Viime lauantai oli keväisen aurinkoinen ja meidän piti vaan päästä ulos. Lähdimme pitkästä aikaa metsäpuistoon, joka sijaitsee tässä aika lähellä meidän kotikaupungissa. Puistossa oli paljon muitakin ihmisiä ja retkipöydät täyttyivät eväitä syövistä ja kahvia siemailevista vanhemmista, samalla kun lapset malttamattomina kirmailivat ympäri puistoa. Eihän sitä nyt malta pysähtyä, kun on vihdoinkin kevät ja upea ulkoiluilma.
Minä ja mies parkkeerasimme myös yhden pöydän ääreen ja kaivoimme eväät esille. Jos jotain olemme oppineet tässä vuoden aikana tanskalaisista ja Tanskasta, niin ainakin sen, että eväät kannattaa ottaa mukaan joka paikkaan. Muuten iskee hillitön eväskateus, kun muut kaivavat laukuistaan mitä upeampia herkkuja. Siemaillessani termarista kahvia, aloin pohtia vieressä olevaa isoa tuttipuuta. Talven aikana siihen jätetyt tutit olivat mustuneet, ja ne näyttivät muutenkin vähän kärsineiltä. Vaikka monessa jutussa Tanska ei niin hirveästi poikkeakaan Suomesta, yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, miten myöhään tai aikaisin lapset tekevät tiettyjä juttuja.
Vaikka täällä lapset taitavat mennä suomalaislapsia aikaisemmin päiväkotiin, silti monet muut jutut taidetaan hoitaa vähän myöhemmin. Ei ole ollenkaan tavatonta nähdä täällä 3-4 -vuotiaita lapsia tutit suussa. En sano, että siinä olisi mitään väärää, mutta takaraivossa koputtavat neuvolan ohjeet pilalle menevistä hampaista ja muista ukaaseista. Sainkin kerran aikaan ruokalanpöydässä kohahduksen, kun sanoin, että otin tutit pois lapseltani hänen ollessaan 1-vuotias ja toinen luopui tutista itse jo ennen 1-vuotispäivää. Yritin siinä sitten selittää, että niin kun neuvolassakin sanotaan, olisi tutista hyvä luopua siinä ennen 1-vuotta. Taisin olla tanskalaisten mielessä oikea raakalainen. 😀
Meillä on käynyt niin hyvä tuuri, että molemmat lapset ovat olleet vaipattomia hyvin aikaisessa vaiheessa. Isla oli ollut vaipaton jo pitkään ennen päiväkodin alkua, joten en edes muistanut koko juttua. Isla ei poikkeuksellisesti mennyt vuggestueen (vauvalaan 0-3-vuotiaille lapsille) ollenkaan, vaan aloitti suorilta “isompien” 3-5 -vuotiaiden puolella. Isla oli tuolloin noin 2,5-vuotias. Ekana päivänä päiväkodissa kysyttiin, missä Islan vaipat ovat. Kerroin, että vaipat eivät ole enää käytössä. “Entä päiväunilla?”, kysyttiin sitten. “No ei silloinkaan”, sanoin. Hoitaja katsoi meitä hiukan jännästi ja sanoi: “Ok, on meillä täällä ryhmässä pari muutakin, joilla ei ole vaippaa”. Okei. Olenkin nähnyt ulkona aika isojakin lapsia vaippojen kanssa, joten niistäkin täällä kai sitten luovutaan huomattavasti myöhemmin. Enkä taaskaan sano, että siinä olisi mitään väärää, tai että lasta pitäisi kiirehtiä, mutta minusta se on jo ihan oman viihtyvyyden kannalta paljon mukavampaa ja helpompaa olla ilman sitä vaippaa. Tanskalaiset vanhemmat tuntuvat olevan tässä, kuten monessa muussakin jutussa paljon rennompia. Ei ole niin kiire.
Tanskassa lapset ovat sitten keskimääräisesti aikaisemmin päivähoidossa kuin suomalaislapset. Ei ole ollenkaan tavatonta, että hoitoon menee 9-kuukautisia vauvoja. Täällä kun ei ole mitään hoitovapaita niin kuin Suomessa, joten valinnanmahdollisuudet ovat vähissä. Suomesta taas en tiedä montaakaan lasta, jotka olisivat menneet hoitoon paljon ennen 1-vuotis synttäripäivää. En taaskaan sano, mikä olisi se oikea malli toimia ja missä maassa tehdään oikein. Paras on varmaan se, joka kullekin perheelle parhaiten sopii. Ehkä tähän aikaisempaan malliin halutaan mennä Suomessakin vähitellen. Mutta oma havaintoni on se, että kyllä niiden pienten hoidossa olevien vauvojen vanhemmat tuntuvat stressaavan hoitoa aika lailla ja sitä, ehtivätkö he nähdä lapsiaan tarpeeksi työpäivien jälkeen (kun pienethän menevät hyvin aikaisin nukkumaankin). Ja vauvat myös sairastavat paljon. Vanhempien aamut myös tuntuvat venyvän usein pitkiksi päiväkodissa lasta viedessä, kun vauvan jättäminen hoitoon on kuitenkin monelle selvästi vaikeaa. Hyvästit aamuisin näyttävät usein riipaisevilta. Itse olen tosi tyytyväinen, että olen saanut mahdollisuuden olla molempien lasten kanssa kohtuullisen pitkään kotona. Enkä nyt tuota Suomen nykyistä mallia ainakaan näiden omien havaintojeni perusteella kovin huonoksi sanoisi ainakaan lasten ja perheiden kannalta. Toki perheitä on erilaisia ja se mikä sopii toiselle, ei taas välttämättä sovi toiselle ja tiedän kyllä pitkän kotonaolon vaikutuksista eläkkeeseen ja uralla etenemiseen. Asioilla taitaa olla puolensa ja puolensa.
