Viime lauantaista asti ollaan saatu kokeilla, miltä rajat kiinni -politiikka voisi tuntua. Koronaviruksen takia Tanskan rajat suljettiin viime lauantaina, mutta jo keskiviikkona meidät laitettiin kotiin töistä kehoituksella, että kaikkien tulisi tehdä mahdollisimman paljon etätöitä. Samana iltana lehdistötilaisuudessa Tanskan hallitus kertoi, että koulut ja päiväkodit suljetaan maanantaista lähtien, mutta lapset käskettiin kotiin jo torstaista lähtien mahdollisuuksien mukaan. Koulut siis suljettiin jo oikeastaan viime torstaina.
Onneksi meillä molemmilla on työ, jota pystyy tekemään myös kotoa käsin. Minun duuniporukkani jaettiin kahteen ryhmään, ja ryhmät saavat olla toimistolla vain joka toinen päivä. Ryhmät eivät myöskään saa tavata toisiaan. Tämä siksi, että jos joku sairastuu, on helpompi löytää altistuneet, eikä sitten mene koko jengi kerralla. Samalla myös meidän huoneessa on nyt vain kolme suunnittelijaa samaan aikaan, joten ollaan myös paljon pienemmällä jengillä liikkeellä töissä.

Töissä siis aamupalat peruttiin, eli jos on nälkä yhdeksältä, aamupala sopii tuoda kotoa, ja lounas muutettiin sellaiseksi, että se noudetaan ja syödään omalla työpisteellä. Jos kanttiinia kuitenkin joutuu käyttämään, tulee toisiin pitää välimatkaa. Myös välipalahedelmät ovat nyt sellaisia, että niitä ei palotella, vaan ne vaan noudetaan ja nautitaan omalla työpisteellä. Lisäksi meillä on toimistolla desinfiointi kahdesti päivässä melkein kaikissa tärkeissä paikoissa. Pieniä juttuja sinänsä, mutta kaikki vaikuttaa.

Miehen töistä Legolta taas tuli meili, että kaikkia kehotetaan tekemään töitä mahdollisimman paljon kotoa, jotta niiden, jotka työnsä luonteen vuoksi tarvitsee päästä toimistolle, voivat sen tehdä. Mies siis taitaa pysyä aika lailla kotosalla. Kuulin myös kavereilta, että suurin osa on lähetetty etätöihin. Onneksi minun sekä miehen töissä on etätöitä tehty aina muutenkin, joten nyt kun on pakko, se ei ole suuri ongelma. Täällä kuitenkin monet yritykset tarttuivat toimeen hyvin tarmokkaasti taistelussa koronavirusta vastaan jo ennen kuin Tanskan hallitus puuttui peliin.

Lapset olivat jo nukkumassa keskiviikkoiltana, kun Tanskan hallitus julisti hätätoimista koronaa vastaan. Koulut suljettaisiin, samoin kahvilat, kuntosalit, elokuvateatterit ja isoja kokoontumisia rajoitettaisiin. Hetken miehen kanssa siinä mietittyämme totesimme, että näillä mennään. Voisi sanoa, että toimeen ryhdyttiin hyvinkin tarmokkaasti ja ihmiset ottivat asian tosissaan. Toki tätä ennen tartuntoja oli ehtinyt jo tulla runsaasti, ja jo oli joku valopää tartunnan saanut lähtenyt tylsistyneenä juhlimaan klubille ( Linkki uutiseen).

Valitettavasti vessapaperin hamstraaminen alkoi myös täällä Tanskassa keskiviikkoiltana, ja pääministeri Mette Frederiksen sanoi tanskalaisille (linkki), että kaikkien tulisi lopettaa hamstraaminen, koska vessapaperia ja ruokaa riittää kyllä kaikille. Pahin hamstraus taisi olla ohi keskiviikon ja torstain jälkeen, koska ainakin meidän lähikaupat olivat aivan normaaleja jo perjantaina. Ainoastaan käsidesi näyttäisi olevan loppu joka paikasta.

Lauantaiaamuna tulikin sitten tiedote, että rajat sulkeutuvat. Uutisissa sitä kritisoi isosti Flensburgin pormestari, ja että tämä vaikuttaa varmasti isosti juuri Saksan ja Ruotsin rajoilla. (Myöhemmin sitten kuulimme, että myös Saksa sulkee rajansa.) Tanskalaiset kun pendelöivät aika paljon rajojen yli niin Ruotsiin kuin Saksaankin. Itseäni vähän mietitytti ensin, olisiko tällä rajojen sulkemisella vaikutusta nyt, kun korona oli jo levinnyt. Mutta täällä nyt ollaan, turvallisesti Tanskan rajojen sisällä, eikä sisään tai ulos ole menemistä. Toisaalta on myös helpottava nähdä, kuinka Tanskan hallitus on tehnyt nopeita ja rohkeita päätöksiä koronaviruksen hillitsemiseksi.

