukista juomisrta niin, että puolet ei olisi paidalla. 😉 Meillä menee juuri toisinpäin, eli esikoinen taitaa olla se villi. ;-D
Vierailija 6: Ihana kuvaus vejeksistä! 🙂 Meilläkin joissain asioissa nämä ovat kuin yö ja päivä. Valitettavasti kiipeilyominaisuus on tullut meillä molemmille, vaikka muuten Isla onkin selvästi veljeään rauhallisempi. 😀 Voisikohan se olla myös niin, että siltä isoveljeltä tulee hyvä malli ja oppi nuoremmalle? Minusta ainakin tuntuu, että Isla seuraa tarkasti, mitä veikka tekee ja sitten pitää saada tehdä kaikki samanlailla. 🙂
Kiitos näistä ihanista kommenteista, näitä on ihan paras lukea! 🙂
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Täällä saman ikäinen tyttö ja osittain tutulta kuullostaa. Pidempi ja painavampi tosin, kova tyttö syömään 🙂 Puhuu paljon ja myös kaksi sanaisia lauseita, lemppari taitaa olla: äiti tänne! Iloinen ja hupsu kikattelija, parasta on juosta karkuun sisätiloissa ja ihanaa kun joku ottaa kiinni. Silloin meinataan usein kaatua kun nauretaan niin älyttämän paljon. Pukeminen ja riisuminen on alkanut kiinnostaa. Leikit on monipuolisia ja neidillä on älyttömän hyvä mielikuvitus. Öisin meillä nukutaan huonosti. Ulkona viihdytään tosi hyvin, rattaissa vaihtelevasti.
http://ihmejatavis.blogspot.fi
Meillä kahdella nuorimmalla myös selvä ero luonteessa. Isomman kanssa tosiaan hiljaisuus oli aina hirveän kaaoksen paikka, mutta pienin taas leikkii ja lukee useimmiten. Sitten on ne hetket jolloin on salaa hiippaillut pahantekoon esim. tyhjentämään koiranruokasäkkiä pitkin kämppää. Sisään tullessa koirat kiittää, mutta vanhemmat ei innostu tempusta yhtään.
Rattaissa ei meilläkään viihdyttäisi vaan joka paikkaan pitää mennä itse. Aamulla poika usein juokseekin bussipysäkiltä kotiin. Isoveljen kanssa on kyllä sellainen karkulainen ettei vapaana uskalla pitää, mutta yksin ollessa taas niin kiltti ja rauhallinen.
Suloisinta on pieni hentoinen kikatus, jota ilopilleriltä kuullaankin usein. Puhetta tulee myös nukkuessa. Yleensä tulee vaan 1-2 sanaa peräkkäin, mutta joitakin pidempiä lauseitakin tulee. Nukenrattaat on täälläkin ollut nyt hetken kovassa käytössä ja vastapainiksi kaikki koneet kiinnostaa. Vauvalelut kiinnostaa vaan siinä vaiheessa, kun yritetään ottaa ne pois käytöstä. Kaikkein parhaimpia olisi tietysti ne isosisarusten pienet aarteet 🙂
-Nanna
Meillä kahdella nuorimmalla myös selvä ero luonteessa. Isomman kanssa tosiaan hiljaisuus oli aina hirveän kaaoksen paikka, mutta pienin taas leikkii ja lukee useimmiten. Sitten on ne hetket jolloin on salaa hiippaillut pahantekoon esim. tyhjentämään koiranruokasäkkiä pitkin kämppää. Sisään tullessa koirat kiittää, mutta vanhemmat ei innostu tempusta yhtään.
Rattaissa ei meilläkään viihdyttäisi vaan joka paikkaan pitää mennä itse. Aamulla poika usein juokseekin bussipysäkiltä kotiin. Isoveljen kanssa on kyllä sellainen karkulainen ettei vapaana uskalla pitää, mutta yksin ollessa taas niin kiltti ja rauhallinen.