Toisaalta (ainakin meidän) päiväkodeissa hoitajia tuntuisi olevan enemmän kuin suomalaisissa päiväkodeissa ja heillä on hyvin aikaa lapsille. Tuntuu, että lapsia ehtii huomioida yksilöinä ja he saavat ihan erilaista aikuisen huomiota, kun hoitajien määrää ei ole vedetty kauhean tiukalle. Henkilökunnan vaihtuvuuskin tuntuu olevan paljon vähäisempää kuin mitä meillä on kokemusta Suomesta. Vuosittain kaupungilta tulee myös pitkä kysely vanhemmille, jossa mitataan tyytyväisyyttä päivähoitoon ja henkilökuntaan. Täällä tosiaan tulee fiilis, että päivähoitoon halutaan satsata. Olemme olleet tosi tyytyväisiä sekä Epun kouluun, että Islan tanskalaiseen päiväkotiin ja sen hoitajiin. Islakin menee joka päivä hoitoon tosi mielellään, joka tietysti helpottaa omaa mieltäni.
Ihania kuvia♥ Näitä juttuja eri maiden tavoista on kyllä aina mielenkiintoista lukea!
Meillä on hyvin pärjätty koulussa ilman päiväkotitaivaltakin ja toisaalta olen hyvin kiitollinen, että lapset ovat pitkään saaneet kotona olla. Nyt pojan ollessa ensimmäistä kertaa päiväkodissa eskarin vuoksi, olen saanut huomata kuinka vähän henkilökuntaa ainakin tuolla isojen eskareiden puolella on. Lähes päivittäin saan pojalta kuulla kuinka on saanut osakseen nyrkistä tai potkusta, kaverin kengät löytyneet roskiksesta yms. ja usein aikuinen ei ole a)ehtinyt puuttumaan tai b) nähnyt koko tilannetta. Muutama villimpi tapaus ryhmässä vie siis henkilökunnan huomion suurimman osan eskaripäivästä ja ainakin meillä on toisinaan lapsi kokenut ettei ole saanut riittävästi ohjeita seuraavaan puuhaan.
Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaiset jutut voivat olla ihan yhvtä hyviä. 🙂 Tuo on kyllä tosi kurjaa ja sydäntäsärkevää, jos kaikkea sattuu ja tapahtuu ja henkilökuntaa ei ole riittävästi. Ja varmaan koettelee myös henkilökunnan jaksamista jos resursseja ei ole tarpeeksi. Ei hyvä. 🙁
Hei millainen tuo Islan haalari on käytössä? Likaantuuko helposti esim hiekkalaatikolla? Osaatko sanoa kuinka hyvin vastaa kokoaan? Ihania kuvia teidän lapsista ❤
Täällä on ollut aika kuivaa niin en tiedä onko täysin Suomen oloihin verrattavissa. Mutta kyllä tuolla laskettiin pyllymäkeä ja leikittiin tosi ahkerasti puistossa, eikä minusta lika mitenkään erityisesti siihen tarrannut. 🙂
Jatko-opiskelen alaa ja tosi mukava lukea sinun ja perheesi kokemuksia päivähoidosta Tanskassa. Ihanaa että olette tyytyväisiä.
Olen ollut itse perhepäivähoitajana aiemmin ja sain samalla hoitaa omia lapsia kotona. Nyt opiskelujeni alkaessa oli aluksi raastavaa jättää nuorimmainen poika hoitoon vaikka hän on teidän Islan ikäinen ja päiväkodissa on ihanat hoitajat.
Aurinkoista kevättä teille!
