Millaista elämä on lasten ja koirien kanssa? Blogia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että näiden ihmislasten lisäksi meillä asustaa kaksi karvaista perheenjäsentä. Kyseessä on meidän vanha koiraveljeskaksikko, joka tunnetaan paremmin nimellä "Pojat". Pojat ovat 9 ja 10 -vuotiaat kääpiösnautseriveljekset, joiden kanssa harrastin aika aktiivisesti ennen lasten syntymää. Sittemmin aktiiviharrastus koirien kanssa on jäänyt ajan puutteen takia, mutta pojat ovat silti aina osa meidän perhettä.
Olen itse elänyt koiran kanssa vuodesta -85 lähtien, joten kokemusta on elämästä lapsena koiran kanssa sekä aikuisena koirien ja lasten kanssa. Kun odotin Eppua, jotkut koirattomat tutut kyselivät huolestuneina, miten koirille kävisi, kun lapsi syntyy, tai mitä jos koirat vahingoittavat vauvaa. Jotenkin sitä vaan tuntee omansa, ja tiesin, että niin ei vain tule käymään. Kun on käyttänyt tuhansia tunteja omien koiriensa kanssa koulutuskentällä ja kisoissa, sitä vaan tuntee ja tietää, miten oma koira toimii eri tilanteissa.
Vauvan Pojat ottivat yllättävän hyvin vastaan. Ehkä heillä oli jo joku aavistus, että uusi perheenjäsen kasvoi äidin vatsassa. Raskausaikana toinen koiristamme halusi aina nukkua vieressäni vartioiden niin, että koiran pää oli osittain vatsani päällä. Ja kun Eppu vihdoin syntyi, molemmat koirat asettuivat aina vahtimaan vauvaa molemmin puolin lattialla. Kovin kiinnostuneita pojat eivät vauvasta olleet muuten, kuin joskus aluksi vanhempi koiristamme saattoi hakea äidin hätiin, kun vauva alkoi itkeä. Ihan kun koira olisi halunnut sanoa: "Kiirehdi, vauvalla on joku hätänä!"
Kun lapset ovat olleet taaperoita, olemme pyrkineet pitämään pienet tihulaiset poissa koirien kimpusta. Molemmat lapset ovatkin oppineet hyvin aikaisin, miten koirien kanssa ollaan. Koiria ei häiritä nukkuessa eikä syödessä, niitä ei revitä eikä tönitä, eikä niiden tavaroita varasteta. Eikä koiran ruokatynnyriin mennä istumaan. Koirien kanssa voi kyllä leikkiä ja molemmat koiramme rakastavat erilaisia pallo- ja vetoleikkejä. Molemmat on myös koulutettu päästämään tavarasta irti käskystä, nostamaan ja noutamaan pudonneita tavaroita ja tekemään myös monia muita temppuja. Koirista on myös seuraa lapsille, ja vähitellen meillä vierailevat kaveritkin ovat tottuneet koiriin. Koira toimii lapsiperheessä kuin hyvä ekoimuri. Lattialle pudonnut ruoka ei siellä kauan happane, kun se on jo kadonnut parempiin suihin. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei tehokas ekoimuri saa isoa elintasorengasta vatsansa ympärille. Koira on myös ihana turvallinen unikaveri. Joskus kun Eppu ei saa nukuttua, hän on mennyt äidin ja isän sänkyyn kaverinaan jompi kumpi koirista. Unikin tulee paremmin kun on rakas karvainen kaveri vieressä.
Toki välillä on ollut myös raskasta. Erityisesti vauva-aikana olen kokenut tosi huonoa omatuntoa siitä, että aikani ei enää riitä koiraharrastukseen niin kuin ennen. Joskus jopa ulos lähteminen on ollut vastenmielistä, kun takana on useita valvottuja öitä ja sylissä on itkevä vauva. Lasten ollessa ihan pieniä mies onkin ottanut isomman vastuun meidän "poikien" hoidosta. Väsyneenä on myös tuntunut siltä, että en ikinä enää halua meille yhtä ainutta koiraa. Mutta nyt kun lapset eivät ole enää ihan vauvoja, ajatuskin elämästä ilman koiraa perheessä tuntuu kamalalta.
