YHTEISTYÖSSÄ / Ratkiriemu (lasten vaatteet)
Nyt kun Eppu aloitti sitten eskarin, minulla ja Islallakin alkoi taas ihan erilainen arki täällä Tanskassa, uudessa kodissa. Me ollaan nimittäin ihan kaksin. Tai no nelisin, jos koiratkin lasketaan. Vähän kyllä jännitti, tuleeko aikakin pitkäksi ilman Eppua. Islalla kun ei täällä sillä lailla samanikäisiä kavereita vielä ole. Ja kun Epun eskari on alkanut ihan hyvin, pikkusiskon aamut alkavat aika usein huudolla: "Minäkin haluan päiväkotiiiin! Isla tahtoo kans eskariin!" Ja sitä rataa.
Onneksi meille on tulossa parin viikon päästä yksi kaverini kylään tyttärensä kanssa, niin Islakin saa taas vähän leikkiseuraa. Ja äiti saa "oikeaa" juttuseuraa. Vaikka en ole ainakaan vielä tuntenut itseäni kovin yksinäiseksi, on tosi mukava saada joku tänne. Koska whats app, viestit ja nettipuhelut kulkevat niin hyvin, olen päivittäin yhteydessä kavereihin Suomessa. Joskus jopa tuntuu, ettei sitä nyt niin kaukana ollakkaan vaan että asuisin ennemminkin eri kaupungissa kuin eri maassa.
Omalla aktiivisuudella kavereita löytyisi itselle varmasti enemmänkin, mutta olen vielä ollut vähän laiska, kun tässä tavallisessa arjessakin tuntuu olevan vaikka mitä touhua joka päivä. Joskus taas on niitä päiviä, jotka ovat tosi pitkävetisiä, kun ulkona sataa kaatamalla, ja tutut päivittäiset ruutiinit ja tekemiset ovat jääneet Suomeen. Koitankin siksi joka päivä kehittää itselleni ja Islalle jotain tekemistä, tai että lähdetään käymään jossain, mennään eväsretkelle, kävelyttämään koiria ja nukenvaunuja tai vaikka kaupungille hoitamaan asioita. Ihan vaan, että ei nyt ainakaan tulla ihan mökkihöperöiksi, vaikka olisi vähän tylsempikin päivä.
Paikallisiin äiteihin on vähän hankala tutustua ihan näin kylmiltään. Täällä kun ei ole sellaista leikkipuistokulttuuria kuin Suomessa, ja äiditkin palaavat yleensä töihin heti vauvavuoden jälkeen. En ole ainakaan vielä löytänyt sellaista taaperolle sopivaa kerhotoimintaa täältä meidän kotikaupungista. Vauvojen äidit taas tuntuvat usein kokoontuvan kaveriporukalla kahviloissa ja ravintoloissa. Kuulin eräältä tutulta suomalaiselta odottavalta äidiltä, että neuvolat täällä kuitenkin järjestävät tapaamisia sellaisten äitien kesken, joilla on vauva tulossa samaan aikaan. Näin uudet äidit löytävät toisensa jo ennen vauvojen syntymää.
Ja mikä ilo siitä syntyykään joka päivä, kun Eppu tulee kotiin eskarista! Isla juoksee aina ensimmäisenä halaamaan Eppua. Hassua kyllä, olen itsekin huomannut välillä päivisin ikävöiväni Eppua, vaikka tietysti ehdin nähdä häntä illallakin. Eppu kun on nykyään aika mukavaa juttuseuraa hauskoine oivalluksineen ja hyvällä huumorilla maustettuna. Tuntuu, että poika olisi lyhyessä ajassa kasvanut jotenkin ison harppauksen. Tosin sitä sisarusten välistä nahistelua en ikävöi ollenkaan, ja siitäkin kyllä pääsemme edelleen "nauttimaan" aina iltaisin, kun lapset ovat jo unohtaneet ikävöineensä toisiaan päivän aikana. Heh.
