Tämän näköistä porukkaa meillä oli tänään leikkimässä ja kylässä. Näyttääkö tutulta? 🙂 Aamupäivä hujahti kuin siivillä ja lapsillakin tuntui olevan touhua. Kavereiden taapaamisessa ainakin minulle tosi tärkeää on myös se, että pääsee itse juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia jonkun kaverin (aikuisen) kanssa.
Oma aika on nykyään aika vähissä, joten niitä pieniäkin hetkiä osaa arvostaa ihan erilailla. Ja kyllä sitä aikuista seuraa vaan kaipaakin joskus tosi paljon. Onneksi kun on kotona, voi tavata muita äitikavereita päivällä ja lapsetkin pääsevät siinä samalla leikkimään. Viikonloput hujahtavat helposti perheen kesken ja silloin on pakko hoitaa niitä asioita, joita ei ehdi viikolla tekemään, koska mies on kuitenkin päivät töissä. Usein myös synttärit ja sukulaisvierailut sun muut ajoittuvat viikonloppuihin. Toki yritän myös viikonloppuisin järjestää aikaa omille kavereille, mutta valitettavasti se ei enää onnistu yhtä helposti kun ennen lapsia. Tästä on joskus ihan älyttömän huono omatunto, ja en voi kuin toivoa, että ystävät ymmärtävät. Tämä on nyt tätä pikkulapsiarkea hetken, kyllä sitä varmaan sitten myöhemmin taas ehtii. Onneksi nykyään kavereihin voi pitää yhteyttä myös puhelimen ja netin välityksellä, joten vaikka ei ehditä nähdä nykyään niin usein, yhteyttä tulee silti pidettyä jotenkin. Puhelin siis käy kuumana ja viestit lentelevät.
En tiedä, mistä äidit yleensä löytävät seuraa, mutta ainakin perhekerhot, vauvakahvilat ja muskarit ovat hyviä paikkoja tutustua muihin äiteihin. Monet kaverit nimittäin ovat päivisin töissä, jolloin parhaiten seuraa saa muista äideistä, jotka ovat myös kotona. Vaikka niitä työkavereita onkin joskus tosi kova ikävä, ei ihmisiä silti viitsi häiriköidä puhelinsoitoilla, kun he ovat töissä. 😉 Esikoisen kanssa kävimme ahkerasti kerhossa, jossa tutustuikin ihan mukavasti samalla alueella asuviin ihmisiin. Onneksi monet ystävät ovat myös saaneet samoihin aikoihin lapsia, joten äiti-lapsi-seuraa löytyy myös vanhasta kaveripiiristä. Hyviä ystäviä olen löytänyt myös vanhasta sekä nykyisestä naapurustosta, jolloin yhdessä tekeminen on ihanan helppoa. Asuinpaikkakin kyllä vaikuttaa tosi paljon, ja meillä on käynyt hyvä tuuri sen suhteen, että meidän naapurustossa asuu paljon samanhenkisiä lapsiperheitä. Ja sitten olen myös tämän blogin kautta tutustunut moniin hyviin tyyppeihin, jotka ovat tällä hetkellä hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa. Silloin sitä juteltavaa riittää ja saa myös hyvää vertaistukea.
Tällä kertaa pääsin itsekin vähän kuviin, kun yleensä sitä tulee oltua vain kameran takana, enkä osaa ottaa kuvia itse itsestäni. Kuvissa siis iloinen äiti ja lapset, joista toinen halusi välttämättä poseerata herkullisen sämpylän kanssa (suodaan se hänelle). Ja sitten toinen tietysti perässä. 😉 Niin, ja nämä meidän kaverit kuvissa löytyvät täältä. Tunnistitko? 🙂
PS. Kiitos Annalle kuvista. 🙂
Mä haluan luottaa juurikin siihin, että ystävät kyllä ymmärtävät ellei aikaa aina heille ole. Itselläni parhaat ystävät asuvat vielä sen verran kaukana ettei näkeminen ihan välimatkankaan takia aina onnistu.
