Saavatko lapset leikkiä pihalla?

Hieman vaateasioista poiketen, mieleni teki kirjoittaa eräästä mieltäni askarruttavasta aiheesta.

Saavatko lapset leikkiä pihalla?

Ollessani itse nuori, asuimme kaupungin keskustassa kerrostalossa, ja leikin usein muiden pihapiirin lasten kanssa pihalla. Asvaltti oli meille se leikkikenttä. Välillä leikimme piilosta, toisinaan rokea ja pokea, joskus meillä oli pyörät, jotka olivat hevosia, ja joiden kanssa pidimme ratsastustunteja. Toki pihassa oli myös autoja, mutta niitä varoimme, väistimme eikä vahinkoja tapahtunut. Muutenkin naapuruston lapset olivat suurinpiirtein saman ikäisiä ja leikit sujuivat mukavasti ilman suurempia kommelluksia. Vaikka leikkiympäristö oli karu, muistot noista ajoista ovat mukavia. Vain mielikuvitus oli rajana. Ja äitien asettamat kotiintuloajat.

Onneksi meillä on nyt ihanat naapurit ja lähistöllä asuu paljon lapsia, joista on toisilleen paljon seuraa. Olen silti hieman surullisena seurannut lähistöllä käytävää keskustelua siitä, saavatko lapset leikkiä pihalla. Eräs olisi halunnut kieltää lasten pyöräilyn pihassa, mutta eikö pyörällä pidä saada lähteä ja tulla pihaan aivan samanlailla kuin autollakin? Oli sitten pyörän päällä lapsi tai aikuinen. Entä jos kielletään pyörät, kielletäänkö rullaluistimet, potkulaudat ja muumiautotkin sieltä missä on lähimaillakaan autoja? Vai saako ajaa muumiautolla mutta ei potkumopolla? Vai pitäisikö lapset sulkea kokonaan sisälle tai johonkin karsinoihin?

Toinen kirjottaja ehdotti, että jos lasten pyöräily sallitaan, mutta pihalla leikkiminen (oleskelu) kuitenkin kielletään. Tätä lukiessani tuli mieleeni näsäviisas kommentti, että mitä jos pihan poikki kävelee lapsi nukke sylissään, leikkiikö hän silloin pihalla? Mihin raja voidaan vetää? Tekisi mieli sanoa, että odottakaahan kun teillä on itsellänne lapsia. Mutta se on turhaa.

Mielestäni tuosta käytävän keskustelun sävystä huokuu ihan yleinen suhtautuminen lapsiin, joka tuntuu nykyään Suomessa olevan valitettavan kielteinen. Miksi tähän on tultu?

Ymmärrän kyllä sen, että kukaan, en edes minä, halua että automme naarmuuntuu tai että kukaan jää alle ja satuttaa itsensä. Mutta nämä asiat ovatkin vanhempien vastuulla. Vanhempien (tai aikuisten) tehtävänä on mielestäni ohjata ja neuvoa lapsia, tai jos lapset ovat hyvin pieniä valvoa heidän ulkoiluaan. Ilkivalta on tietysti asia erikseen, ja siihen en nyt tässä viittaakaan. Jo tuolloin 80-luvulla talonmies ajoi ihan oikeutetusti pyörän kumeja tyhjentäneet pojat luudan kanssa matkoihinsa.

Vastuu on myös lasten ja vanhempien lisäksi autoilijalla, joiden täytyy pitää tilannenopeudet piha-alueilla sellaisina, että vaarassa ei ole kukaan, ei lapsi eikä aikuinen. Kukaan ei halua tulla yliajetuksi omassa pihassaan. Alle voi yhtä hyvin jäädä aikuinen, lapsi tai koira.

Mutta miksi lapset eivät saisi näkyä tai kuulua, tai vaikka leikkiä pihalla? Miksi Suomessa yleensä suhtaudutaan aika kielteisesti lapsiin? Vai onko tänä vain mielikuvitustani? Joskus kun näitä valituksia lukee, tuntuu siltä että lapset vain häiritsevät olemassaolollaan joidenkin ihmisten elämää. Kaikkihan me olemme joskus olleet lapsia, kukaan tuskin on syntynyt aikuisena. (?) Ymmärrettävää on, että aina on asioita, jotka ärsyttävät joitain ihmisiä ja toisen puolen näkökulmaa on vaikea ymmärtää. Itse yritän myös ymmärtää näitä, jotka haluavat kieltää lasten pihalla olon. Heillä on varmasti syyt pelkoihinsa. Ehkä oma asenteeni olisi ollut erilainen vaikka viisi vuotta sitten, ennen kuin minulla oli oma lapsi, kuka tietää. Mutta muistoissa ovat silti hyvin ne iloiset hetket, jotka vietin lapsena pihalla leikkien, asvalttiviidakossa.

Kuvissa pieni Eppu leikkii turvallisesti lasten leikkipuistossa. 🙂