Lopuksi vielä muutama sana näistä lastenvaatteista. Islalla on nimittäin kuvissa uusi Molon Windy takki, jonka saimme jokin aika sitten Ratkiriemusta. Jalassa molemmilla on Molon Haven housut. Tämä Windy on vähän sellainen ohuempi tuulitakki, joka on sopiva sitten, kun tavalliset välikausivaatteet alkavat olla liian raskaat. Meillä oli viime vuonna Molon Waiton takit molemmilla lapsilla, ja ne olivat koko kesän sekä alkusyksyn käytössä. Kuvia niistä on mm. täällä. Nämä tuulitakit ovat ihanan kevyet kantaa mukanakin ja menevät pieneen tilaan, mutta suojaavat kuitenkin tuulelta ja vesisateelta (vesipilari 5000). Epun oma Waiton mahtuukin vielä hänelle ja pääsee taas pian käyttöön. Tämä Islalla kuvissa oleva Windy on nyt sitten tällainen tyttömäisempi malli, mutta yhtä kevyt kuin Waiton. Voin kyllä lämpimästi suositella näitä Molon tuulitakkeja juuri kevääksi ja kesäksi, jos teillä on kevyt, mutta suojaava takki hakusessa. Nämä ovat nimittäin sellaiset takit, joita jopa tuo mies kehui monesti viime kesänä. 🙂 Kaikki Molon vaatteet löytyvät TÄÄLTÄ. Kannattaa katsoa, koska Ratkiriemussa on paljon alennuksia juuri Molon vaatteista.
Voi suloisuus taas noita kuvia♥ Meillä myös kuopus on varmaan syksyllä ihan orpona isomman pojan lähtiessä eskariin. Jo nyt kerhopäivät tekevät tiukkaa saati sitten kun eskaria on joka päivä ja useampi tunti. Meille mahtaakin tulla hiljaista, kun tuntuu isommasta pojasta kuitenkin nytkin kaikki ääni lähtevän. Tai niistä poikien ainaisista kiistoista 😀
Voi ei, teillä siis sama edessä syksyllä. 🙂 Joo, no tavallaan on kyllä hiljaista, mutta toisinaan ei. ;-D
Olen kuullut työkavereiltani, että ainakin Aarhusissa on aktiivinen kansainvälisten perheiden “ryhmä”. Eli kokoontuvat leikkimään leikkipuistoihin, syövät yhdessä jne. En tiedä miten siellä teillä päin on. Facebookista tosin nykyään kaikki ryhmät löytää jos sellaisia on 🙂
Mä kans kuulun täällä muutamaan kansainväliseen ryhmään, mutta kumpikaan ei oikein järjestä tuollaista perhe ulkoilua. Se olisikin mukavaa! 🙂 Täytyy ehkä vielä vähän tutkailla jos löytyisi edes joku kerho tms.
Voi suloisuus taas noita kuvia♥ Meillä myös kuopus on varmaan syksyllä ihan orpona isomman pojan lähtiessä eskariin. Jo nyt kerhopäivät tekevät tiukkaa saati sitten kun eskaria on joka päivä ja useampi tunti. Meille mahtaakin tulla hiljaista, kun tuntuu isommasta pojasta kuitenkin nytkin kaikki ääni lähtevän. Tai niistä poikien ainaisista kiistoista 😀
Voi ei, teillä siis sama edessä syksyllä. 🙂 Joo, no tavallaan on kyllä hiljaista, mutta toisinaan ei. ;-D
Olen kuullut työkavereiltani, että ainakin Aarhusissa on aktiivinen kansainvälisten perheiden “ryhmä”. Eli kokoontuvat leikkimään leikkipuistoihin, syövät yhdessä jne. En tiedä miten siellä teillä päin on. Facebookista tosin nykyään kaikki ryhmät löytää jos sellaisia on 🙂
Mä kans kuulun täällä muutamaan kansainväliseen ryhmään, mutta kumpikaan ei oikein järjestä tuollaista perhe ulkoilua. Se olisikin mukavaa! 🙂 Täytyy ehkä vielä vähän tutkailla jos löytyisi edes joku kerho tms.