Me saatiinkin tänne ihan "kunnon talvi", kun mittarin lukemat tipahtivat nollan alapuolelle ja sain kaivaa lasten toppavaatteet kaapin perukoilta, minne olin työntänyt ne heti tänne saapumisen jälkeen. Pakkanenhan ei meitä pelota ja varsinkin kun aurinko tulla tupsahti jostain piilosta tuli oikein nätti ilma. Paljon parempi näin, kuin se kuuluisa vesisade.
Tällaisessa vanhassa talossa asuessa se lämpö ei ihan niin nopeasti löydä joka nurkkaan kuin uudessa talossa Suomessa ja olinkin tänään iloisen yllättynyt, kun huomasin, että yläkertamme isot vinoikkunat hohkaavat ihanasti auringonpaistetta ja lämpöä sisään. Kesällä täällä katonrajassa saattaa tulla vielä kuuma, mutta onneksi on tuo parveke josta tuulettaa.
Innostuinkin illalla kaivamaan kynttilöitä ikkunalaudoille ja fiilistelemään pakkaspäivää kynttilänvalossa. Täällä ihmiset tuntuvat polttavan kynttilöitä tosi paljon ja ulkona kun katselee tanskalaisia taloja, melkein jokaisella ikkunalla tuntuu olevan kynttilöitä. En ole kotona Suomessa koskaan ollut mikään kova kynttilöiden polttaja ihan lasten ja koirien takia, mutta täällä ovat nuo isot ikkunalaudat sen verran korkealla, että niiden päällä olen nyt uskaltanut polttaa kynttilöitä, kun kukaan noista vauhdikkaista typeistä ei yletä niihin.
Meidän maanantai alkoi muutenkin mukavasti, koska saimme vihdoin ja viimein sängyn kotiin. Lisäksi illalla lapset naapurista ilahduttivat meitä vierailulla ja Eppu ja Isla oikein selvästi piristyivät kun he saivat leikkiseuraa. Eppu on kyllä selvästi ikävöinyt kavereitaan Suomessa ja joka kerta se vaan riipaisee äidin sydäntä jotenkin tosi syvältä. Olin siis varmaan yhtä iloinen, kun lapset näistä meidän leikkivieraista. Yhteistä kieltähän heillä ei ole, mutta vähitellen leikki alkaa sujua siitä huolimatta. Islaa varsinkin yhteisen kielen puuttuminen ei tunnu vaivaavan yhtään vaan hän puhua pälpättää sujuvaa suomea tanskalaislapsille. Ja kun nämä lapset ovat vähän vanhempia, he osaavat leikittää Eppua ja Islaa tosi kivasti. Lähdimmekin uusien kavereiden kanssa hauskalle retkelle, josta kerron myöhemmin lisää. Olemme sopineet nyt myös "Skype-treffit" yhden Epun hyvän kaverin kanssa, joten onneksi hän pääsee välillä myös höpöttämään tuttujen kavereiden kanssa.
Nuo ikkunalaudat ja niiden takaa avautuvat maisemat on ihanat♥ Jännää miten lapset eivät sitä yhteistä puhekieltä tunnu tarvitsevan vaan leikkikaveri on aina kiva juttu 🙂
Nuo maisemat on kyllä sellaiset, joita jään päivittäin vielä tuijottamaan. 🙂
Leikkikavereista; on ihan huippua, että seuraa on löytynyt, vaikka Eppua vieläkin vähän jänskättää, että tuleeko hän ymmäretyksi. Mutta ei sitä leikeissä aina edes sitä kieltä tarvita.
Meilläkin silloin pari vuotta sitten ensimmäinen kuukausi ikävöitiin Suomeen ja se tuntui kyllä tosi hurjalta ja kurjalta äidin sydämessä. Mutta niin nopeasti lapset kotiutuvat. Nyt ehkäpä jopa harmittaa, että tyypit (vaikkakin tykkäävät lomailla Suomessa) ehdottomasti haluavat asua Irlannissa.
Se oikein kouraisee, kun tavallaan sellaista nopeaa ratkaisua ei ole. Mutta esim. kavereilta saadut kuvat ja Skype -puhelut Suomesta aina ilahduttavat, ja ollaan me jo postiakin laitettu täältä menemään. Onneksi löytyi nyt naapurista seuraa vähän, niin ei ole niin yksinäistä kuitenkaan lapsilla. Huh, kaipa tämä tästä vähitellen. 🙂
Ihanaa että lapset ovat saaneet ystäviä. Mukavaa kevään odotusta sinne Tanskaan teille!!
Kiitos Inkeri! <3 🙂 Se on ollut kyllä suuri helpotus ja nyt lapsilla ei ole niin yksinäistä, kun seuraa löytyi vaikka välillä ikävöidäänkin vanhoja kavereita. 🙂
Nuo ikkunalaudat ja niiden takaa avautuvat maisemat on ihanat♥ Jännää miten lapset eivät sitä yhteistä puhekieltä tunnu tarvitsevan vaan leikkikaveri on aina kiva juttu 🙂
Nuo maisemat on kyllä sellaiset, joita jään päivittäin vielä tuijottamaan. 🙂
Leikkikavereista; on ihan huippua, että seuraa on löytynyt, vaikka Eppua vieläkin vähän jänskättää, että tuleeko hän ymmäretyksi. Mutta ei sitä leikeissä aina edes sitä kieltä tarvita.
Meilläkin silloin pari vuotta sitten ensimmäinen kuukausi ikävöitiin Suomeen ja se tuntui kyllä tosi hurjalta ja kurjalta äidin sydämessä. Mutta niin nopeasti lapset kotiutuvat. Nyt ehkäpä jopa harmittaa, että tyypit (vaikkakin tykkäävät lomailla Suomessa) ehdottomasti haluavat asua Irlannissa.
Se oikein kouraisee, kun tavallaan sellaista nopeaa ratkaisua ei ole. Mutta esim. kavereilta saadut kuvat ja Skype -puhelut Suomesta aina ilahduttavat, ja ollaan me jo postiakin laitettu täältä menemään. Onneksi löytyi nyt naapurista seuraa vähän, niin ei ole niin yksinäistä kuitenkaan lapsilla. Huh, kaipa tämä tästä vähitellen. 🙂
Ihanaa että lapset ovat saaneet ystäviä. Mukavaa kevään odotusta sinne Tanskaan teille!!
Kiitos Inkeri! <3 🙂 Se on ollut kyllä suuri helpotus ja nyt lapsilla ei ole niin yksinäistä, kun seuraa löytyi vaikka välillä ikävöidäänkin vanhoja kavereita. 🙂