Hui! Ihan ensimmäinen postaus tänne uuteen blogiin tulee tässä ja kylläpä muuten jännittää, vaikka bloggailu itsessään tuttua onkin. Hetki tässä meni säätäessä kuvien kanssa, mutta eipä tämä pohja kamalasti tunnu eroavan tuosta vanhasta käyttöominaisuuksiltaan. Lupasin kertoa teille Epun kaverisynttäreistä, joita vietettiin viime viikonloppuna metsäpuistossa täällä meidän kotikaupungissa. Olen aiemminkin kertonut tästä puistosta täällä blogissa. Eka kerta taisi olla, kun olimme siellä kaverisynttäreillä, josta saimme itsekin idean pitää Epun synttärit samassa paikassa.
Epun koulussa on sellainen sääntö, että synttärijuhliin pitää kutsua koko luokka tai sitten koko luokan tytöt tai pojat. Koska Epulla on kavereina molempia, halusimme kutsua kaikki. Ja koska synttäreitä vietettiin isossa puistossa, kutsuimme mukaan myös sisarukset sekä vanhemmat. Pieni sateen riski näissä ulkosynttäreissä oli, mutta päätimme kuitenkin pitää juhlat ulkona. Koko viikon ilma näyttikin ihan mahtavalta ja täällä Tanskassa olikin aivan upeat helteet mittarin hipoessa 30 astetta joka päivä. Mutta yllättäen sitten sunnuntaiaamuna tulikin vettä kuin aisaa, ja vaikka emme sanoneet pojalle mitään, olimme me vanhemmat hivenen huolissamme, tulisiko paikalle ketään.
Olimme varautuneet juhliin jo hyvissä ajoin ja hankkineet syömiset, juomiset ja koristeet jo etukäteen, paketoineet hienot vieraslahjat edellisenä iltana ja muutenkin kaikki oli valmiina. Ainoastaan kakun koristelu ja popcornin valmistus jäivät juhla-aamun tehtäviksi. Eppu katseli telkkaria ja Isla lähti alakertaan leikkimään miehen käydessä kaupassa. Ajattelin nopeasti koristella kakun ja sitten kaikki olisikin valmista. Olin tosi tyytyväinen, kun Isla leikki itsekseen rauhassa alakerrassa. Pienen hetken päästä hiljaisuus alkoi kuitenkin epäilyttää, ja lähetin Epun tarkistamaan, mitä Isla oikein puuhaa. Itse oli kädet kakunkuorrutteessa, kun kuulin alhaalta kovaa huutoa: “Äiti, Äiti! Isla on sotkuttanut täällä! Isla on pilannut koko juhlat! Äiti apua!” Eipä siinä auttanut muu kuin jättää hommat sikseen ja juosta alakertaan. Isla oli reippaana tyttönä etsinyt kaverilahjakassin käsiinsa ja repinyt auki jokaikisen paketin, purkanut koristeet ja lopuksi jäätyään kiinni piiloutunut itse lahjakassiin. Eipä siinä auttanut muu kuin hengitellä jonkin aikaa syvään ja alkaa teippailla ja liimailla paketteja kasaan. Mitä tästä sitten opittiin? Never trust a quiet toddler.
Eppu ei itse ollut sateisesta ilmasta tippaakaan huolissaan, vaan lähinnä pohti, pääsevätköhän hänen kolme parasta kaveriaan paikalle. Ja eihän se sadeilma lapsia yleensä haittaakaan vaan meitä aikuisia. Puistossa oli iso pöytä katoksineen, mutta sitä ei voi varata mitenkään, vaan paikalla on vaan paras olla ajoissa. Sekin vähän jännitti, saammeko koko pöytää käyttöömme. Ja täpärälle se menikin. Kun olimme saapuneet paikalle ja aloittaneet koristeiden ja ruokien lastaamisen pöytään, paikalle saapui varmaan minuutti meidän jälkeemme toinen juhlaseurue. Huh! Tällä kertaa oli onni matkassa, koska koristeet ja astiat olisivat ainakin olleet ihan mennyttä ilman katosta. Kun vieraat saapuivat paikalle, sade lakkasi ja tilalle tulikin ihan kiva poutasää.
Täällä on usein tapana kutsua vanhemmat lastenkutsujen ajaksi tai niiden jälkeen kahville. Tämän kuulin vinkkinä työkavereiltani. Näin on hyvä tilaisuus päästä tutustumaan luokkakavereiden vanhempiin ja päästä juttelmaan heidän kanssaan. Niinpä käytin itsekin juhlien ajan hyödykseni jutellen kaikkien vanhempien kanssa sillä aikaa, kun lapset kiisivät ympäri metsäpuistoa. On kuulemma myös hyvin tanskalaista tarjoilla lastenkutsuilla vanhemmille olutta tai viiniä ja sitä onkin usein ollut synttärikutsuilla tarjolla aikuisille. Minusta tuntuu, että Suomessa sitä ei aina välttämättä katsottaisi hyvällä, mutta täällä sekin on sellainen rento tapa. Nyt meillä on yhdet kaverisynttärit tulossa ensi viikonloppuna ja siellä on myös “virallisten” juhlien jälkeen kutsuttu vanhemmat ja sisarukset kahvittelemaan ja juhlimaan. Ihan hauskoja tapoja täällä liittyen juhliin. Tällaiset olivat Epun kaverisynttärit. Juhlijoita olikin 15 ja lisäksi vielä aikuiset, joten ihan hyvät kemut saatiin järkättyä sadesäästä huolimatta.
Miltä muuten uusi blogialusta tuntuu vanhaan Vauvan alustaan verrattuna? Toimiiko kommentointi? 🙂