Koiran hoitokin on työtä, koska se on pentuna kotiin tulleessaan kuin pieni vauva. Se tekee tarpeensa sisälle ja vaatii runsaasti hoitoa ja huomiota. Ja koira pitää kouluttaa, jopa se pienikin sylikoira. Minusta jo koulutus vie niin paljon aikaa, että olen onnellinen, että meillä oli lasten syntyessä jo vähän vanhemmat koirat. Itse en olisi varmaan jaksanut pentua lasten vauva-aikana, mutta sitten taas yksi parhaista ystävistäni on kolmen pienen lapsen äiti ja heillä on useita isoja työkoiria, kissoja ja lampaita (ja ties mitä muita elukoita), joiden kanssa he onnistuvat vanhempien päivätyön lisäksi harrastamaan.
Rahaakin näihin meidän karvaisiin kavereihin saa uppoamaan aika lailla. Onneksi molemmille koirille on otettu pentuna kattavat vakuutukset, jotka ovat todellakin maksaneet itsensä takaisin vuosien varrella. Kaikkea sekään ei korvaa ja toisen vanhan herran hammasremontti tuli viimeksi maksamaan toista tuhatta euroa. Pojat myös matkustavat meidän kanssamme ja juna- sekä automatkailu on tullut niillekin hyvin tutuksi. Usein koirienkin matkat maksavat, varsinkin jos niiden kanssa pitää lentää. Muutenkin koirat ovat luonnollinen osa meidän jokapäiväistä arkea.
Kaikesta vaivasta huolimatta koira on minusta loistava lapsiperheen kaveri, jos sen kanssa viitsii nähdä aikaa ja vaivaa. Molemmat lapset ovat oppineet arvostamaan ja kunnioittamaan eläimiä ja sitä, miten niitä kuuluu kohdella. Okei, no taaperolla tämä ymmärrys on ehkä vielä vähän vaiheessa. Molemmat lapset ovat kuitenkin hyvin eläinrakkaita, erityisesti Eppu, joka haluaisi tietysti meille lisää ties mitä eläimiä. Enkä itsekään antaisi koskaan ihania "valkoisia vauvojamme" pois. Kun lapset ovat nukkumassa, en tiedä mitään parempaa, kun käpertyä koira kainalossa sohvalle katsomaan telkkaria.
Ihana postaus! Meillä lapset salaa hemmottelevat koiria. Usein ihmetellään miten kummassa koiran ruoka on taas niin vähissä ja hyvin pian eräs pieni herra tulee pyytämään anteeksi. Hän siis vähän kerrassaan käy nappaamassa nappuloita ettei vaan karvaisille kavereille tule nälkä 😀 Isompi pojista taas ilmoitti eilen haluavansa vuohen ja sille voisi kuulemma rakentaa ulkorakennukseen kodin ja pystyttää aitauksen ympärille. Jospas me kuitenkin pysyteltäisiin näissä koiruuksissa 😀
Kiitos! 🙂 Meillä on kans yksi vähän innokas koirien ruokkija. Isla saa auttaa antamaan ruoat koirille, mutta joskus olen yllättänyt hänet tarjoilemasta raksuja pojille ihan omatoimisesti. Myös ruoka, joka ei kelpaa saattaa sujahtaa pöydän alle kenenkään huomaamatta. 😀
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän elämästä ja meidän tytöistä. 😀 Meillä siis myös kaksi koiravanhusta ja lapset 6 ja 4vee. Molempien koirien kanssa harrastin agilityä mutta en enää lasten syntymän jälkeen. Meillä koirat eivät enää tule mukaan muutakuin lenkille tietysti, muuten jäävät hoitoon vanhempieni luokse.
Kiva postaus, en olisi tiennyt muuten teidän koiruuksista 🙂
Saija
Kiva kuulla, että muillakin sama tilanne. 🙂 Meillä harrastettiin myös agia vähän aikaa, mutta toko oli meidän “päälaji”. Vähän harmittaa, että se on nyt jäänyt, kun aika pitkälle päästiin pikkukoirien kanssa. Mutta aika aikaansa kutakin. 🙂
Niin tuttua… Välillä tuntuu, kun oikein kiukuttaa, että laitan koirat lihoiksi:D. No, se tunne menee nopeasti ohi. En voisi kuvitellakaan elämää ilman koiria. Meillä onneksi koirat myös vähä iäkkäämpiä, kun vauva syntyi. Kovasti koirat hoivaavat, kun laiskottelultaan ehtivät, mutta eivät ole mustasukkaisia.