Täällä ei juuri naapurustosta sattuneesta syystä lapsille kavereita löydy. Kerhoissakin on sen verran vähän väkeä ettei sieltä välttämättä aina niin samanhenkistä kaveria löydy. Itse löysin kahden vanhimman kohdalla ihan huipputyyppejä, mutta nyt ei valitettavasti oikein ole kolahtanut niin, että kyläilyasteella oltaisiin. Harmillista sinänsä, sillä leikkitreffit piristää niin lasten kuin äitienkin arkea ihan hurjasti.
-Nanna
Tärkeä asia, äitikaverit:) Esikoisen ja kakkosen kohdalla niitä oli paljon, ystäviä sekä lapsille että äidille, tapaamisia puistoissa, kahviloissa ja kodeissa. Kolmosen vauva-aikana löytyi vielä muutama samanhenkinen ja samassa elämäntilanteessa elävä äiti. Nelosen synnyttyä oli outoa, kun ei enää löytynyt “äititreffeilijää”, sama nyt. Sitä voi olla kovinkin yksinäinen, vaikka on iso perhe ympärillä, johtuen nimenomaan aikuisseuran puutteesta. Toisaalta omankin perheen arki on jo sellaista rumbaa, ettei aina välttämättä edes jaksa alkaa järjestämään tapaamisia 😉 Samassa elämäntilanteessa elävien vertaistuki on kyllä tosi tärkeää. Missähän järjestettäis “mammakerhoja” teinien äideille ?! 😀
Nanna: Tosiaan, leikkitreffit voi olla tylsän päivän pelastus ja muutenkin ihan henkireikä kun pääsee juttelemaan muiden aikuisten kanssa. 🙂
Vierailija 2: Samaa mieltä! 🙂 Ja todellakin voi olla yksinäinen myösison perheen kanssa. Kyllä niitä omia ja omanhenkisiä kavereita vaan kaipaa, vaikka olisikin muuten sitä tohinaa ja touhua ympärillä.
Joskus se lähteminen on tosi vaikeaa, mutta sitten kun lähtee ja näkee ne ystävät, niin aina on kyllä melkein hauskaa ja kannatti lähteä. 🙂
Mä en tiedä, mutta haluan ehkä jossain vaiheessa tietää. Tai joku teinien äitien tukiryhmä. ;-D
Näköjään multa unohtuu nykyään nimmari alta eli 2.vierailija oli Täti Ruskea, ehkä arvasitkin kirjoituksesta 😉
Mä haluan luottaa juurikin siihin, että ystävät kyllä ymmärtävät ellei aikaa aina heille ole. Itselläni parhaat ystävät asuvat vielä sen verran kaukana ettei näkeminen ihan välimatkankaan takia aina onnistu.
Täällä ei juuri naapurustosta sattuneesta syystä lapsille kavereita löydy. Kerhoissakin on sen verran vähän väkeä ettei sieltä välttämättä aina niin samanhenkistä kaveria löydy. Itse löysin kahden vanhimman kohdalla ihan huipputyyppejä, mutta nyt ei valitettavasti oikein ole kolahtanut niin, että kyläilyasteella oltaisiin. Harmillista sinänsä, sillä leikkitreffit piristää niin lasten kuin äitienkin arkea ihan hurjasti.
-Nanna
Mä haluan luottaa juurikin siihin, että ystävät kyllä ymmärtävät ellei aikaa aina heille ole. Itselläni parhaat ystävät asuvat vielä sen verran kaukana ettei näkeminen ihan välimatkankaan takia aina onnistu.
Täällä ei juuri naapurustosta sattuneesta syystä lapsille kavereita löydy. Kerhoissakin on sen verran vähän väkeä ettei sieltä välttämättä aina niin samanhenkistä kaveria löydy. Itse löysin kahden vanhimman kohdalla ihan huipputyyppejä, mutta nyt ei valitettavasti oikein ole kolahtanut niin, että kyläilyasteella oltaisiin. Harmillista sinänsä, sillä leikkitreffit piristää niin lasten kuin äitienkin arkea ihan hurjasti.
