“Mihin kouluun olette ajatelleet Islan laittaa?” kysyi päiväkotikaverin isä eräänä aamuna. “Kouluun?” Isla on nyt 4-vuotias. “Eikös koulu ala vasta 6-vuotiaana?” ihmettelin. “Me olemme laittaneet tytön jo XXX koulun jonoon varmaan kolme vuotta sitten!” nauraa hörötti kaverin isä minulle. “Se on tosi suosittu ja hyvä yksityiskoulu!”. “Jaa, en ole vielä ajatellut asiaa”, tunnustin. “Ehkä laitamme Islan samaan kouluun kuin Eppu tai sitten johonkin toiseen kouluun”.
Apua paniikki!!! Kiirehdin autoon ja soitin työmatkalla miehelle: “Mihin kouluun Isla on menossa?” Mies ei ollut ihan heti kärryillä. “Islan kaverit ovat jo koulujonossa” selostin hätääntyneenä.
Meillähän on tässä oikeastaan isompi dilemma ratkottavana Islan koulun suhteen, koska Isla puhuu sujuvaa tanskaa, mutta koulu johon haluaisimme hänet ensisijaisesti laittaa on englanninkielinen. Lähinnä jännittää se, että tyttö unohtaa siellä tanskan kielen hetkessä, ja onhan hänellä jo paljon kavereita päiväkodissa, joiden kanssa harrastetaan ja leikitään yhdessä. Tosin, enpä nyt tiedä minne heistä kukakin on menossa kouluun. Ja mitä jos valitsemme tanskalaisen koulun täältä Vejlesta, mistä ihmeestä voimme tietää, mikä on hyvä koulu ja millaiset jonot mihinkin on.
Kysyin neuvoa työkaverilta, joka kertoi, että jos lasta ei laiteta yksityiskouluun, kuuluu hän automaattisesti oman asuinalueensa lähikouluun. Jonottamalla voi sitten koittaa hakea johonkin toiseen, kuin siihen omaan lähikouluun. Täällä Tanskassa yksityiskouluja on vaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja niitä tunnutaan arvostavan paljon enemmän kuin tavallisia kouluja. Miten ihmeessä osaamme valita oikean koulun, tästä kouluviidakosta, johon me suomalaiset emme ole tottuneet. Voisipa vaan luottaa siihen, että jokaisesta koulusta saa suurinpiirtein yhtä hyvää opetusta. Jos täällä vaan hiukkasenkin raottaa tuon pelottavan koulumaailman ovea, tajuaa hyvin pian, miksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan niin paljon maailmalla. Sitä ei ehkä tajuakaan, kuinka hyvin kouluasiat ovat Suomessa.

Epun kouluun olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Se on kansainvälinen yksityinen koulu, jossa opetuksen laatu ja tilat ovat aivan mahtavat. Minulla tosin meni aika pitkään tajuta, että koulu on yksityinen. Luulin, että kuukausimaksut kuuluvat täällä jokaiseen kouluun. Tosin jotkut miehen tanskalaisista työkavereista kertoivat, että julkisten koulujen iltapäiväkerhot saattavat silti olla niin kalliita, että oikeastaan tuo meidän yksityinen koulu ei olekaan niin hintava, sillä siihen hintaan sisältyy se “after school club”. Lisäksi Epun koulussa tarjotaan hyvät lounaat sekä useampi terveellinen snacks välipala päivän aikana, joten eväitä ei tarvitse rahdata mukana. Tässä välissä on varmaan hyvä mainita ilmainen kouluruokailu Suomessa, ihan vaan, että emme unohtaisi, kuinka mahtava juttu sekin on.

Koulu aloitetaan täällä Tanskassa sinä vuonna, kun täytetään 6-vuotta. Eskari kestää yleensä huhtikuusta heinäkuulle, ja sitten alkaakin ekaluokka. Ensimmäinen luokka on ns. harjoitusluokka, joka ei kuulemani mukaan ole kovin vaativa. Kansainvälisessä koulussa lapsilla on välillä ns. spelling testejä, mutta muuten Epulla ei ole kokeita ollut. Tanskalaisessa koulussa ekat kokeet tulevat vasta 8-luokalla. Tätä olen joidenkin opettajien kuullut kritisoivan, mutta jotenkin minusta tämä sopii hyvin tanskalaiseen rentoon meininkiin. Lapset saavat olla lapsia mahdollisimman pitkään.

Tanskassa oppivelvollisuus päättyy 16-vuotiaana. Monet käyvät vielä vapaaehtoisen kymppiluokan. Kuulin myös, että erinäiset sisäoppilaitokset ovat nyt muotia yläasteen jälkeen ja muutamankin työkaverini teini-ikäiset lapset olivat näissä “sisäoppilaitoksissa”. Ilmeeni oli varmaan aika kysyvä, kun kuulin tästä ekan kerran, kun asiaa alettiin minulle samantien tarkentaa. Kyseessä ei siis ole mikään vanhanaikainen sisäoppilaitos, vaan koulu, jonne monet nuoret mielellään haluavat.
Toisen asteen tutkintoja on neljä erilaista, jotka kaikki antavat kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Jatko-opintoihin tanskalaisilla nuorilla ei ole kiire, vaan on ihan normaalia hengailla kotona pari vuotta siinä välissä. Olen myös kuullut joidenkin vanhempien sanovan, että he haluavat lastensa matkustelevan ennen jatko-opintoihin kiirehtimistä. Aika erilainen tämä koulusysteemi täällä siis on.

PS. Lopuksi blogivinkki, Kotona Köpiksessa blogissa on paljon hyvää luettavaa elämästä Tanskassa kera kauniiden kuvien. 🙂