Joo, näin se menee. 😀 Nyt varsinkin vanhemmalla iällä molemmat koirat ovat super luotettavia kaikkien lasten kanssa. Ja niin rakkaita kavereita. <3
Meillä myös 6v koira ja 10kk lapsi. Heti on opetettu, että koiran turkkia ei revitä, kipoille ei mennä, eikä unta häiritä. Koira yleensä väistää lapsen tieltä tai ohi mennessään nuolaisee ja lasta naurattaa. Lapsen ensimmäiset sanat olivatkin “hau hau” ja “Beh” eli Bella-koira. Vaunulenkeillä koira vahtii herkeämättä vaunuja ja ruokailuissa putsaa tehokkaasti kaiken, mitä pöydältä tippuu. Välillä harmittaa, ettei koiraa enää ehdi huomioida samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää. Koiran käytös oli myös ensimmäinen vihje, jolloin epäilin olevani raskaana. Koira työnsi päätään syliini ja alkoi vahtimaan minua. Koira pitää huolen, että meillä ulkoillaan paljon säällä kuin säällä.
Meillä on kans toinen väistää ja toinen ei taas väistä,mutta ei välitä pätkän vertaa (ainoastaan tyyrää joskus lastenkin kylkeen kiinni). 😀
Oi, olipa hauska, että koira vaistosi raskauden. Mä toimin vaan sellaisena tyynynä ton mahani kanssa. 😀
Moikka! Kuka voitti instagramin kisassa? ?
Moi, tägäsin juurikin voittajan suoraan sinne instaan. 🙂 Voittajan nimimerkki löytyy sieltä. 🙂
Ihana postaus! Meillä lapset salaa hemmottelevat koiria. Usein ihmetellään miten kummassa koiran ruoka on taas niin vähissä ja hyvin pian eräs pieni herra tulee pyytämään anteeksi. Hän siis vähän kerrassaan käy nappaamassa nappuloita ettei vaan karvaisille kavereille tule nälkä 😀 Isompi pojista taas ilmoitti eilen haluavansa vuohen ja sille voisi kuulemma rakentaa ulkorakennukseen kodin ja pystyttää aitauksen ympärille. Jospas me kuitenkin pysyteltäisiin näissä koiruuksissa 😀
Kiitos! 🙂 Meillä on kans yksi vähän innokas koirien ruokkija. Isla saa auttaa antamaan ruoat koirille, mutta joskus olen yllättänyt hänet tarjoilemasta raksuja pojille ihan omatoimisesti. Myös ruoka, joka ei kelpaa saattaa sujahtaa pöydän alle kenenkään huomaamatta. 😀
Ihana postaus! Meillä lapset salaa hemmottelevat koiria. Usein ihmetellään miten kummassa koiran ruoka on taas niin vähissä ja hyvin pian eräs pieni herra tulee pyytämään anteeksi. Hän siis vähän kerrassaan käy nappaamassa nappuloita ettei vaan karvaisille kavereille tule nälkä 😀 Isompi pojista taas ilmoitti eilen haluavansa vuohen ja sille voisi kuulemma rakentaa ulkorakennukseen kodin ja pystyttää aitauksen ympärille. Jospas me kuitenkin pysyteltäisiin näissä koiruuksissa 😀
Kiitos! 🙂 Meillä on kans yksi vähän innokas koirien ruokkija. Isla saa auttaa antamaan ruoat koirille, mutta joskus olen yllättänyt hänet tarjoilemasta raksuja pojille ihan omatoimisesti. Myös ruoka, joka ei kelpaa saattaa sujahtaa pöydän alle kenenkään huomaamatta. 😀
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän elämästä ja meidän tytöistä. 😀 Meillä siis myös kaksi koiravanhusta ja lapset 6 ja 4vee. Molempien koirien kanssa harrastin agilityä mutta en enää lasten syntymän jälkeen. Meillä koirat eivät enää tule mukaan muutakuin lenkille tietysti, muuten jäävät hoitoon vanhempieni luokse.
Kiva postaus, en olisi tiennyt muuten teidän koiruuksista 🙂
Saija
Kiva kuulla, että muillakin sama tilanne. 🙂 Meillä harrastettiin myös agia vähän aikaa, mutta toko oli meidän “päälaji”. Vähän harmittaa, että se on nyt jäänyt, kun aika pitkälle päästiin pikkukoirien kanssa. Mutta aika aikaansa kutakin. 🙂
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän elämästä ja meidän tytöistä. 😀 Meillä siis myös kaksi koiravanhusta ja lapset 6 ja 4vee. Molempien koirien kanssa harrastin agilityä mutta en enää lasten syntymän jälkeen. Meillä koirat eivät enää tule mukaan muutakuin lenkille tietysti, muuten jäävät hoitoon vanhempieni luokse.