Suloisinta on pieni hentoinen kikatus, jota ilopilleriltä kuullaankin usein. Puhetta tulee myös nukkuessa. Yleensä tulee vaan 1-2 sanaa peräkkäin, mutta joitakin pidempiä lauseitakin tulee. Nukenrattaat on täälläkin ollut nyt hetken kovassa käytössä ja vastapainiksi kaikki koneet kiinnostaa. Vauvalelut kiinnostaa vaan siinä vaiheessa, kun yritetään ottaa ne pois käytöstä. Kaikkein parhaimpia olisi tietysti ne isosisarusten pienet aarteet 🙂
-Nanna
Meillä tyttö täytti viikko sitten 1,5 vuotta. Pituutta on tällä hetkellä 82 cm ja painoa 10 kg 600g. Vaatekoko on myös 86 cm ja kengänkoko 22-23. Lähti aika varhain kävelemään ja sanoja tulee, mutta ei puhu vielä paljon. Haluaa osallistua kaikkeen ja tekisi mielellään kaiken itse. 🙂 Luonteeltaan on hyvin sopeutuvainen, sosiaalinen ja näyttää tunteensa voimakkaasti. Jos ei saa tahtoaan läpi, nousee kova meteli ja tulee iso itku, mutta iloitsee myös pikkuasioista näkyvästi. Tykkää auttaa tiskaamisessa, laittaa pyykit kuivumaan, katsella kirjoja, kuunnella musiikkia, leikkiä kotileikkejä jne. Hyvin omatoiminen, ihana tyttö. <3
Meillä tyttö täytti viikko sitten 1,5 vuotta. Pituutta on tällä hetkellä 82 cm ja painoa 10 kg 600g. Vaatekoko on myös 86 cm ja kengänkoko 22-23. Lähti aika varhain kävelemään ja sanoja tulee, mutta ei puhu vielä paljon. Haluaa osallistua kaikkeen ja tekisi mielellään kaiken itse. 🙂 Luonteeltaan on hyvin sopeutuvainen, sosiaalinen ja näyttää tunteensa voimakkaasti. Jos ei saa tahtoaan läpi, nousee kova meteli ja tulee iso itku, mutta iloitsee myös pikkuasioista näkyvästi. Tykkää auttaa tiskaamisessa, laittaa pyykit kuivumaan, katsella kirjoja, kuunnella musiikkia, leikkiä kotileikkejä jne. Hyvin omatoiminen, ihana tyttö. <3
Meillä pojat oli syntyessään niin saman kokoisia, että 5g oli painossa eroa 😀 Nuorempi on aina ollut kasvussa vähän isompaa edellä, mutta nytpä jäikin vuoden jälkeen “jälkeen” eli on ollut lyhyempi mutta painavampi kuin isoveli. Neuvolaa ei vieläkään ole ollut, mutta tasan 1,5v iässä mittasin itse sen 82cm. Nyt sain 83-84cm reilua kuukautta myöhemmin. Painoa on noin 11kg ja ruumiinrakenne on selvästi rotevampi kuin veljellä, sillä ei tämä nuorinkaan nykyään ole kovin kova syömään ja hoikalta näyttää.
Meillä on tullut nyt se, että kaikki pitäisi tehdä itse, vaikka oikeinhan ne ei onnistu. Syöttääkään ei sais mutta kun siitä ruuasta menee vain 5% sinne minne pitäisi. Hyvähän se toki jos itse oppii syömään, helpottaa meitä vanhempia sitten.
Kävelemään pojat on lähtenyt 2vk erolla, melkein 1v 4kk iässä vasta. Pienempi on niin paljon vaativampi (vahvatahtoinen) ja omapäisempi kuin isompi oli pienenä. Isompi oli rauhallinen ja kiltti. Tää nuorempi on joka paikassa ja oikeesti tosi villi. Siinä ovat hyvin erilaisia.
-titti / Tittin elämää -blogista
Meillä pojat oli syntyessään niin saman kokoisia, että 5g oli painossa eroa 😀 Nuorempi on aina ollut kasvussa vähän isompaa edellä, mutta nytpä jäikin vuoden jälkeen “jälkeen” eli on ollut lyhyempi mutta painavampi kuin isoveli. Neuvolaa ei vieläkään ole ollut, mutta tasan 1,5v iässä mittasin itse sen 82cm. Nyt sain 83-84cm reilua kuukautta myöhemmin. Painoa on noin 11kg ja ruumiinrakenne on selvästi rotevampi kuin veljellä, sillä ei tämä nuorinkaan nykyään ole kovin kova syömään ja hoikalta näyttää.
Meillä on tullut nyt se, että kaikki pitäisi tehdä itse, vaikka oikeinhan ne ei onnistu. Syöttääkään ei sais mutta kun siitä ruuasta menee vain 5% sinne minne pitäisi. Hyvähän se toki jos itse oppii syömään, helpottaa meitä vanhempia sitten.
Kävelemään pojat on lähtenyt 2vk erolla, melkein 1v 4kk iässä vasta. Pienempi on niin paljon vaativampi (vahvatahtoinen) ja omapäisempi kuin isompi oli pienenä. Isompi oli rauhallinen ja kiltti. Tää nuorempi on joka paikassa ja oikeesti tosi villi. Siinä ovat hyvin erilaisia.
