Mitä yhtäläisyyksiä on lapsiperheen kiireiseellä aamulla ja teinien kotibileiden jälkeisellä aamulla kotona? Luulin jo, että villit bileet ja aamuun asti kestävät jatkot ovat jo minun osaltani ohi. Näitä kotibileitä tuli harrastettua joskus 90-luvun puolivälissä, ja en olekaan muistellut niitä hetkeen. Onneksi tunnelmaan voi taas virittäytyä normaalina kiireisenä arkiaamuna, kun miehen pitäisi ehtiä töihin ja minun lapsien kanssa jonnekin aamuvarhaisella. 

– Tavarat ovat hujan hajan ja hukassa.

– Velttoja tyyppejä makoilee siellä täällä, eikä niitä saa mitenkään liikkeelle.

– Ruokaa ja juomaa voi löytyä vaikka katosta.

– Puoliksi syötyä (tai valmiiksi pureskeltua) ruokaa voi löytyä mistä tahansa.

– Työnnä kätesi vaikka sohvatyynyn taa, siellä voi odottaa yllätys. 

– Vaatteita on levitelty ympäri kotia, ja puolipukeisia tyyppejä juoksentelee ympäriinsä. Voit myös koittaa jahdata heitä, usein kuitenkin tuloksetta.

– Joku on kakannut vessan roskikseen (tai ainakin haju on sellainen).

– Katse kannattaa pitää jaloissa, koska ikinä ei tiedä mihin astuu.

– Kenkiin on paras katsoa, ennen kuin työntää jalkansa niihin.

– Kun katselet ympärillesi, tekisi mieli kiroilla, mutta et ehdi, koska kompastut lattialla lojuvaan koiraan/lapseen/kenkään/leluun. 

– Olet vain onnellinen, kun astut ulos a.) täysissä pukeissa b.) jotenkuten järjissäsi.

Kuulostaako kenestäkään tutulta? Vertaistukea? 😉 Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!