Pientä joulustressiä

Miten tässä kävi näin? Koko joulukuu on kohta hurahtanut ohi ja tuntuu, että itse jäin kyydistä. Elämä kahden lapsen ja kahden koiran kanssa on tuntunut jokseenkin kiireiseltä, ja aika ei tunnu riittävän mihinkään kunnolla. Olen kuin muistisairas, jonka pää ei vaan toimi, ja olen myös kroonisesti myöhässä joka paikasta. Olen nyt jo kolmesti sanonut siskolle puhelimessa “Odota, nyt on tilanne päällä, mä soitan kohta!” ja muistanut sitten seuraavana päivänä että en ole soittanut vieläkään. Onneksi sisko ymmärtää. Kiirettä ei yhtään helpota kulman takana vaaniva muutto, tulevat ristiäiset (mikä sen vauvan nimeksi tulee?) ja miehen työmatkat. Apua.

Joulu on vielä sellaista aikaa, että pitäisi ehtiä tavata ystäviä ja sukulaisia, vaihtaa kuulumisia ja lahjoja (ja jossain välissä ne lahjatkin piti ostaa ja paketoida). Samalla pitäisi suunnitella tulevaa remonttia uudessa kodissa. Niin ja se joulusiivous. Ja jouluruoat! Apua, apua! Ja jotta stressi olisi täydellinen, tarvitaan vielä yksi karannut koira, joka onneksi löytyi naapurista ja pikkujoulutunnelmissa soitteleva kiinteistövälittäjä, joka ilmoitti toteutuneista asuntokaupoista kolmeen kertaan yhden illan aikana. Lisäksi nokkela 3-vuotias löysi huonosti piilotetun joululahjan: “Äiti, mikä tuo paketti tuolla korkealla on?”

Jotta selviäisin edes jotenkin täysjärkisenä tammikuun loppuun asti, lupaan edes nämä muutamat joulupäivät ainakin yrittää höllätä ja..

1.) siivota vain pakolliset jutut

2.) hömpöttää lasten kanssa ilman kiirettä

3.) hengailla yöpaidassa niin pitkään kun mahdollista

4.) maleksia päämäärättömästi metsässä koirien kanssa

5.) syödä paljon suklaata ja katsella illalla Netflixiä miehen kainalossa

6.) olla miettimättä tulevaa tammikuuta ja kaikkia kiireitä.. 

Saa nähdä onnistuuko. Mutta yritetään ainakin. Onko kellään muulla havaittavissa joulustressiä? Miten aiotte rentoutua? Onneksi lapset sentään osaavat ottaa rennosti. Nappasin kuvan saman viltin alla hihittelevistä sisaruksista aamulla. 🙂