-titti / Tittin elämää -blogista
Meillä kaksi poikaa ja eroa heillä on monessa asiassa kuin yöllä ja päivällä. Esikoinen lähti kävelemään 10kk ilman tukea ja meno oli kyllä aivan päätöntä. 1 vuotiaana -1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava juoksemaan/kiipeämään joten pihan kiipelytelineet tuottivat välillä vanhemmille harmaita hiuksia. Puhumaan esikoinen oppi vasta 1v 2kk (kahden sanan lauseita), mutta siitä nopeasti kiihtyi tahti, harkitsevainen sanoissaan (teki mielummin itse kuin puhuisi). =) Pikkuruinen poika on aina ollut vaikkakaan ruokailut eivät ole koskaan olleet ongelma. 2 vuotis neuvolassa oli 84cm ja tasan 10kg. Oli kyllä pikkuruinen jo syntyessään. Itse hän oppi syömään noin 1.5 vuotiaana.
Kuopus onkin sitten hiukan veljeään varovaisempi. Liikkeelle lähti ilman tukea 1v 1kk, 1.5 vuotiaana käveli ja juoksi sujuvasti. Kiipeämisessä ei ole ollut aivan yhtä aikaisessa kuin isoveljensä (luojan kiitos). Syömään hän oppi itse 11kk, haluaa tehdä kaiken mitä veljensäkkkin. 1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava syömään eikä sotkua juurikaan enään synny. Hänellä on huomattavasti kovempi tahto kuin isoveljellään, mutta toisaalta hänellä on myös malli mistä kopioida niin hyvät kuin pahatkin. Kaksi sanaisia lauseita alkoi puhumaan vasta 1v 5kk iässä, mutta käyttää myös säästeliäästi puhettaan (toimii mielummin itse).
Leikit heille meneen hyvin yksiin ja kuopus onkin monessa asiassa huomattavasti taitavampi kuin isoveljensä samanikäisenä. Molempien kohdalla on aina pitänyt paikkansa, jos hiljaisuutta liian kauan niin katastrofi on taattua. Ikäeroa pojilla on 11kk joten tämä myöskin varmasti selittää paljon kuopuksen tarpeen matkia kun isoveljen taidotkaan eivät vielä ole aivan ylitsepääsemättömiä. Kuopuksella harmititus (=huuto) on kova kun ei aina osaa kaikkea samalla tavalla kuin veljensä. Ihania molemmat.
Meillä kaksi poikaa ja eroa heillä on monessa asiassa kuin yöllä ja päivällä. Esikoinen lähti kävelemään 10kk ilman tukea ja meno oli kyllä aivan päätöntä. 1 vuotiaana -1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava juoksemaan/kiipeämään joten pihan kiipelytelineet tuottivat välillä vanhemmille harmaita hiuksia. Puhumaan esikoinen oppi vasta 1v 2kk (kahden sanan lauseita), mutta siitä nopeasti kiihtyi tahti, harkitsevainen sanoissaan (teki mielummin itse kuin puhuisi). =) Pikkuruinen poika on aina ollut vaikkakaan ruokailut eivät ole koskaan olleet ongelma. 2 vuotis neuvolassa oli 84cm ja tasan 10kg. Oli kyllä pikkuruinen jo syntyessään. Itse hän oppi syömään noin 1.5 vuotiaana.
Kuopus onkin sitten hiukan veljeään varovaisempi. Liikkeelle lähti ilman tukea 1v 1kk, 1.5 vuotiaana käveli ja juoksi sujuvasti. Kiipeämisessä ei ole ollut aivan yhtä aikaisessa kuin isoveljensä (luojan kiitos). Syömään hän oppi itse 11kk, haluaa tehdä kaiken mitä veljensäkkkin. 1.5 vuotiaana oli siis jo todella taitava syömään eikä sotkua juurikaan enään synny. Hänellä on huomattavasti kovempi tahto kuin isoveljellään, mutta toisaalta hänellä on myös malli mistä kopioida niin hyvät kuin pahatkin. Kaksi sanaisia lauseita alkoi puhumaan vasta 1v 5kk iässä, mutta käyttää myös säästeliäästi puhettaan (toimii mielummin itse).
Leikit heille meneen hyvin yksiin ja kuopus onkin monessa asiassa huomattavasti taitavampi kuin isoveljensä samanikäisenä. Molempien kohdalla on aina pitänyt paikkansa, jos hiljaisuutta liian kauan niin katastrofi on taattua. Ikäeroa pojilla on 11kk joten tämä myöskin varmasti selittää paljon kuopuksen tarpeen matkia kun isoveljen taidotkaan eivät vielä ole aivan ylitsepääsemättömiä. Kuopuksella harmititus (=huuto) on kova kun ei aina osaa kaikkea samalla tavalla kuin veljensä. Ihania molemmat.
