Täällä taas blogin pariin palanneena pienen tauon jälkeen! 🙂 Ajattelin kirjoitella vähän tuosta tanskalaisesta ruokakulttuurista koulussa ja päiväkodissa, koska se on aika erilainen kuin Suomessa, ja mietin, että aihe voisi kiinnostaa. Lueskelin paljon suomalaislasten kouluruokailusta, tai oikeastaan sen puutteesta netistä ennen joulua. Lakon aikaan myös oma Facebook -seinä täyttyi vanhempien kiukkuisista tilityksistä lakosta ja kouluruosta (tai oikeastaan sen puutteesta), ja siitä kuinka kamalaa on, kun lapsille pitää tehdä eväät. Eväiden teosta muutamana päivänä valittaminen tuntui vähän hassulta täältä Tanskasta katsottuna, ja muutamalla muulla expat-kaverilla taisi olla täällä vähän samoja mietteitä, kun vaihdoimme kuulumisia. Toki ymmärrän sen, että päivittäinen ilmainen kouluruoka on toisille jo taloudellisestikin tärkeä asia, mutta jos kyse ei ole rahasta, kyllä ne lapset kasvavat, vaikka sen lämpimän ruoan sijasta tulisikin muutamana päivänä eväät, tai kylmää ruokaa. Mielestäni tuo kaikki lukemani valitus vaan todisti sen, kuinka mahtava juttu suomalainen koulu ilmaisine kouluruokineen onkaan. Voi kun sitä muistettaisiin arvostaa myös muulloinkin, eikä vain jonkun lakon aikana.
Täällä Tanskassahan useimmiten ne eväät tehdään lapsille sinne päiväkotiin ja kouluun omin pikku kätösin ihan joka ikinen päivä. Myöskään se, että lapsi käy kallista yksityiskoulua, ei takaa sitä koulun tarjoamaa ruokailua. Ja sitten on paikkoja, joissa vanhemmat haluavat pysyä eväsperinteessä, eivätkä he halua “kommunen” tarjoamaa ruokailua (josta Islan ekassa päiväkodissa maksoimme noin 110dkk eli alle 15€ kuussa). Meistä suomalaisista tuntui ehkä aluksi hassulta, että lapset eivät syö lämmintä ruokaa päivällä, mutta kaikkeen tottuu. Tanskalaiset syövät kuitenkin ihan terveellisesti, lämmin ruoka ei vain usein kuulu siihen lounaaseen.
Meillä molemmat lapset ovat yksityisissä kouluissa, tosin eri kouluissa. Toisen lapsen koulumaksuihin kuuluu ruoka, sekä erilaiset terveelliset “snacksit” päivän aikana (useimmiten vihannekset ja hedelmät). Toiselle lapselle teemme eväät päivittäin. Iltapäivä snacksit tarjoaa koulu (leipää, vihanneksia, hedelmä..).
Emme ole kokeneet eväiden tekoa mitenkään yltiöpäisen raskaaksi, mutta meillä ei nyt ehkä ole tuo itselle asetettu suoritustaso muutenkaan kaikkein korkeimmalla. Kunhan vatsa täyttyy, päivän aikana ei tule nälkä, ja eväät ovat terveellisiä. Islan eskariin pitää siis viedä eväät kahdessa eri rasiassa, sekä vesipullo. Tästä on vanhemmille aika tarkat ohjeet. Aamulla eväät viedään jääkaappiin oman ryhmän hyllylle, ja toinen eväslaatikko erilliseen koriin keittiöön.
Toiseen rasiaan, joka ei mene jääkaappiin, laitetaan jotain kevyempää välipalaa, jota ei tarvitse säilyttää kylmässä. Tämä välipala yleensä syödään aamupäivällä. Se voi olla esimerkiksi vaikka omena ja pieni rusinapaketti. Toiseen laatikkoon laitetaan sitten lounas. Lounaaksi voi esimerkiksi olla vihanneksia paloteltuna, rugbrødiä (tanskalaisten rakastamaa tummaa leipää kaikkine päällisineen), jugurtti.. mitä nyt ikinä kukakin keksii tai lapsi tykkää, kunhan se on terveellistä). Ruokaa ei kuitenkaan lämmitetä, joten sen pitää olla jotain kylmänä syötävää. Tosin tanskalaiset syövät monia juttuja kylmänä, mitä itse taas lasken ainoastaan lämpimänä syötäväksi.
Isla usein myös itse pyytää eri juttuja omaan madpakkeensa. Viime viikolla hän toivoi juotavaa jugurttia leipien kanssa. Usein nuo toiveet ovat jotain, mitä hän on nähnyt kavereilla. Ruokajuomana on aina vettä. Epun koulussa voi erikseen saada ruoan kanssa maitoa, jos maksaa pienen lisämaksun. Me emme ole sitä ottaneet, koska lapset juovat kotona jo niin paljon maitoa, joten ihan hyvä juoda myös vettä ruoan kanssa. Tanskalaiset muutenkin juovat maitoa vähemmän ja ihan erilailla kuin suomalaiset.
Jos eväiden teko joskus vähän rasittaisikin, on siinä myös hyviä puolia. Koko ajan pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä ja kuinka paljon lapsi koulussa syö. Joskus mietin, että ei haittaisi, vaikka Eppukin ottaisi eväät kouluun. Aina ei ole nimittäin ihan selvää, kuinka paljon poika on koulussa syönyt, kun heti koulupäivän jälkeen pojalla tuntuu olevan tosi kova nälkä. Minulla ja Epulla kun saattaa joskus olla vähän eri käsitys siitä, mitä “Ihan hyvin söin” tarkoittaa. 😉