Kiva postaus, en olisi tiennyt muuten teidän koiruuksista 🙂
Saija
Kiva kuulla, että muillakin sama tilanne. 🙂 Meillä harrastettiin myös agia vähän aikaa, mutta toko oli meidän “päälaji”. Vähän harmittaa, että se on nyt jäänyt, kun aika pitkälle päästiin pikkukoirien kanssa. Mutta aika aikaansa kutakin. 🙂
Niin tuttua… Välillä tuntuu, kun oikein kiukuttaa, että laitan koirat lihoiksi:D. No, se tunne menee nopeasti ohi. En voisi kuvitellakaan elämää ilman koiria. Meillä onneksi koirat myös vähä iäkkäämpiä, kun vauva syntyi. Kovasti koirat hoivaavat, kun laiskottelultaan ehtivät, mutta eivät ole mustasukkaisia.
Joo, näin se menee. 😀 Nyt varsinkin vanhemmalla iällä molemmat koirat ovat super luotettavia kaikkien lasten kanssa. Ja niin rakkaita kavereita. <3
Niin tuttua… Välillä tuntuu, kun oikein kiukuttaa, että laitan koirat lihoiksi:D. No, se tunne menee nopeasti ohi. En voisi kuvitellakaan elämää ilman koiria. Meillä onneksi koirat myös vähä iäkkäämpiä, kun vauva syntyi. Kovasti koirat hoivaavat, kun laiskottelultaan ehtivät, mutta eivät ole mustasukkaisia.
Joo, näin se menee. 😀 Nyt varsinkin vanhemmalla iällä molemmat koirat ovat super luotettavia kaikkien lasten kanssa. Ja niin rakkaita kavereita. <3
Meillä myös 6v koira ja 10kk lapsi. Heti on opetettu, että koiran turkkia ei revitä, kipoille ei mennä, eikä unta häiritä. Koira yleensä väistää lapsen tieltä tai ohi mennessään nuolaisee ja lasta naurattaa. Lapsen ensimmäiset sanat olivatkin “hau hau” ja “Beh” eli Bella-koira. Vaunulenkeillä koira vahtii herkeämättä vaunuja ja ruokailuissa putsaa tehokkaasti kaiken, mitä pöydältä tippuu. Välillä harmittaa, ettei koiraa enää ehdi huomioida samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää. Koiran käytös oli myös ensimmäinen vihje, jolloin epäilin olevani raskaana. Koira työnsi päätään syliini ja alkoi vahtimaan minua. Koira pitää huolen, että meillä ulkoillaan paljon säällä kuin säällä.
Meillä on kans toinen väistää ja toinen ei taas väistä,mutta ei välitä pätkän vertaa (ainoastaan tyyrää joskus lastenkin kylkeen kiinni). 😀
Oi, olipa hauska, että koira vaistosi raskauden. Mä toimin vaan sellaisena tyynynä ton mahani kanssa. 😀
Meillä myös 6v koira ja 10kk lapsi. Heti on opetettu, että koiran turkkia ei revitä, kipoille ei mennä, eikä unta häiritä. Koira yleensä väistää lapsen tieltä tai ohi mennessään nuolaisee ja lasta naurattaa. Lapsen ensimmäiset sanat olivatkin “hau hau” ja “Beh” eli Bella-koira. Vaunulenkeillä koira vahtii herkeämättä vaunuja ja ruokailuissa putsaa tehokkaasti kaiken, mitä pöydältä tippuu. Välillä harmittaa, ettei koiraa enää ehdi huomioida samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää. Koiran käytös oli myös ensimmäinen vihje, jolloin epäilin olevani raskaana. Koira työnsi päätään syliini ja alkoi vahtimaan minua. Koira pitää huolen, että meillä ulkoillaan paljon säällä kuin säällä.
Meillä on kans toinen väistää ja toinen ei taas väistä,mutta ei välitä pätkän vertaa (ainoastaan tyyrää joskus lastenkin kylkeen kiinni). 😀
Oi, olipa hauska, että koira vaistosi raskauden. Mä toimin vaan sellaisena tyynynä ton mahani kanssa. 😀
Moikka! Kuka voitti instagramin kisassa? ?
Moi, tägäsin juurikin voittajan suoraan sinne instaan. 🙂 Voittajan nimimerkki löytyy sieltä. 🙂
Moikka! Kuka voitti instagramin kisassa? ?
Moi, tägäsin juurikin voittajan suoraan sinne instaan. 🙂 Voittajan nimimerkki löytyy sieltä. 🙂