Kouluvuosi on loppumaisillaan ja Eppukin sai jo loppuraportin, joka oli hirmu hyvä. Kielimatkoja ja kansainvälisiä opintoja tarjoava EF Education First otti minuun yhteyttä ja kannusti pohtimaan kielitaidon merkitystä. Halusin heti tarttua aiheeseen, koska tämä on meidän perheelle hyvin läheinen aihe, ja jota olemme saaneet seurata lasten aloittaessa koulussa ja päiväkodissa täällä Tanskassa.
Olen ollut todella yllättynyt, kuinka nopeasti Eppu on lopulta oppinut englannin kielen. Koko vuosi on opeteltu kirjoittamaan ja lukemaan englanniksi ja se todella alkaa sujua. Eppuhan on siis aloittanut koulun täällä vuoden aiemmin ja olisi Suomessa nyt vasta tuleva ekaluokkalainen. Olen kyllä hirmu ylpeä pojasta!
Eppu käy kansainvälistä koulua, jossa kaikki opetus on englanniksi. Oppilaista osa on tanskalaisia ja osa taas ympäri maailmaa tulleita lapsia. Monet tanskalaisista lapsista ovat sellaisia, joiden toinen vanhempi on jostain muualta tai perhe on asunut jossain muussa maassa aiemmin. On aika hienoa, että lapsi voi opiskella näin kansainvälisessä ympäristössä ja oppia samalla myös eri maista ja kulttuureista. Kouluvuoden aikana onkin käyty ahkerasti läpi eri maiden kulttuureja ja erityisesti juhlia.
Ekaluokkalaisille opetetaan tanskaa neljä kertaa viikossa, joka on minusta aika paljon. Ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä, sillä minusta on tosi tärkeää, että Eppu oppii myös tanskan. Epun yksi tosi hyvä kaveri on tanskalainen ja toinenkin puoliksi tanskalainen, joten Eppu kyllä oppii kieltä myös näiltä pojilta. Välillä opitut jutut eivät ole ehkä niitä kaikkein järkevimpiä, mutta oppiipahan nyt ainakin. Eppu osaa kyllä jonkin verran tanskaa, mutta meidän on tosi vaikea arvioida kuinka paljon, kun emme kuule pojan sitä koskaan oikein käyttävän. Joskus, kun kyselin Islalta huvikseni miten mikäkin juttu sanotaan tanskaksi, alkoi Eppukin yllätyksekseni vastailemaan. Ainakin loppuraportin mukaan poika osaa jo muodostaa lauseita tanskaksi, joten kyllä vuodessa on jotain edistystä selvästi ehtinyt tapahtua. Olisi kiva, että poika oppisi tanskan niin hyvin, että esimerkiksi harrastuksiin voisi mennä myös tanskankielisiin juttuihin mukaan. Nyt poika arastelee niitä vielä, koska ei osaa omasta mielestään kieltä tarpeeksi hyvin. Joskus Eppu katsoo Islan seurana tanskankielisiä piirrettyjä, mutta vielä ne eivät ole se pojan ykkösjuttu. Lastenohjelmissa kieli on kuitenkin aika yksinkertaista, joten niitä on myös helppo ymmärtää.
Englanti on Epulle se ensimmäinen vieras kieli, ja kieli, jota poika käyttää suurimman osan päivästä. Englannin puhuminen ja ymmärtäminen meneekin jo sitten tosi hienosti. Pojalle on muodostunut hauska amerikkalainen aksentti, johtuen varmaan siitä, että yksi hänen parhaista ystävistään on amerikkalainen. On se aika huvittavaa, kun 6-vuotias korjailee joskus äidin ja isän lausumista. Tosin meillä sitä tekee myös 3-vuotias tanskan kielen kanssa.
Mietin joskus, mitenköhän ekalla vieraalla kielellä eli englanniksi kirjoittaminen alkaa sujua, mutta ihan hyvin sekin on lähtenyt liikkeelle. Toki se ei ole yhtä helppoa kuin suomen kirjoittaminen, kun asiat lausutaan erilailla, kuin ne kirjoitetaan. Aluksi meillä nähtiinkin aika paljon “foneettisesti kirjoitettua” tekstiä. Mies kysyi tästä yhdeltä työkaveriltaan, jonka perheen äidinkieli on englanti. Työkaveri kertoi, että heidän lapsensa tekee aivan samaa, vaikka kyseessä on lapsen äidinkieli.
Eppua ei ole opetettu kirjoittamaan suomen kieltä, mutta poika on ihan itse tehnyt sitäkin. Eniten hankaluutta tuntuvat tuottavan suomen kielen kaksoiskonsonantit. Lisäksi sanoihin saattaa livahtaa vähän englannille tyypillisiä juttuja, kuten pehmeitä b-kirjaimia sun muuta. Silti Eppu on kumman hyvin onnistunut kirjoittamaan pieniä viestilappuja äidille myös suomeksi. Jännä nähdä, minkä kielen Eppu sitten joskus aikuisena tuntee parhaiten omakseen.
Vuosi sitten erään tuttavaperheen äiti täällä sanoi, että aluksi sitä on huolissaan, kuinka lapsi oppii kielen, mutta aika pian sitä alkaa jo miettiä, että miten sitä omaa äidinkieltä saisi pidettyä hyvin yllä. En olisi silloin vuosi sitten uskonut, kuinka oikeassa tuo äiti oli. Lapsethan usein leikkivätkin kotona englanniksi ja tanskaksi. Suomea yritämme pitää yllä lukemalla kirjoja lapsille joka ilta suomeksi. Meillä siis luetaan joka ikinen päivä lapsille ja samoin pelaamme suomenkielisiä lautapelejä, joita lapset rakastavat. Tokihan meillä puhutaan suomea kotona, mutta usein Epultakin tulee englanti-suomi sekoitussanoja, kun ei aina välttämättä muista, mikä oli mikäkin sana ja miten se taipuu.
En ollut koskaan ennen tänne tuloa miettinyt, kuinka hyvä juttu joku lasten kielikylpypäiväkoti voisi olla. Nyt kun olen asiaa miettinyt vähän eri kantilta, laittaisin lapseni ehdottomasti johonkin tällaiseen kielikylpyyn jos vaan se olisi mahdollista tai ajankohtaista. Lapsilta tuo vieraan kielen (tai vaikka kahden) oppiminen tuntuu sujuvan niin paljon nopeammin kuin meiltä aikuisilta. Ja jos lapset joskus haluavat isompina lähteä jonnekin ulkomaille vaihtoon tai kielikursseille, haluan sen mahdollisuuden heille suoda.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, täältä löytyy tosi mielenkiintoinen blogipostaus kaksikielisyydestä.
Postausyhteistyössä EF Education First, joka pyrkii edistämään itsevarmuutta ja vapautta kielten opetuksen avulla. EF:n ohjelmien kautta kaikenikäiset ja kaikentasoiset kielen taitajat voivat lähteä maailmalle yli 40 kohteeseen opiskelemaan kieliä ja hankkimaan kansainvälistä kokemusta.