-Nanna
Tärkeä asia, äitikaverit:) Esikoisen ja kakkosen kohdalla niitä oli paljon, ystäviä sekä lapsille että äidille, tapaamisia puistoissa, kahviloissa ja kodeissa. Kolmosen vauva-aikana löytyi vielä muutama samanhenkinen ja samassa elämäntilanteessa elävä äiti. Nelosen synnyttyä oli outoa, kun ei enää löytynyt “äititreffeilijää”, sama nyt. Sitä voi olla kovinkin yksinäinen, vaikka on iso perhe ympärillä, johtuen nimenomaan aikuisseuran puutteesta. Toisaalta omankin perheen arki on jo sellaista rumbaa, ettei aina välttämättä edes jaksa alkaa järjestämään tapaamisia 😉 Samassa elämäntilanteessa elävien vertaistuki on kyllä tosi tärkeää. Missähän järjestettäis “mammakerhoja” teinien äideille ?! 😀
Tärkeä asia, äitikaverit:) Esikoisen ja kakkosen kohdalla niitä oli paljon, ystäviä sekä lapsille että äidille, tapaamisia puistoissa, kahviloissa ja kodeissa. Kolmosen vauva-aikana löytyi vielä muutama samanhenkinen ja samassa elämäntilanteessa elävä äiti. Nelosen synnyttyä oli outoa, kun ei enää löytynyt “äititreffeilijää”, sama nyt. Sitä voi olla kovinkin yksinäinen, vaikka on iso perhe ympärillä, johtuen nimenomaan aikuisseuran puutteesta. Toisaalta omankin perheen arki on jo sellaista rumbaa, ettei aina välttämättä edes jaksa alkaa järjestämään tapaamisia 😉 Samassa elämäntilanteessa elävien vertaistuki on kyllä tosi tärkeää. Missähän järjestettäis “mammakerhoja” teinien äideille ?! 😀
Nanna: Tosiaan, leikkitreffit voi olla tylsän päivän pelastus ja muutenkin ihan henkireikä kun pääsee juttelemaan muiden aikuisten kanssa. 🙂
Vierailija 2: Samaa mieltä! 🙂 Ja todellakin voi olla yksinäinen myösison perheen kanssa. Kyllä niitä omia ja omanhenkisiä kavereita vaan kaipaa, vaikka olisikin muuten sitä tohinaa ja touhua ympärillä.
Joskus se lähteminen on tosi vaikeaa, mutta sitten kun lähtee ja näkee ne ystävät, niin aina on kyllä melkein hauskaa ja kannatti lähteä. 🙂
Mä en tiedä, mutta haluan ehkä jossain vaiheessa tietää. Tai joku teinien äitien tukiryhmä. ;-D
Nanna: Tosiaan, leikkitreffit voi olla tylsän päivän pelastus ja muutenkin ihan henkireikä kun pääsee juttelemaan muiden aikuisten kanssa. 🙂
Vierailija 2: Samaa mieltä! 🙂 Ja todellakin voi olla yksinäinen myösison perheen kanssa. Kyllä niitä omia ja omanhenkisiä kavereita vaan kaipaa, vaikka olisikin muuten sitä tohinaa ja touhua ympärillä.
Joskus se lähteminen on tosi vaikeaa, mutta sitten kun lähtee ja näkee ne ystävät, niin aina on kyllä melkein hauskaa ja kannatti lähteä. 🙂
Mä en tiedä, mutta haluan ehkä jossain vaiheessa tietää. Tai joku teinien äitien tukiryhmä. ;-D
Näköjään multa unohtuu nykyään nimmari alta eli 2.vierailija oli Täti Ruskea, ehkä arvasitkin kirjoituksesta 😉
Näköjään multa unohtuu nykyään nimmari alta eli 2.vierailija oli Täti Ruskea, ehkä arvasitkin kirjoituksesta 😉