Meidän perheellä tulee pian täyteen kaksi vuotta elämää ulkosuomalaisena. Asia muistui taas mieleen, kun kävimme ennakkoäänestämässä Herningissä. On kyllä mukava, että me ulkosuomalaisetkin saamme mahdollisuuden äänestää. Täällä Tanskassa ennakkoäänestyspaikkoja oli kaksi, toinen Kööpenhaminassa ja toinen täällä Jyllannissa Herningissä. Kun saavuimme äänestyspaikalle, pääsimme jonottamaan heti suomalaismummon taakse, joka sätti konsulaatin työntekijöitä pitkään ja hartaasti. Kyllä siitä tuli oikeastaan aika kotoinen olo, suomalaiset mummot ovat suomalaisia mummoja myös Tanskassa.
Viime vuonna kävimme juhlistamassa vuosipäivää ravintolassa perheen kesken ja ehkä teemme saman parin viikon kuluttua. Ensi lauantaina meidät on kutsuttu brunssille toisten ulkosuomalaisten kanssa (jippii!) ja mikä olisikaan parempi tapa “juhlistaa” tätä kaksivuotista reissua täällä. Eteen on tullut paljon ylä- ja alamäkiä ja koko kaksivuotinen on mennyt ohi kuin hujauksessa. Itsestäni tuntuu, että vastahan me äsken tänne muutimme. Tietynlainen juurettomuus liittyy vielä tähän ulkomailla asumiseen varmaankin siksi, että takana ei ole kuin vasta se kaksi vuotta. Ehkäpä tilanne on aivan toinen niillä, joilla on uudessa kotimaassa vaikka puolison kautta tullutta perhettä tai jo vakiintunut ystäväpiiri, työyhteisö ja harrastukset. Uuden elämän rakentaminen vaatii aikaa.
Ulkomaille muuttoa suunnitteleville tai sitä harkitseville suosittelisin itse ainakin jonkinlaista kielen opiskelua viimeistään kohdemaassa. Vaikka olen itse paininut tanskan kielen puhumisen kanssa, saan kuitenkin jo hoidettua esimerkiksi kauppa-asiat yms tanskaksi ja ymmärrän jos joku kysyy jotain. Kunnolla sitten “sisälle” pääseminen vaatii ainakin minusta jo aika hyviä puhetaitoja, joita itse vielä harjoittelen, hyvin hitaasti. Silti ainakin itse tunnen elämäni vähän helpommaksi kun ymmärrän jonkin verran kieltä ja ainakin pärjään. Vaikka Tanskassa kyllä pystyy elämään ihan pelkällä englannin kielen taidollakin. Sen verran hyvin kaikki tanskalaiset puhuvat englantia.
Toinen itseäni helpottanut juttu on ollut harrastusten löytäminen. Kielikoulua en nyt oikein osaa harrastuksena pitää, mutta aloitin kesällä joogan, jonka kautta olen vähän saanut lisättyä itselleni sellaista kotiutumisen tunnetta. Että minullakin on täällä jotain omia menoja ja tuttuja paikkoja sekä ihmisiä. Molemmat lapsetkin ovat nyt löytäneet harrastuksen, jossa käyvät kerran viikossa mielellään.
Uudet mahdollisuudet esimerkiksi työelämässä ovat ainakin yksi hyvistä puolista täällä ulkomailla asuessa. Olen kyllä myös kuullut täysin päinvastaisiakin tarinoita, että ulkomaille seuraavalla puolisolla on vaikeuksia löytää töitä, mutta itselläni tilanne on ollut onnekas. Täällä Tanskassa on huomattavasti enemmän oman alani työpaikkoja tarjolla ja niitä on avoinna koko ajan. Toki koulutus ja aiempi kokemus vaikuttavat myös työnhaussa, mutta kotimaassa en ole koskaan nähnyt näin paljon aukiolevia oman alani työpaikkoja. Tähän vaikuttavat varmaan myös Tanskan dynaamiset työmarkkinat. Ihmiset liikkuvat työpaikasta toiseen aika vapaasti ja aktiivisesti, mutta toisaalta työntekijän oikeudet ovat huomattavasti huonommat kuin Suomessa. Potkujen saaminen ei siis ole mikään ihmeellinen juttu, ja olen niitä nähnyt täällä todella monia, eri syistä ja eri paikoissa tapahtuvia. Tällöin kyllä myös työnantajat palkkaavat helpommin ihmisiä. Välillä meno tuntuu aika karulta, mutta toisaalta taas Tanskan työttömyysluvut eivät käsittääkseni ole valtaisat. Voisin tästä työelämästä tanskassa kirjoitella joskus vielä tarkemmin jos aihe kiinnostaa.
Huonoista puolista ulkomailla ja Tanskassa asumisessa olen kirjoittanut mm. täällä ja täällä. En nyt lähde siis noita aiheita enää uudelleen tässä käsittelemään. Kuitenkin jos katson taaksepäin, tuntuu, että olen edelleen kahden vuoden jälkeen plussan puolella. Kokemuksena en tätä aikaa vaihtaisi pois. Tulevaisuudesta emme vielä tiedä muuta, kuin että aiomme nyt ainakin toistaiseksi pysyä täällä Tanskassa. Toisaalta taas joskus väläyttelemme miehen kanssa mahdollsuudesta lähteä vielä jonnekin muualle. Kun kerran lähtee, kynnys lähteä uudelleen näemmä vaan madaltuu. Muutto ulkomaille ja hyppy tuntemattomaan ei siis missään nimessä kaduta. En vaihtaisi saamiani kokemuksia pois mistään hinnasta.