Samaan aikaan uutiset Suomesta ovat olleet näin Tanskasta katsottuna hieman hämmentäviä. Olen saanut myös lukuisia viestejä Suomesta, miten me täällä Tanskassa pärjätään, kun koulut on suljettu. Hyvin on pärjätty! Eihän se nyt mitään herkkua ole tehdä töitä, kun lapset ovat kotona, ja heidänkin kotitehtäviään pitäisi valvoa ja auttaa samalla. Mutta kyllä me pärjätään! Ja lisäksi kommune on edelleen velvollinen järjestämään jonkinlaisen hoidon niille lapsille, joiden vanhemmat eivät etätöihin kykene ja toimivat esim. hoitotyössä, poliiseina jne. Mutta esimerkiksi täällä Vejlessa, missä me asutaan, 4900:sta lapsesta erikoishoitoa on tarvinnut vain noin 150 lasta. (Linkki artikkeliin, jossa juttua tästä. ) Täällä on myös löytynyt uskomatonta yhteisöllisyyttä, jossa naapurit käyvät toisilleen kaupassa, auttavat lastenhoidossa ja muissa asioissa. Ihmiset myös todella ovat pysytelleet kotona ja välttäneet turhia menoja, ja siis ihmiset todella tuntuvat tekevän parhaansa, ja todella kieltäytyvän kaikista turhista menoista, jotta leviämistä ei tapahtuisi.

Toki Suomessa tartuntoja on ollut vielä vähemmän kuin Tanskassa, mutta täällä Tanskassa tartuntojen kasvu on jo vähän taittunut uusimpien lukujen mukaan, mutta Suomessa ne näyttävät vain kasvavan. Silti katselin sosiaalisesta mediasta, kuinka jotkut ihmiset juhlivat iloisesti isommissakin pippaloissa, artistit pitivät keikkoja 499 henkilölle, lapset valmistautuivat koulupäiviin normaalisti ja Suomen hallitus tuntui jahkailevan uutisten mukaan “valmiuslain mahdollistavan asetuksen valmistelun” kanssa. (Mitä kapulakieltä tuo edes on?) Lisäksi luin Facebookista useamman kerran, kuinka ihmiset valittivat, että metsässä on ruuhkaa. Ette vaan tainneet mennä tarpeeksi syvälle? 😉 Kyllä varmaan Suomessa metsää riittää jos haluaa yksin olla? 😀

Me olemme turvassa täällä rajojen sisällä, emmekä ole kovin huolissamme omasta perheestämme, olemmehan nuoria ja perusterveitä. Eniten meitä kuitenkin huolettaa omat vanhat vanhempamme Suomessa. “Jos lieväoireiset nuoret ja terveet ihmiset jatkavat elämäänsä normaalisti, sairaus pääsee leviämään tehokkaasti. Ja jossain vaiheessa lieväoireinen tartuttaa sellaisen, jolle sairaus on kaikkea muuta kuin pieni flunssa.” (HS linkki) . Ja nyt kun kaikki rajat on suljettu, emme voi tehdä oikein mitään kuin istua täällä ja toivoa, että suomalaiset ottaisivat asian myös hoitaakseen, eivätkä antaisi viruksen levitä. Meidän kaikkien täytyy suojella niitä, jotka ovat heikommassa asemassa.

Teen itsekin töitä muutaman sellaisen henkilön kanssa, jolle koronavirus olisi suorastaan hengenvaarallinen, eikä kyse ole vanhoista ihmisistä. Siksi joidenkin ihmisten välinpitämättömyys harmittaa ja suututtaa. Vaikka se korona olisi sinulle vain flunssa, jollekin muulle se voi olla hengenvaarallinen tauti. Pidetään siis huolta toisistamme!

Nyt kun Suomenkin hallitus on joutunut tekemään ja saanut aikaiseksi isoja päätöksiä viruksen hillitsemiseksi, toivottavasti niillä on myös hyvä vaikutus siellä Suomessa, ja ihmiset ottaisivat asiakseen noudattaa ohjeita. Uskon todella, että myös Suomesta löytyy samanlaista yhteisöllisyyttä ja auttamisen halua kuin täällä Tanskassa. Onhan me selvitty isoista sodistakin aikoinaan, miksei myös tästä?

Elämme tosi outoja aikoja nyt, ja on vaikea kuvitella millainen maailma on vaikka puolen vuoden kuluttua. Toivottavasti kuitenkin tämä omituinen aika ja “koronapainajainen” on siinä vaihessa jo menossa pois päin ja olemme päässeet takaisin normaalimpaan päiväjärjestykseen.

Terveisiä Tanskasta! Pidetään huolta toisistamme, ja etenkin niistä heikommista!

PS. Meitä voi seurata Instassa @eppusenkaapilla Päivittelen blogiakin edelleen, mutta instaa päivittäin 🙂