Islalla on nyt takanaan kolmisen kuukautta päiväkotiuraa. Nyt onkin hyvä aika tehdä pieni katsaus tanskalaiseen päiväkotiin kuten jo aiemmin täällä blogissa lupailin. Epun kautta kokemusta on sekä suomalaisesta että kansainvälisestä päiväkodista, joten jännittyneenä odotin, mitä tuleman pitää. Mitään suuria odotuksia minulla ei oikeastaan itse päiväkodin suhteen ollut, mutta olin sieltä ja täältä kuullut, että tuo päiväkoti, johon Isla oli menossa oli tosi pidetty tässä meidän pienessä kaupungissa.
Meillä ei ollut myöskään mitään tietoa, kuinka kauan hoitopaikan saaminen kestäisi, mutta kun laitoimme päiväkotihakemuksen vetämään (muistaakseni huhtikuun lopuilla), meillä oli Islalle aloituspaikka kesäkuun alussa. Mistään pitkistä jonoista ei siis ainakaan voida tässä meidän kaupungissa puhua.
Itse päiväkoti on aika iso, mutta arjessa se ei taida juurikaan näkyä. Tilat ovat isot ja ryhmiä on tosi paljon. Myös piha-alue on suuri, eivätkä kaikki lapset taida siellä ulkoilla koskaan samaan aikaan. Päiväkotipaikkaa voi anoa lapsen ollessa 8 kuukautta vanha ja suurin osa tanskalaisista äideistä taitaakin palata työelämään lapsen ollessa viimeistään yksivuotias. Äitiysloma kestää normaalisti vajaan vuoden verran, mutta sitä voi jatkaa hiukan pidennyksillä. Tuon pidennyksen ajan äiti ei ole kuitenkaan oikeutettu mihinkään tukiin, joten mahdollinen pieni pidennys tehdään omakustanteisesti. Täällä onkin kovasti ihmetelty Suomen pitkiä äitiyslomia ja hoitovapaita, koska täällä suomalaiseen tapaan pitkät perhevapaat harvoin ovat edes mahdollisia.
Pienten lasten "puoli" päiväkodissa on nimeltään vuggestue, ja se on meidänkin päiväkodissa erillisenä yksikkönään. Kun Isla aloitti, saimme kunnon esittelykierroksen koko talossa, ja siellä vuggestuen puolella pienet vauvat konttailivat sinne tänne. Näin äkkiseltään tämä vaikutti jotenkin hurjalta, mutta täällä se taitaa olla ihan normaalia. 3-6 -vuotiaiden paikka on børnehave, ja Isla aloittikin suoraan "isojen" puolella, koska siirto tuohon ryhmään olisi kuitenkin tapahtunut nyt syksyllä. Myös perhepäivähoito olisi täällä yksi vaihtoehto, mutta siihen emme tutustuneet sen tarkemmin, koska tämä yksi päiväkoti sattui sijaitsemaan ihan meidän kotikulmilla. Päiväkotimaksut vaihtelevat kunnittain, mutta alle 3-vuotiaan päivähoitomaksu tässä meidän kunnassa on noin 500€ kuukaudessa. Lisäksi tulee ruokamaksu, joka on noin 15€ kuukaudessa. Kun lapsi täyttää 3-vuotta, maksut alenevat hiukan.
Päivärytmi ei ainakaan minusta poikkea paljoakaan Suomesta. Islan päiväkodissa aamu alkaa aamupalalla, joskin Isla syö aamupalan kotona. Aamupäivällä tarjoillaan pientä välipalaa (porkkanatikkuja, kurkkua jne) ja sitten onkin lounaan vuoro. Lounaan jälkeen on päiväuniaika, ja sen jälkeen on välipala. Sitten lapset usein ulkoilevatkin iltapäivällä. Joskus heillä taitaa olla myös pientä välipalaa, jos kotiin haku tapahtuu vasta 16-17 aikaan. Ainakin usein töistä tullessani olen tavannut Islan ryhmän juuri pienellä välipalalla. Tämä on minusta ihan kiva juttu, koska sitten ei ole ihan niin tulenpalava kiire saada kotona ruokaa pöytään.
Ainoa poikkeus, mihin en ole Suomessa törmännyt on se, että lapset kirjataan aina tuodessa sähköiseen järjestelmään tietokoneella, ja siitä heidät myös merkataan pois hakiessa. Lapsen ollessa vaikka sairaana, hänet kirjataan poissaolevaksi netissä samaan järjestelmään. Järjestelmä löytyy myös puhelimeen ladattavana aplikaationa, johon kirjaudutaan tekstiviestillä puhelimeen tulevalla koodilla. Samanlainen systeemi on myös Epun koulussa, joten se taitaa olla aika yleinen täällä Tanskassa.
En tiedä, kuinka paljon hoitajia Islan päiväkodissa on, mutta ainakin vaikuttaisi siltä, että heitä on tarpeeksi. Hoitajat tuntuvat ottavan lapset tosi lämpimästi aina vastaan ja aikaa näyttää riittävän pienillekin murheille. Isla on kova halailija ja sylittelyä hän tuntuu ainakin saavan tarpeeksi. Tyttö lähtee aamuisin tosi mielellään "minun omaan päiväkotiin" ja selvästi tykkää olla siellä. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ehkä vaikeimmat, mutta onneksi tyttö pääsi tuolloin suoraan aamulla suosikkihoitajansa syliin. Parin viikon jälkeen homma alkoikin jo sujua, ja noin kuukauden jälkeen Isla alkoi oikein odottaa aamulla päiväkotiin pääsyä.
Nyt Isla onkin saanut muutamia kavereita päiväkodista, ja olenkin hakiessani löytänyt hänet usein muutaman saman tytön kanssa leikkimästä. Isla on oppinut myös vähän tanskaa päiväkodissa. Ensin huomasimme kotona, kuinka tyttö lauloi tuttuja lastenlauluja, mutta kieli oli kyllä jotain ihan muuta kuin suomea. Seuraavaksi huomasimme Islan vastailevan kavereilleen pihalle "ja" sekä "nej", ja eräänä iltapäivänä minua vastaan juoksi tyttö, joka huusi: "Mor!" Mor!". Nyt uusimpana juttuna ovat tulleet numerot tanskaksi, joita Isla yrittää selvästi tapailla samalla, kun laskee sormillaan kymmeneen. Kotona Isla ei oikein suostu tanskaa puhumaan, eikä hän varmaan vielä osaakaan montaa sanaa. Tanskankieliset piirretyt ovat kuitenkin alkaneet kiinnostaa, joten uskoisin tytön ymmärtävän ainakin jotain. Samoin jos häneltä kysyy jotain hyvin yksinkertaista tanskaksi, vastaus on yleensä "ja" tai "nej".
Islan lempipuuhaa päiväkodissa taitaa olla piirtäminen ja helmien tekeminen. Niin, ja tietysti se leikkiminen. Harva se päivä tyttö tulee kotiin uuden kaulanauhan tai rannekorun kanssa, jonka hän on askarrellut helmistä päiväkodissa. Olenkin nyt ostanut Islalle myös kotiin erilaisia askarteluhelmiä, joista tyttö mielellään pujottelee nauhaan. Tässä vikassa kuvassa onkin Isla yhden uuden rannekorunsa kanssa. Kirjottelen myöhemmin vielä lisää tästä meidän päiväkodista, kun lisää kokemusta siitä karttuu. Näin muutaman kuukauden perusteella kuitenkin sanoisin, että kokemus on ollut hyvin positiivinen.