Hei, kiva kuulla positiivista palautetta! Lupaan palata vielä uudemman kerran aiheeseen ja ehkä kertoa vielä enemmän tuosta päiväkodista ja sen toiminnasta. 🙂
Kyllä se on aina raastavaa, ihan sama juttu oli meillä kun Isla aloitti. Onneksi pian “selvisi”, että tuo tanskalainenkin päiväkoti on ihan hyvä paikka. Jännitti kyllä kieltämättä aluksi. 🙂
Suomessa tosiaan vaihtuvuus päiväkodin henkilökunnan keskuudessa on melkoista. Meillä on poika tällä hetkellä osa-aikaisena pienten ryhmässä (1-4v.), ryhmäkoko on 14 lasta ja 3 hoitajaa. Ja harvoi he ovat käytännössä yhtäaikaa paikalla. Työtä ns. kolmessa vuorossa ja päivän päivällä kaikki yhtäaikaa paikalla. Silloinkin on sitten vasuja sekä palavereita yms. Joten en kyllä kovin mielelläni alla 1,5-2v veisi hoitoon.
Tämä on niin totta! Meillä oli viimeinen päiväkoti Suomessa aivan mielettömän ihana, mutta ryhmään oli ihan mahdoton saada vakituista kolmatta henkilöä. Sijaisia ja väliaikaisia hoitajia oli niin paljon siinä, että poika ei jaksanut enää opetella “vaihtuvan aikuisen” nimeä vaan kolmas hoitaja oli vaan aina nimellä “aikuinen”.
Mä olen saanut tuossa vaippa-asiassa kummastuneen ilmeen suomessa. 🙂 Meillä tyttö luopui vaipoista vähän reilu 1,5 vuotiaana, ja oli samoin tein myös yökuiva. Kun aloitti päiväkodissa 2 veenä, ja hoitajat kyseli tytön tottumuksia yms. Kun sanoin ettei käytä vaippoja enään, syö itse ja laittaa osittain vaatteet itse, niin hoitaja nosti kulmiaan ja totesi, että taitaa olla täysin oppinut ja heille ei jäänyt mitään. 🙂 Yhden kerran joku sijainen oli laittanut tytölle vaipan ( en edes tiedä kenen vaipan kun ei me niitä hankittu enää) päiväunille ja tyttö oli maannut sängyssä vihaisena eikä nukahtanut, ja sitten hoitajat olivat ihmeissään kun ei nukkunut ja sitten joku vakkari oli sanonut ettei tyttö käytä vaippoja ja ottivat pois ja sitten vasta tyttö nukahti. 🙂
Mun lapset ovat tyttö 5 ja poika 8. Mut mua ärsyttää suunnattomasti Suomessa vellova keskustelu lasten hoitamisesta kotona. Jotenkin haluaisin Suomen systeemin säilyvän sellaisena, että lapset olisi mahdollista hoitaa tuonne 3-vuotiaaksi asti kotona. Mun mielestä on hyvä, että lapsi saa olla vähintään 1-vuotiaaksi asti kotona. Ja perheet itse valita milloin viedä lapsi hoitoon ja vanhempi töihin. Toki tuota järjestelmää on hyvä päivittää / korjata, mutta enpä tiedä onko nuo esitetyt vaihtoehdot niitä parempia vaihtoehtoja. Tiedän ja ymmärrän toki, että sillä on vaikutuksensa eläkkeeseen ja valtion vero kertymään, mikäli pitkään on ilman tuloja kotona. Mutta mikäli perheet voivat tehdä omaan tilanteensa sopivat ratkaisut, niin sillä on positiivinen vaikutus myös lapsen kehitykseen. Toisessa perheessä se oikea ratkaisu on palata ajoissa töihin ja toisessa olla pidempään kotona. Jokaisella asialla on puolensa.
Hauska kuulla noinkin päin. 🙂 Mutta teillä oli kyllä tyttö tosi aikaisessa. Ihmekös jos suututtaa, kun väkisin laitetaan vaippa, ihana tyttö! 😀
Mä olen itse kans sitä mieltä, että olisi hyvä jos perheet voisivat itse päättää edelleen, koska ei se aikainen hoitoon menokaan ole aina oikotie onneen. Mielenkiinnolla seuraan keskustelua ja kirjoittelua näistä Suomen asioista, vaikka meillä lapset on jo hoidon ja koulunkin aloittaneet. 🙂
Kuinka siellä Tanskassa on päiväunien suhteen? Asun etelä Ruotsissa, täällä 1-3v nukkuvat päikkärit, isojen ryhmässä 3-5v ani harva nukkuu. Suomessahan useat 4-5 vuotiaatkin nukkuvat tai ainankin lepäävät, niin kuinka siellä on?
Ainakin Islan ryhmässä (3-5v.) nukutaan päikkärit ja Isla nukkuu joka päivä. Muista lapsista en tiedä, mutta luulisin heidän nukkuvan, kun tuo päiväuniaika on kaikille ja jokaiselle oma nukkumapaikka on. 🙂 Eppu aloitti suoraan eskarissa täällä ja siellä ei sitten tietenkään nukuttu enää. Onpa jännä tuo päikkäreidden puuttuminen, kun tosiaan monet tuon ikäiset pitää vielä jonkun lepohetken ainakin. 🙂