Vierailija 1: Katsoin huvikseni Epun tietoja, ja hän on ollut samanikäisenä 4cm siskoaan pidempi, vaikka ovat tähän asti menneet ihan samoilla käyrillä (ja toki myös painavampi). Nyt näköjään alkaa sitten pituuseroa tulla siskoon. 🙂 Meilläkin nukutaan vielä katkonaisesti. Katsopa uusin postaus, olisiko siellä mitään vinkkejä teille? 🙂 Ihanan kuuloinen iloinen taapero teillä siellä! 🙂
Nanna: Ihana unissaan puhuja! 😀 Nuo eroavaisuudet on kyllä jänniä ja ihana seurata kun monet jutut menee ihan erilailla kun olin esikoisen perusteella ajatellut. 🙂 Mä laitoin juuri suurimman osan vauvanleluista nyt pois, toki jäi monia Islan omia, mutta ne kaikkein vauvamaisimmat kun eivät ne oikein enää kiinnosta. 🙂
Vierailija 4: Voi teillä on ihan samankokoinen tyttö siellä! Ja hyvin paljon samoja piirteitä meilläkin. 🙂 Tuo lukeminen on Islan lempijuttu. Taapero on myös ihan hauska apulainen kotihommissa, tosin joskus vähän turhan omatoiminen. 😉
Titti: Oi, teilläpä on ihan samankokoiset veljekset! Hauskaa! 🙂 Ja Isla on syönyt pitkään kans yksin, ei saa auttaa yhtään vaan kaikki pitää tehdä itse. Nyt harjoitellaan sitten “isojen” mukista juomisrta niin, että puolet ei olisi paidalla. 😉 Meillä menee juuri toisinpäin, eli esikoinen taitaa olla se villi. ;-D
Vierailija 6: Ihana kuvaus vejeksistä! 🙂 Meilläkin joissain asioissa nämä ovat kuin yö ja päivä. Valitettavasti kiipeilyominaisuus on tullut meillä molemmille, vaikka muuten Isla onkin selvästi veljeään rauhallisempi. 😀 Voisikohan se olla myös niin, että siltä isoveljeltä tulee hyvä malli ja oppi nuoremmalle? Minusta ainakin tuntuu, että Isla seuraa tarkasti, mitä veikka tekee ja sitten pitää saada tehdä kaikki samanlailla. 🙂
Kiitos näistä ihanista kommenteista, näitä on ihan paras lukea! 🙂
Vierailija 1: Katsoin huvikseni Epun tietoja, ja hän on ollut samanikäisenä 4cm siskoaan pidempi, vaikka ovat tähän asti menneet ihan samoilla käyrillä (ja toki myös painavampi). Nyt näköjään alkaa sitten pituuseroa tulla siskoon. 🙂 Meilläkin nukutaan vielä katkonaisesti. Katsopa uusin postaus, olisiko siellä mitään vinkkejä teille? 🙂 Ihanan kuuloinen iloinen taapero teillä siellä! 🙂
Nanna: Ihana unissaan puhuja! 😀 Nuo eroavaisuudet on kyllä jänniä ja ihana seurata kun monet jutut menee ihan erilailla kun olin esikoisen perusteella ajatellut. 🙂 Mä laitoin juuri suurimman osan vauvanleluista nyt pois, toki jäi monia Islan omia, mutta ne kaikkein vauvamaisimmat kun eivät ne oikein enää kiinnosta. 🙂
Vierailija 4: Voi teillä on ihan samankokoinen tyttö siellä! Ja hyvin paljon samoja piirteitä meilläkin. 🙂 Tuo lukeminen on Islan lempijuttu. Taapero on myös ihan hauska apulainen kotihommissa, tosin joskus vähän turhan omatoiminen. 😉
Titti: Oi, teilläpä on ihan samankokoiset veljekset! Hauskaa! 🙂 Ja Isla on syönyt pitkään kans yksin, ei saa auttaa yhtään vaan kaikki pitää tehdä itse. Nyt harjoitellaan sitten “isojen” mukista juomisrta niin, että puolet ei olisi paidalla. 😉 Meillä menee juuri toisinpäin, eli esikoinen taitaa olla se villi. ;-D
Vierailija 6: Ihana kuvaus vejeksistä! 🙂 Meilläkin joissain asioissa nämä ovat kuin yö ja päivä. Valitettavasti kiipeilyominaisuus on tullut meillä molemmille, vaikka muuten Isla onkin selvästi veljeään rauhallisempi. 😀 Voisikohan se olla myös niin, että siltä isoveljeltä tulee hyvä malli ja oppi nuoremmalle? Minusta ainakin tuntuu, että Isla seuraa tarkasti, mitä veikka tekee ja sitten pitää saada tehdä kaikki samanlailla. 🙂
Kiitos näistä ihanista kommenteista, näitä on ihan paras lukea! 🙂