Ennen kuin palaan meidän Nykin matkaan, päätin postata vähän meidän talvikuvia (tai no ei täällä Tanskassa nyt kovin talvista ole) tässä välissä ja kertoa miten meidän syksy täällä Tanskassa on lähtenyt käytiin. Meidän “matkaa” pidempään seuranneet saattavat muistaa, miten viime keväänä tuskailin Islan kouluvalinnan kanssa täällä. Nyt tämäkin asia tuli päätökseen, kun Isla aloitti tänä syksynä uudessa koulussa, tai oikeastaan eskarissa. Isla päätyi siis tanskalaiseen kouluun, vaikka hänellä oli paikka myös samaan kansainväliseen kouluun, jota Eppu käy.

Islan uusi koulu on tosi suosittu koulu, jonne on erittäin vaikea päästä, ja joka on listattu 10.parhaaksi koko maassa. Itselleni ei olisi tullut edes mieleen hakea tytölle paikkaa sieltä jo pitkien jonojen takia, mutta naapurini, joka on opettaja, suositteli kokeilemaan. “Isla voisi vaikka päästä sinne, koska te olette Suomesta.”  Täälläkin siis tunnetaan hyvin suomalainen koulu ja opetuksen taso, vaikka en nyt koskaan ajatellut sen “periytyvän” muuten kuin käymällä sitä suomalaista koulua. Voisiko kuitenkin olla, että meidän suomalaiset mielletään ahkerina opiskelijoina? Kuka tietää. Mitään perusteluja valinnalle emme saaneet, enkä edes kysynyt. Saatoin kyllä mainita kyseisen “Suomi-kortin” hakemuksen vapaaehtoisessa lisäosassa, mutta en sitten tiedä oliko sillä mitään vaikutusta.
Olemme kyllä olleet Epunkin kouluun tosi tyytyväisiä, mutta näitä yksityisiä kansainvälisiä kouluja ei ole laskettu mukaan näihin tanskalaiskoulujen listauksiin, joten emme oikein osaa sanoa, miten se sijoittuisi niihin verrattuna. Epun koulu on kuitenkin montessori-koulu, jossa painotetaan leikin kautta oppimista. Poika on kuitenkin oppinut tosi paljon ja tuntuu viihtyvän koulussa hyvin.

Isla on kuitenkin ollut tanskalaisessa päiväkodissa pienestä pitäen, joten hänelle tanska on se ykköskieli heti suomen jälkeen. Tai no, käyttäähän Isla tanskaa suurimman osan päivästä, joten olisiko se jo pian samanvertainen suomen kanssa. Tämä kieliasia, sekä lähikoulun edut olivat ne syyt, miksi toivoin, että Isla pääsisi tanskalaiseen kouluun. Englantia puhumaan oppivat kaikki täällä Tanskassa (ja Suomessa), mutta pelkäsin vähän, että hän menettäisi tanskan, jos siirtyisi englanninkieliseen kouluun. Isla on jo nimittäin oppinut puhumaan englantia ihan itse piirrettyjä katsomalla, ja niitä toistelemalla. Ja muutenkin englannin opetus alkaa jo ekalla heti 6-vuotiaana. Islan koulussa seuraava vieras kieli on sitten saksa, joka alkaa viidennellä luokalla. 9-luokalla oppilailla on mahdollisuus suorittaa cambridge english sertifikaati sekä joku saksan vastaava, mutta siihen on nyt vielä aika paljon aikaa.
Epun koulussa kaikki päivittäinen opetus taas on englannin kielellä, mutta tanskaa heille opetetaan neljä kertaa viikossa. Eppu ymmärtää tanskaa ihan yllättävän hyvin, mutta vielä sitä pitäisi käyttää enemmän, että siitäkin tulisi yhtä luonteva osa elämää kuin englannista. Tätä olemmekin miettineet, miten pojan saisi käyttämään tanskaa enemmän. En ole vielä keksinyt mitään vedenpitävää ratkaisua.
Syksyllä minulle soitettiin kuitenkin iloisesta ylläristä, että Islalle on vapautunut paikka tuosta kaikkien himoitsemasta koulusta. Olin aika yllättänyt puhelusta, koska olin laittanut tytön jonoon ihan liian myöhään. Minulla kun ei tullut pieneen mieleenkään, kuinka paljon täällä kouluja laitetaan arvojärjestykseen ja kuinka niihin jonotetaan pitkiäkin aikoja. Saimme kuulla, että eskarista oli vapautunut paikka, ja se olisi Islalle. Pääsimme yhdessä tutustumaan kouluun, ja meillä oli tasan vuorokausi aikaa päättää, ottaisimmeko paikan vastaan. Tutustumiskäynnillä sitten selvisi, että Islan paras kaveri vanhasta päiväkodista oli siirtynyt samaan kouluun. Tyttö oli “kadonnut” johonkin, mutta ajattelimme perheen muuttaneen. Nyt sitten selvisi, että tytöt olisivatkin samalla luokalla. Voi sitä iloa! Tämän jälkeen Isla ei oikein olisi edes malttanut odottaa uuteen kouluun pääsyä. Ilmeisesti kaveri oli myös odottanut Islaa, koska ekana päivänä hän juoksi hyppien ja kiljuen Islaa vastaan, nappasi tyttöä kädestä, ja sitten mentiin. Näin helppoa ei meillä päiväkodin/koulun vaihtaminen koskaan ollut.
Islan  uudessa koulussa on siis tavallisesta poiketen pidennetty vuoden kestävä eskari, jonka jälkeen kaikki 40 oppilasta siirtyisivät viereiseen koulurakennukseen. Eskareista tehdään kaksi luokkaa, jossa molemmissa on 10 tyttöä ja 10 poikaa. Tällä samalla jengillä sitten jatketaan 9. luokkaan asti. 10.luokka on vapaaehtoinen. Tuntuu aika jännältä, että tuo pieni sama porukka lapsia on sitten yhdessä koko lapsuutensa. Näin sitten kai syntyy niitä vanhoja ja kiinteitä ystäväpiirejä, joita tanskalaisesta tuntuvat täällä vaalivan.
Tänä samana syksynä kuulimme myös mukavan uutisen Epun kouluun liittyen. Kouluun nimittäin päätettiin lisätä ylempiä luokkia, joten toivottavasti tulevaisuudessa sielläkin lapset saavat olla yhdessä entistä pidempään. Tällaisia jännittäviä koulukuulumisia siis meille. Ensi kerralla lupaan kertoa lisää Nykistä! 🙂

* Kuvien takit saatu some-näkyvyyteen